Myös neuvolatätini oli lomalla, joten ei auttanut muuta kuin olla omatoiminen. Minulla on ollut näitä sokeriongelmia myös edellisessä raskaudessa joten tämä on tuttu juttu. Lisäksi ammattini puolesta tiedän jotain näistä asioista. Mutta viime päivien aikana olen huomannut, että teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa.
Elämä pyörii tämän mittarin, kellon ja ruoan ympärillä.
Ei se haittaa. Kunhan vielä oppisi mitä pitää tehdä, että
tulokset alkavat näyttämään siltä miltä pitää...
Hankin sokerimittarit. Niitäkään ei saanut terv.asemalta niin kuin Suomessa olisi saanut. Mutta apteekissa sattui olemaan yksi joten sain sen. Tosin reseptiä liuskoihin ja lansetteihin en saanut mistään, mutta onneksi tässä aloituspakkauksessa oli muutamia. Viikonloppu meni siis sokereita seuraillessa. Ja opiskellessa asiaa netin välityksellä.
No maanantai aamuna ajattelin, että nyt otan yhteyttä lääkäriin. On aika saada diagnoosi, ohjeita miten toimia ja vähän tukea. Pää on sekaisin eikä sokereissa ole päätä eikä häntää. Vaikka teen kuinka ohjeiden mukaan niin tulos on aina iso yllätys. Lasken hiilihydraatteja, liikun jne. Ja arvot heittelevät. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ehkä tällä kertaa ei pelkkä ruokavaliohoito auta saamaan näitä arvoja kuntoon vaan tarvitaan kenties vähän insuliinia avuksi. Olen syönyt terveellisesti jo monta kuukautta ja hallinnut painoa jne. Mutta silti tämä ongelma tuli. Kuulun riskiryhmään.
Eilen maanantaina en kuitenkaan päässyt lääkärille. En sen koommin neuvolaankaan. Tänä aamuna sitten herätin mieheni ja sanoin, että nyt riittää. Nyt alan vaatimaan hoitoa! Hän on ihan yhtä kyllästynyt tilanteeseen joten teimme sen yhdessä. Soitin sairaalan synnytysosastolle ja kerroin ongelmani. Siellä lääkäri kehoitti hakemaan lähetteen omalta lääkäriltä ja tulemaan sairaalaan. Menimme terv.asemalle ja ilmoitimme, että tarvitsen lähetteen.. tämä on sairaalan ylilääkärin käsky:) No johan alkoi tapahtumaan:)
Eli tänään on tutkittu ja hutkittu ja huomenna lisää. Vihdoin sain diagnoosin ja hoitovastuu siirtyi hoitohenkilökunnalle. Tai siis .. vastuu tietysti omasta hoidosta on ja pysyy minulle, mutta olo on heti turvallisempi.
Tämä tapakulttuuri vaan jaksaa ihmetyttää minua NIIN paljon! Suomessa minun tapauksessani asia olisi jo hoidossa...ollut ajat sitten. Niin ainakin kuvittelen ja niin on ainakin ennen ollut. Nyt minun (potilaan) pitää soittaa, vaatia, itkeä ja parkua, jotta vihdoin saan apua.
Ja se, että olen sairaanhoitaja ei auta minua nyt ollenkaan. Olen työssäni antanut ohjeita diabetikoille jne. Teoriassa tiedän miten asiat menevät. Mutta kun ne osuvat omalle kohdalle niin sitä on ihan avuton:(
Mutta nyt luulen, että voin nukkua yöni rauhassa ja huomenna olen taas viisaampi. Maassa maan tavalla. Juupa juu.. mutta niin kai se pitää mennä!
ps. Glotta voi hyvin:) Sen sain tänään kuulla ja se helpotti hirveesti. Vähän oli ikäistään isompi, mutta niin ovat olleet pojatkin. "Sokerivauvat" saattavat kasvaa vähän isoiksi ja keuhkot eivät kehity ihan yhtä kovaa vauhtia. Se kai se suurin pelko on kun raskausdiabeteksesta puhutaan. Lisäksi lapsivettä saattaa olla liikaa. Mutta tänään raskausviikolla 26 näytti siltä, että lapsivettä on sopivasti ja vauva voi hyvin eikä ole ainakaan vielä liian iso:)
Kuulostaapa tosi huonolta tuo hoito siellä suunnalla. Oma kokemukseni tosiaan on Narvikista ja siellä asiat sujuivat todella mutkattomaksi. Joskus väkisinkin vertaan Norjaa ja Venäjää toisiinsa ja se ei ole edes kaukaa haettua :) Meidän venäläinen lastenhoitaja sanoi minulle Pietarissa "tämä on Venäjä, täällä pitää itkeä" , kun olin kurkkua myöten täynnä byrokratiaa :D Joten kait se pätee välillä täälläkin. Kuten tänä aamuna kello 08 kuningaskunnan aikaa. Mutta se tarina ei liity vauvoihin vaan ihan pieneen asiaan töissä :O
VastaaPoistaTaisin lukea talla viikolla lehdesta, etta eraan syopasairaan lapsen vanhemmat joutuivat ottamaan 20 kertaa yhteytta itse sairaalaan etta lapsi saisi hoitoa... Korjaa, jos muistan vaarin.
