Minulle käy näin jatkuvasti. Luen paljon lehtiä ja laitan lehtiin hiirenkorvia... että palataan asiaan. Mutta!
Pari viikkoa sitten ostin tämän vuoden ensimmäisen joululehteni. Joo-o, vähän ajoissa, mutta ostin kuitenkin. Siinä oli kiva idea. Pipariohje koirille:)
Papu täytää ensiviikolla 7 vuotta ja hän aikoo kutsua juhliin koiraystävänsä. Ja kun näin tuon ohjeen ajattelin heti, että Remulle pitää leipoa näitä pipareita. Eikun hiirenkorva sivun ylänurkkaan ja se siitä.
Pari päivää sitten aloimme lasten kanssa etsimään tätä ohjetta ja kun niitä lehtiä vähän on niin... ei löytynyt, ei mistään.
Tänään selailin blogeja ja yhä useammassa blogissa pohditaan jo joulua. Itsekin aloin miettimään joulua ja muistin tuon joululehden. Ja mikäs sieltä löytyikään (siis ihan vahingossa)???
SE pipariohje:) Ja ne juhlathan on huomenna:) Olin oikein tyytyväinen siihen asti kun luin ohjeen... "Legg kjeksen på rist og la de tørke der minimum over natten. Jo tørrene de er, desto betre er det." Eli ei kun leipomaan:)
Kello on siis 00.53 ja uuni on kuumana. Ja itseasiassa täällä on aika hyvät tuoksut:)
Kunniavieraalle tarjotaan tässä talossa vain parasta:) En tiedä olisinko yhdenkään "ihmisvieraan" vuoksi nähnyt moista vaivaa:) No ei.. kai tässä on takana se, että haluan tehdä synttärisankarin onnelliseksi:)
Søte hundekjeks med persille og kyllingkraft
2tl kuivahiivaa
1/2 kuppia haaleaa vettä
2rkl persiljaa (tuore/kuivattu)
1,5 kuppia kanalientä
3rkl hunajaa
1 muna
9dl vehnäjauhoja
200 astetta, 20 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti