Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Unelmana .... Helsinki

Bongasin mielenkiintoisen työpaikan .... Helsingistä:)


Ja heti lähti ajatus laukkaamaan.
Miltä tuntuisi asua niin isossa kaupungissa tämän Lappielämän jälkeen?
Oudolta... nyt tuntuu, että ihanalta. Kevät tulee. Olisi aika fantsua hypätä ratikkaan ja suunnata keskustaan, syödä ravintoloissa joita on joka kadun kulmassa, ympärillä olisi elämää!

Rivienvälistä varmaan voitte lukea, että paniikki on täällä taas ottamassa vallan. Hoitovapaa on loppumassa piakkoin ja kun työpaikkoja katselee niin niitä ei vaan ole täällä... vietän unettomia öitä... mitä alan tekemään kun vauva pitää viedä hoitoon ja itse palata töihin?

Nyt on mielestäni mun aika saada valita. Ei enää kompromisseja. Ei työpaikkaa johon menen vain siksi, että töihin pitää mennä. Haluan työn johon menen aamuisin mielelläni. Sellaisen työn, että jo su iltana odotan töihin pääsyä. Työn jossa opin uutta ja jossa on kivoja työkavereita:) Eikö se työssä käynti tuollaista ole.. muistelisin;)


Mutta siis elämä olisi niin erilaista Helsingissä. Siellä ne työmarkkinat ovat. Voisin saada mielekkään työ, mennä sinne julkisilla ja bussissa tai metrossa istuessani voisin katsella heräilevää Helsinkiä (ei ruuhkaa eikä mitään urpoja tunkemassa viereen)... työpäivä menisi hujauksessa. Kävisin lounaalla jossain kivassa paikassa.. jonkun kivan työkaverin kanssa. Kotiin palattuani minulla olisi aikaa ja energiaa lapsille kun päivän olin tehnyt muita hommia ja viikonloppuisin voisimme kutsua kavereita kylään tai ajella mummulaan:) Niin ihanaa elämä olisi. Joskus lapset laitettaisiin hoitoon ja menisimme miehen kanssa kahdestaan syömään, elokuviin, hotelliin jopa! Ihan niin kuin ennen. 

Varmaan moni siellä naureskelee.. ja ehkä elääkin tällaista arkea. Meidän arkikin on ihanaa. Mutta niin erilaista. Täällä pimeässä kylmässä Lapissa. Lomailu täällä on varmasti ihanaa ja asuminenkin aikansa. Mutta kun sydän on etelässä.. siellä me ollaan synnytty ja kasvettu niin sitä jo kaipaa sellaista normaalia elämää:) Tämä Lapin "loma" on ollut pitkä ja opettavainen ja ihana, mutta tänään siis haaveilen ihan muusta:)

Nyt siis puuttuu kaksi hyvää työpaikkaa, asunto, kiva koulu ja hyvä hoitopaikka Glotalle;) Auttakkee!

32 kommenttia:

  1. No mä täällä panikoin kans joka päivä. Mun työpaikka on per......!!Ja mä joudun siis todella joudun menemään sinne marraskuussa takaisin.Nyt oon heittäny keikkaa muualla.Ja sit sekin vielä etten oikee jaksa kun olen vuodesta 2000 tehny näitä pyllyjen pesu hommia. Jotain muuta kivaa olis välillä kiva tehdä.Lapset menee Lintulan päiväkotiin ja O menee tytyrii kouluun.
    Mulla rupee olee vähä vitsit vähissä...
    Onnex kuitenkin on vakkari duuni etten ole tyhjän päällä mutta se ei paljoo auta kun mä en halua mennä sinne.Niin ja musta ei ole opiskelijaks kun nää muksut on pieniä.

