Insuliini...

Tänään olin taas sairaalassa. Joka toinen maanantai on aina "se päivä". Eli vauvalta otetaan sydänkäyrä, katsotaan ultralla miten vauva on kasvanut ja treffit diabeteshoitajan kanssa.

Ja tänään se tapahtui mitä olen pelännyt. Ja mitä kyllä epäilinkin eli minun piti alkaa pistämään insuliinia. Olen nyt 4 vkoa seurannut verensokereita ja opetellut mitä voin syödä ja mitä en, jottei verensokeriarvot nouse liikaa, mutta minun tapauksessa ei nyt riitä ruokavaliohoito vaan avuksi tarvitaan pieni määrä insuliinia.

Vaikka sairaanhoitaja olenkin ja potilaille kyllä pistänyt insuliinia niin oli se vähän erikoista tuikata sitä itseensä. Tulevat viikot tulevat varmaan olemaan aikamoista "kieli keskellä suuta" elämistä. Mitä voi syödä ja miten paljon jne.

Toissaalta olen helpottunut. On olo, että olen hyvissä käsissä ja nyt minun ei tarvi enää spekuloida tätä asiaa. Pistän insuliinia ohjeen mukaan ja kun synnytys tulee ajankohtaiseksi lennän Tromsaan synnyttämään. Tämäkin oli iso asia minulle. Olisin niin halunnut synnyttää paikallisessa sairaalassa jotta mieheni ja pojat olisivat päässeet meitä katsomaan joka päivä jne. Mutta uskon, että kaikki järjestyy. Nyt on tärkeintä, että vauva voi hyvin. Tänään ultrassa näytti siltä, että yläkäyrillä mennään. Eli vauva on kasvanut viimeisen 2 viikon aikana aikalailla. Nyt teen kaikkeni, ettei vauva saa liikaa sokeria ja että hän saa syntyä normaali kokoisena eikä toivottavasti tule ongelmia verensokerin kanssa kun hänen oma kroppansa joutuu alkaa huolehtimaan siitä. Tromsassa on lastenlääkäri paikalla, joten uskon, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt alan huolehtimaan itsestäni ja Glotasta ja unohdan

muut huolet. Keskeneräiset käsityöt esiin ja koivet ylös...

Kävin myös juttelemassa pomoni kanssa tänään.

Nyt alkoi sairausloma enkä enää ehkä palaa töihin.

Hän ymmärsi asian hyvin ja kehoitti unohtamaan työjutut

ja ajattelemaan positiiivisesti.

Näin aion toimia! Syysillat saavat tulla:)