Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

tiistai 8. tammikuuta 2013

*allt er bare bra*

Joululoman ja sairauslomien jälkeen meille on palannut vihdoin normaali arki:)

En tajunnutkaan miten olen kaivannut sitä. Näitä päiviä kun saamme olla kotona Glotan kanssa kahden.
Heräillä rauhassa, katsella Titi-nallea, syödä aamupalaa (tänään meillä oli ihan identtiset brekut. 2 Weetabixia per nainen.. ja tuo toinen on minua 10 kertaa pienempi. Mutta 1 Weetabixin jälkeen hän ilmoitti selvällä suomenkielellä, että "lisää". Annoin.. ja uppos), ulkoilla ja kun Glotta nukahtaa vauhuihin niin minä saan keittää rauhassa kahvit ja lukea päivän postin ja nauttia hipihiljaisesta talosta.

Tänään oli kyllä surullisia uutisia kun koneelle pääsin. Olen jonkin aikaa seurannut blogia nimeltään Tästä kaikesta .  Se kertoo keskushermostosairautta (incl) sairastavan tytön elämästä ja hänen perheestään. Tytön äiti kirjoittaa niin ihanasti heidän elämästään ja tästä tytöstä... raskaasta arjesta ja pelosta huolimatta. Ja eilen tämä tyttö Senni oli kuollut. Vain 7-vuoden iässä.

On ollut apea olo ja olen hukuttanut Glotan pusuihin ja sanonut hänelle 100 kertaa miten rakas hän on. Miten oman lapsen kuolemasta voisi selvitä?  En pysty edes ajattelemaan:(

Glotta joraa....
ja kiertää taloa ja huutelee: "Aatu, Aaatuu, Aatuuu"
Tarina ei kerro kuka Aatu on:) Mutta hukassa hän on!
(Sennikin jorasi vielä tässä iässä eikä mistään pahasta ollut tietoa).

Vaikko oloni ei ole ihan terve vielä niin
kävimme pienellä happihypyllä. Ensimmäinen kerta kun 
astun ulos talosta sitten kotiinpaluun... eli 4 päivää tuli
vietettyä sisätiloissa. 

Vuosi sitten Glotta oli vastasyntynyt käärö ja
nyt hän tuolla kävelee hyvin määrätietoisesti
... tässä postia hakemaan:)

Puoli yhden aikaan kaverini sammahti. 
Minulla nälkä kurni joten tein itselleni tällaisen 
englantilaistyyppisen "kevyen aamupala kakkosen"
ja ison kupin kahvia:) Kotiäidin tähtihetki <3
ps. joulupukki toi noita ihania Taikamukeja:)

Nyt odottelemaan poikia koulusta.
Hyvää tiistaipäivää kaikille:)





10 kommenttia:

  1. Olen aina ajatellut, että oman lapsen kuolema on kutakuinkin hirveintä, mitä ihmiselle voi tapahtua. Siinä on jotain niin luonnotonta - asiat tapahtuvat väärässä järjestyksessä. Tuollaisen surun syvyyttä ei ulkopuolinen voi varmaan edes ymmärtää... tuntea vain syvää myötätuntoa asianosaisia kohtaan.

    Meidän jokaisen elämä on lopultakin niin hauraan langan varassa, että jokainen terve päivä ja hyvä hetki, ihan tavallinenkin, on kiitollisen ajatuksen arvoinen. Kuolemanpelossa ei kuitenkaan voi eikä kannata elää, vaan elää tätä elämää mahdollisimman täydesti.

    Tuntuu ehkä vähän karulta hypätä nyt tähän ajatukseen, mutta ainakin vähän kiitollinen voi olla myös ihanista Taika-mukeista. Minullakin on niitä neljä. Kerrankin tarpeeksi iso muki, josta voi jättää aina puolet juomatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri Hanne. Tunnen syvää myötätuntoa Sennin läheisiä kohtaan. Ja kiitollisuutta siitä, että tällä hetkellä meidän perheessä kaikki ovat terveinä:)

      Poista
  2. Minä näen! Kiitos isommasta fontista. Auttoi paljon.

    t. sokea Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä... on ihan positiivista, että blogin lukijat näkevät mitä kirjoitan:) Eli kiitos kun avasit suusi!!!

      Poista
  3. Voi kuinka surullinen tuo juttu... Kävin kurkkaamassa ja luin mm sellaisen postauksen, jossa oli valokuvin kerrottu sairauden etenemisestä... :( Se kuva, jossa Sennillä oli tyhjä katse silmissään, kun hän ei enää ottanut kontaktia... ;( Näitä hetkiä taas, kun muistaa ollaa kiitollinen siitä, että omat asiat on tosi hyvin ja murheet pieniä. Titti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kaikista koskettavinta... terve ja touhukas pikkutyttö joka pikku hiljaa alkaa menettämään jo saavutettuja taitoja;( On vanhemmille varmasti raskasta kun huomaa, että lapsi ei ota enää kontaktia...

      Poista
  4. Minä myös itkeäpillitin täällä lukiessani tuota blogia ja tajusin, että ei se murkkuikäkään ole lainkaan huono juttu. Mulla on ihana perhe ja juuri nyt muistan olla erittäin kiitollinen siitä. -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ei.... tarkoittaa vain että ollaan elossa ja asiat on niin kuin kuuluukin. Muistetaan olla kiitollisia vaikka välillä tuntuukin, että rajoja koitellaan.

      Poista
  5. Ei ole tavallista arkipäivää voittanutta! Kunpa muistaisi olla siitä kiitollinen jokaisena aamuna. Glotta on kyllä niin suloinen ja kuvat ovat herttaisia. Nauti tästä ajasta Glotan kanssa...lapset kun kasvavat aivan liian nopeasti.

    VastaaPoista