    Toi sun kirjoitus ei ole yhtään ihmeellinen ymmärrän sua ihan täysin mitä haet takaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada ymmärrystä. Luulin, että kaikki ajattelee, että mitä te nyt sieltä herrankukkarosta Suomeen jossa tienataankin niin vähän jne. jne.
      Voi vitsi tota sun(kin) tilannetta:( Tiedän niin mistä puhut. Kun pesee pyllyjä kotona ja töissä niin mittari vaan täyttyy. Mutta marraskuuhun on vielä aikaa. Josko jotain tapahtuisi sitä ennen? ps. meidänkin Oskari aloitti "päiväkotiuransa" Lintulassa:)
      Ja sama täällä. Onneksi mullakin on olemassa vakkarityö täällä eli jos hommat ei mene putkeen niin on työ mihin palata:)

      Poista
  2. Laita ihan "kurillais" hakemusta Helsinkiin. Kun saat paikan, ehtii vielä päättää, haluaako tulla, vai ei.
    Asuntoja kyllä löytyy joka lähtöön. Pienistä kaksioista on paikoin pulaa, mutta sellaista te ette edes tarvitse.
    En muista, oliko sun mieskin hoitoalalla, mutta jos on, niin mol.fi -sivuilla on vapaita virkoja tusinakaupalla. Keikkalaisistakin on vinkuva pula. Welcome-welcome!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurillais;) Toi ei oo kyl stadii;)
      Juu noin se täytyy tehdä. Kaikkiin mielenkiintoisiin paperit vetämään ja sitten tekee päätöksiä jos sattuu onni potkaisemaan:)
      Olen seurannut mol:n sivuja tämän alkuvuoden ja niin kuin sanoit niin työpaikkoja siellä on. Mieheni ei ole tällä alalla. Hänen alallaan on huono tilanne Suomessa ja siksi tämä meidän "vuodeksi pariksi Norjaan" reissu onkin venähtänyt näin pitkäksi. Katsomaan mitä keksitään. Mutta ei se voi olla (pelkästään) miehen työkään joka meidät täällä pidättelee... toistaiseksi on ollut muitakin positiivisia juttuja, mutta nyt mulla alkaa mittari täyttymään... Kiitos kun ymmärrät <3 ja toivotat tervetulleeksi Suomeen:)

      Poista
  3. Työ on kyllä tärkeä asia elämässä. Viihtymättömyys työpaikkaan ja työhon ajoi minut uupumisen rajoille. Nyt kun olen saanut olla muualla hommissa, niin nautin joka ikisestä päivästä. Hymyillen lähden töistä. Ja hymyillen menen sinne. Tämän parempaa ei olisi minulle voinut tapahtua.

    Sirkun ehdotus hakea paikkoja Helsingistä oli hyvä. Voihan sitä hakea, vaikkei ole vielä ihan varma. Siitähän näkee millaisia tarjouksia tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heldiggris:) Kiva kuulla, että sulla nyt sellainen työ jossa todella viihdyt. Mullakin niin paljon työvuosia vielä edessä, että olisi synti yrittää saada niitä tuhlattua työssä jossa ei viihdy.
      Juu verkot on vesillä.. katsotaan mitä tapahtuu:)

      Poista
  4. Itsella on haaveena takaisin Suomeen muutto talla hetkella. Toivottavasti onnistuu tassa joskus lahitulevaisuudessa. Mutta veikkaan, etta kun kaipaan sita rauhaa ja hiljaista eloa, niin saattaa tulla pian kaipuu tahan suurkaupungin hulinaan. Millonkahan sita ois tyytyvainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sielläkin koti-ikävää? Toivotaan onnea meille kummallekin. Tai meidän perheille:) Mitäs sun mies, eikö hän ole englantilainen?
      Sano se.. milloin sitä olisi tyytyväinen:) Kerran ollaan "virhe" tehty ja lähdetty;) Mutta haaveilla saa aina:)

      Poista
    2. Mies on englantilainen, mutta olen saanut suostuteltua Suomeen muuttoon. Kunhan se ehka joskus tassa tapahtuis.

      Poista
    3. Ihanaa. Pidän peukut ja varpaat pystyssä. Minulla on paljon kavereita joilla ulkomaalainen mies. He eivät lähde Suomeen.. kun ei osaa kieltä ei saa oman alan hommia eikä sitten halua muuttaa. Mutta olet onnekas.. miehesi taitaa olla tosi rakastunut;) Ei vaan. Tosi hyvä jos hän on valmis muuttamaan. Absolut:)

      Poista
  5. Tykkään Helsingistä tosi paljon, omat läheiseni asuvat siellä ja pidän sitä kotikaupunkinani...mutta, mutta....

