Sopuli... lemen :)

Mä nauran täällä. Luin kaksi viimesintä postaustani enkä voi muuta. Edellisessä uhkun tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä. Uhoan, että olen vaikka lipputangon nupissa tai syön heinää seuraavat 3kk. jotta saan Glotan terveenä ulos. Ja seuraavassa postauksessa kuvaan rasvaa tihkuvaa hampparia ja ihmettelen, että miksi sokerit heittelevät! Haloo:) Antakaa anteeksi. Mä olen NIIN raskaana:) Ja kiitos kun, ette ole kommentoineet. Lukijoita on taas käynyt melkein 300 eikä kukaan ollut niin tuhma, että olisi huomauttanut, että hei... tässähän ei ole mitään logiikkaa:) No tänään olen taas palannut ruotuun. Wokki on muuten hyvä ruoka. Täyttävä, terveellinen ja mun verensokerit tykkää siitä.

Kokoisekseen tyypiksi sopulilla on aikas

hyvä itsetunto... räyh!

Mutta tuo ei ollut siis tämän päivän aihe. Vaan nämä helkutin "lemmenit" eli sopulit.
Kun näin ekan sopulin kesällä olin ihan, että wau. Ihana pieni hamsteria muistuttava eläin. Ja täällä se kulkee ihan yksin ja söpöilee. Mutta sitten näitä lemmeneitä alkoi vilisemään joka paikassa. Retkillä kun oltiin törmättiin niihin jatkuvasti. Eläviin ja kuolleisiin. Mietin, että onpas eläin. Kova itsetunto kun rähisee ihmisille vaikka on siis hamsterin kokoinen. Ne siis oikeesti sähisee ja kovistelee jos satut menemään niiden apajille ja ne säikähtävät. Saattavatpa kuulemma kuollakin siihen kun oikein ärisevät.. sitä en ole nähnyt kyllä vielä.

Sitten näitä söpöläisiä alkoi näkymään ihan katukuvassa. Niitä siis vilistää ihan joka paikassa ja paljon. Puhutaan sopulivaelluksesta. Tämä sopulikanta kesti hyvin kesän yli ja nyt syksyllä niitä vaeltaa täällä ihan valtoimenaan. Ne eivät halua olla laumassa ja lähtevät liikkeelle kohti harvempaan asuttuja seutuja.

Varsinkin retkillä metsässä niitä näkee, mutta toinen sesonki on jos lähtee autolla liikkeelle pimessä. Itsekin olen liiskannut vahingossa jo monta sopulia. Kadut ovat täynnä "sopulilättyjä" ja lisäksi muut eläimet tappavat niitä. Kissa raukoilla on hirveä sesonki ja ne laihtuvat ja jäävät autojen alle sopuleita pyydystäessään. Myös koirat tykkäävät niistä.. myös tämä meidän hoitokoira. Sisäisesti ja ulkoisesti. Eikä tuohon ripuliin auta "sopuli päivässä kuuri". Jos hän ei syö sopulia päivässä niin hän ainakin piehtaroi kuolleen sopulin päällä ja ottaa ihanat aromit matkaansa.

Polut ja rannat ovat täynnä kuolleita sopuleita.

Ja teillä on "sopulilättyjä":(

Eli minä olen siis todella täynnä sopuleita. Ja joku sanoi, että jos ne kestävät hyvin talven yli ja tämä lisääntyminen jatkuu niin ensivuosi voi olla vielä "mahtavampi" sopulivuosi! Eikä ja yök!