    Kun olen välillä miettinyt Helsinkiin muuttamista, niin ajatus on tyssännyt siihen, että hoitoalalla on niin surkeat palkat ja toisaalta asuinkustannukset ovat Helsingissä nykyään pilvissä, joten yhtälö on näin yksinelävällä lähes mahdoton. Palkat ovat puolet Norjan palkoista, mutta hinnat lähes samat. Ja se elämänlaatu ei taas olisi kummoista, jos joutuisi asumaan jossain ikävässä lähiössä ja pienessä asunnossa, johon sattuisi olemaan varaa. Tai sitten paremmassa asunnossa, mutta sitten ei olisi varaa minihkään muuhun. Eli se, että pääsee asumaan johonkin ratikkamatkan päähän olisi ainakin minulle aika utopiaa. Osittain juuri sen takia siellä on niitä työpaikkoja, koska tavallisilla pienipalkkaisilla ihmisillä elämä Helsingissä on tosi tiukkaa.

    Mutta sen ymmärrän oikein hyvin, että jos on tottunut elämään Etelä-Suomessa, niin pohjoiseen sopeutuminen on vaikeaa - talvi on niin pitkä ja kesä niin kovin lyhyt. Itselleni Oulukin oli liian pohjoisessa - seitsemän vuotta siellä kärvistelin, eli en ihan helpolla antanut periksi. Mutta tämä eteläinen Norja sopii nyt oikein hyvin :). Olen vielä löytänyt paikan, jossa eläminen on edullista ja Osloon kuitenkin vain reilut 100 km.

    Joten kannattaa punnita tarkkaan kaikki Helsingin hyvät ja huonot puolet. En toki tiedä teidän taloudellista tilannettanne, mutta Helsingissä asuminen on nykyään tosi kallista. Ja arki-Helsinki on niin eri kuin loma-Helsinki. Harva sielläkään jaksaa viikonloppuna lähteä kyläilemään... Voisiko vastaus löytyä jostain pienemmästä paikasta Helsingin kupeessa? Tai Etelä-Norjasta? Tai peräti Ruotsista? :)

    Tai sitten Helsingistä - en halua ampua alas unelmaasi! Helsinki on ihana kaupunki. Mutta kallis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku tuossa ylempänä kommentoi, että asuntoja on joka lähtöön... asuntoja ehkä on, mutta kalliita. Siskoni vuokrasi juuri VVO:lta 54 neliön peruskaksion Vanhasta kaupungista - vuokra yli 1000 €/kk. Mielestäni täysin järjetön hinta ainakin näillä omilla palkoilla.

      Poista
    2. Juu kyllä täällä puntaroidaan:) Ja tiedostetaan Helsingin tulotaso ja asuntojen hinnat jne. Kunhan unelmoin.. ja aion kyllä tehdä asian eteen jotain, että unelmista tulisi totta. Sitä en tiedä onko paras paikka lasten kanssa Helsinki.. mutta tänään kun tota työpaikka-asiaa pyörittelin, niin jo sieluni silmin näin miten ratikalla sinne työpaikalle menisin:) Me ollaan asuttu n. 50km päässä mieheni työpaikasta. Hän kulki bussilla ja se oli tunti suuntaansa. Eli 2h poissa kotoa työpäivän päälle. Se on perheeltä pois. Ja hän kypsyi siihen ihan täysin. Alustavasti ollaan ainakin puhuttu, että pitkiin työmatkoihin ei enää aleta. Tosin.. tässä on jo moneen kertaan huomannut, että näitä asioita ei voi aina vain ja ainoastaan itse päättää.. mutta siis tämä koko postaus oli unelmaa niin kuin otsikko kertoi... ja vielä puuttuu tosiaan ne työpaikat, hoitapaikat jne. eli ihan huomenna ei olla Hkiin muuttamassa:)

      Poista
    3. Itse kyllästyin aikoinaan Helsinkiin, kun kolmen kilometrin työmatkaan meni pahimmillaan 45 minuuttia. Käveleminen oli mahdotonta hirveän liikenteen ja pakokaasujen takia. Mutta se riippuu tietenkin siitä, miten asunto ja työpaikat ovat suhteessa toisiinsa.

      Mutta Helsinki on tosi kiva kaupunki! Jos saa palaset loksahtamaan kohdalleen, niin mikä ettei. Jatka unelmointia! Kyllä se ihan mahdollista on. Itse jäkitän vastaan vähän senkin takia, että minua houkutellaan koko ajan muuttamaan sinne takaisin, mutta en halua :). Asuin siellä yli 20 vuotta ja se riitti. Ainakin nyt tuntuu siltä. Mutta vannomatta paras:)

      Poista
    4. Juu en mäkään sitä ruuhkaa kaipaa. Työkseni liikuin Hki:ssä 3v päivittäin ja kerran jos toisenkin kirosin niitä ruuhkia.
      Jep... never say never:)

      Poista
  6. Voi ei! Ette te voi lähteä! Sää kuulut tänne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, enkä kuulu:) Mä kuulun etelään ja oikein mielelläni jatkossa lomailen täällä pohjoisessa:) Totta kyllä. Osa sydämestä jää tänne. Tämä on ollut oikeesti hienoa ja ainutlaatuista aikaa. Puhun kun olisimme oikeesti muuttamassa... mutta jonain päivänä se toteutuu:)

      Poista
  7. Kaisa tykkää tästä!!! Ja lounaallehan me mentäis tietty yhdessä, eikä työkavereiden kanssa... Tervetuloa takaisin, se olisi luxusta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se ois ihanaa:) Voi niitä aikoja kun harva se päivä käytiin yhdessä lounaalla. Me oltais kyllä ansaittu jotkut bonuskortit Töölön Picnic:iin ja Umeshuun:) Muistatko ku me aina haaveiltiin, että sit äitiyslomalla tullaan vauvajen kanssa.. se aika ois nyt mut mä olen täällä 1500km päässä:(

      Poista
  8. Pia ja tykkää tästä!!!Tervetuloa rakas ystävä perheineen tänne etelään!!!!

    VastaaPoista
  9. Sammatin sukulaiset tykkää myös! Ja sut tuntien, sulla on se työpaikka ens viikolla plakkarissa et ala vaan asuntoja katselemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.. ei kai nyt ihan. Tosin eka työhaastattelukutsu tuli tänään:) Ja juuri tuosta paikasta josta kirjoitin eilen!!
      Mutta tässä on niin monta liikkuvaa osaa, että vähän jännittää itseänikin. Toisin se oli silloin kun piti vain omasta pyllystä huolehtia:)

      Poista
    2. Mutta koska asioilla on tapana järjestyä, niin tämäkin suttaantuu. Vaikka onkin niitä liikkuvia osia jokunen ;D

      Poista
    3. Yleensä näin.. toivotaan, että nytkin:)

      Poista
  10. Peukpeuk unelmille! Vaikka ikävä tuliskin <3 -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Ikävä tulee se on selvä:) Mutta lomilla nähtäis!

      Poista
  11. Harva työpaikka tulee julkiseen hakuun, oletko käynyt siellä henk.koht. näyttäytymässä ja kysymässä töitä? Itsensä markkinoiminen on kovaa työtä, mutta välttämätöntä.Harva onnekas tullaan sohvalta hakemaan siihen maailman parhaaseen työpaikkaan. Onko siellä esim. kotisairaanhoitoa niin ei tarvitse pestä sitä pyllypyykkiä? Tai sitten ihan jotain muuta kuin hoitoalaa. Kaupanalaa, lastentarhaa, opetustyötä, kouluavustajaksi? Yksityisyrittäjä? (hih, yksityinen kotisairaanhoitaja)Perusta kahvila.Tai onko nykyisessä työpaikassa tarjota jotain muuta työtä? Entäs etäopiskelu, johon tarmonpuuskiaan saisi purettua? Ellei ihan kokonaan uutta ammattia, niin uutta näkökulmaa työhön tai harrastukseen. (Harrastuksesta monelle on tullut työ.)
    CV ei aina näytä johdonmukaiselta kaikkien pätkätöiden jälkeen, mutta mitä sitten. ("Etkö osaa sitoutua mihinkään? En ota sinua, lähdet kuitenkin kohta pois".) Tuntuu, että vaikka se olisi sitä niin sekään ei kelpaisi. ("Etkö ole tehnyt elämässäsi mitään muuta? Etkö osaa mitään muuta?") Koskaan ei ole hyvä. Yksineläjällä suunnan muutokset ovat yksinkertaisempia, perheellisen on otettava huomioon myös muut. Ne kompromissit ovat minusta pakollisia. Tai entäpä jos tekisit kuten miehillä tuntuu olevan "helppo" tehdä, otat ja lähdet yksin Helsinkiin töihin. Oletko siis jo kääntänyt kaikki paikalliset kortit? Katsotko asiaa nyt liian läheltä ja liian pienessä piirissä pyörien. Ota irtiotto ja lähde vähäksi aikaa johonkin selvittelemään asiaa.Vaikka sinne Helsinkiin. Kyllä perhe pärjää ilman sinua sen aikaa. Kotona seinät kaatuvat päälle. Ainakin postauksista päätellen ovat kaatuneet jo hyvän tovin. -h-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa h:) Sähän olet oikein paneutunut mun maailmaan:)
      Mutta usko tai älä niin noi sinun luettelemat vaihtoehdot on käynyt mielessä. On ollut aikaa ajatella;)
      Yrittäjyys kiinnostaa, mutta ei ehkä täällä.. tämä on vähän erikoinen pikku kylä. Yrityksiä tulee ja menee... kaatuvat toinen toisensa jälkeen. Ja myös se, että en ole paikallinen en edes norjalainen tuo omat haasteensa.
      Tuon me&i:n toin tänne.. kaiken järjen mukaan lastenvaatteiden pitäisi mennä kaupaksi kuin häkä koska täällä ei ole lastenvaateliikkeitä. Mutta ei.
      Päiväkodeissa olisi paikkoja, mutta kun on 3 lasta kotona niin juuri nyt ei kiinnosta:)
      Ja yksi ongelma on se, ettei täällä ole hoitopaikkaa Glotalle. Eli vaikka saisinkin töitä heti huomenna niin Glotalla on hoitopaikka aikaisintaan elokuussa.
      Pieni omaloma Helsingissä kuulostaa hyvältä:) Taidankin heti tänään laittaa anomuksen vetämään. Mutta noi irtiototkaan ei ole ihan itsestään selvyys kun talossa on 1v ja mies jolla vuorotyö. Eikä sukulaisia tai ketään auttamassa lastenhoidossa:) Mutta järkkäämällä kyllä tietysti järjestyy joskus.
      Liiton puolesta sain uraneuvojalta apuja. Nyt on ainakin CV ja hakemusasiat hallussa... mutta, mutta...
      Kyllä täällä työnsaannin eteen töitä tehdään ja töihin mennään (jonkinmoisiin) kun sen aika koittaa:)

      Poista
  12. Helsinki ON kiva paikka, mutta vähän kallis asumisen kannalta, niin kuin tässä on jo todettu. Jos se olisi mahdollista, pakkaisin miehen ja kissat muuttolaatikoihin ja suuntaisin sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Helsinki on harmillisen kallis kun ottaa Suomen tulotason huomioon. Ja kun tällainen kiljusten herrasväki ei mahdu ihan mihinkään pikku luukkuun:) Ihmeellistä, että mekin ollaan asuttu siellä kun toinen on opiskellut jne. Ja nyt kun kummallakin kunnollinen työ jne. niin sinne ei ole varaa muuttaa... pitää lotota;)

      Poista
  13. Helsingissä on kyllä ihana käydä, mutta nyt viime vierailulla kun kanssa leikittelin ajatuksella että "minkälaista olisi taas asua täällä?" niin tulin nopeasti siihen tulokseen että EI IKINÄ. :) Likaiset kadut keväällä, ruuhkat, vuoret kaukana... argh... Vaikka kyllähän nuo ravintolat ja kahvilat kelpaisivatkin!

    VastaaPoista