VastaaPoistaMinut piti ikani puolesta kutsua lapsivesipunktioon tietylla raskausviikolla. En ollut saanut kutsua, niin soitin sairaalaan itse ja minut kutsuttiin punktioon samana paivana... Laakari oli suomalainen ja kertoi muutaman kauhujutun siina punktiota ottaessa jutuista, kun vasinkin maahanmuuttajat jotka eivat osanneet viela kunnolla kielta, eivat saaneet kutsuja kyseiseen juttuun...
Kun muutin sitten raskauden puolivalissa tanne maalle niin kaikki meni kuin rasvattu. Sairaalaan oma laakari lahetti minua yhtenaan, kun taisi olla viela vahan epavarma nuorena laakarina. Ja kaikki meni synnytyskin mukaanlukien hienosti.
Onnea edelleen matkaan!
Joo kai se on täälläkin vähän siitä kiinni missä asuu. Mutta tämä kunta on kyllä... pohjanoteeraus! Uskomatonta toimintaa. No toivotaan, ettei tarvi jatkossa itkeä vaan asiat sujuu mutkattomammin.
VastaaPoistaTuula: kuulostaa kauheelta tuo juttu.. mutta en yhtään ihmettele jos on totta. Hommia siirretään muille ja vastuuta kartellaan. Itse hoitoalan ihmisenä tämä ihmetyttää. Ja juuri tuo kun jossain sanotaan, että he ottavat yhteyttä.. melkein naurattaa. Varmaan tippuisin penkiltä jos edes kerran niin kävisi. Että joku lupaa palata asiaan ja oikeesti tekee niin. Ja tällä alalla... vaaralista. Muualla ei niinkään. Mm. mieheni pyörä oli juuri 2 vkoa huollossa. Sieltä piti tulla soitto kun se on valmis. No ei tullut yllättäen. KUn hän haki sen niin sille ei oltu tehty mitään eikä kyllä maksanutkaan mitään:) ja tämä on vain yksi tarina. TÄÄLLÄ EI TOIMI MIKÄÄN!
Accu-Chek liuskia 50 kpl maksaa 50 euroa! Pyörryin nähdä sen hinnan.. Onneksi, mä sain ilmaiseksi liuskia ja pistoksia hoitojakelun kautta. Onko Norjassa jaellaan liuksia ja pistoksi ilmaiseksi vai itse maksetaan?
VastaaPoistaTerv. diabetikko tyyppi 2.
No tänään sain vihdoin reseptin ja omavastuu on käsiittääkseni 36% liuskojen hinnasta. Hain 2 prk eli 100 liuskaa ja maksoin 220kr eli 30e. Eli itse maksan 15e purkista.
VastaaPoistaSehän se business on. Mittareita valmistaja jakaa ilmaiseksi ja liuskat maksaa hirmuisesti. Ja niitä menee! Ja lansetteja kanssa. ps. otatko aina uuden lansetin siis väännät uuden neulan siihen "kynään"? Mä en tajunnut aluksi ja pistin varmaan 20 kertaa samalla. Mutta nyt luin ohjeet. On kai tarkoitus että neula ois aina uusi? Ja nekin kai maksaa jonkun verran? Niitä en vielä ottanut lisää.
Tyttärelläni 13 v todettiin viime tammikuussa ykkös-tyypin diabetes ja sai ohjeen että kerran päivässä vaihtaisi neulaa. Mittailee kuitenkin aika monta kertaa päivässä samanlaisella mittarilla kuin sinä.
VastaaPoistaTerv. äiti Porista
Itse aloin Norjan keikalla v. 2003 odottaa esikoistani. Noin raskausviikolla 20 alkoivat selkä- ja lantionseudun kivut ja lääkäri määräsi samantien saikulle osastotyöstä ja antoi diagnoosin bekkenlössning ( olikohan se noin? ), kuulemma ihan diagnosoitu tauti odottavilla äideillä. Joka tapauksessa määräsi minut vuodelepoon loppuraskauden ajaksi ja uhkasi pyörätuolilla tai vähintään kyynärsauvoilla liikkumisen avuksi. Huih!!! Palasin Suomeen noin raskausviikolla 25 ja sain neuvolasta jumppa- ja venyttelyohjeet + fysioterapiasta tukivyön. Eli ei muuta kuin liikkumaan ja selkävaivat helpottivat. Suomessa lääkäri sanoi, että jos olisin sängynpohjalle jäänyt niin varmasti olisin ollut liikuntakyvytön synnytykseen saakka.. Norjan lääkäri sanoi myös että seuraavat mahdolliset raskaudet tulevat olemaan erittäin vaikeita ja varmaan makaan sängyssä alkuraskaudesta asti. Kaksi lasta olen esikoseni jälkeen synnyttänyt enkä muuten makoillut vaan olin duunissa loppuun saakka ;) Muutenkin Norjan neuvolasysteemi oli ainakin siihen aikaan todella alkukantaisella tasolla verrattuna Suomen järjestelmään. Yksi ultra olisi tarjottu Tromsassa, sydänäänet kuunneltiin torvella, doppler-laitteesta ei tietoakaan... Itse en halunnut jäädä Norjaan synnyttämään. Kuulin jokapuolelta kauhukertomuksia kuinka lapsi syntyi ambulanssiin pitkien matkojen takia... Ainut plussa odotuksesta Norjassa oli nuo äitiyspäivärahat, jotka mulle maksettiin vaikka asuin Suomessa ( verot niistä toki maksoin Suomeen.. )
VastaaPoistaToista lasta Suomessa odottaessani jouduin sokerirasitukseen "sukurasituksen" takia ja yksi arvo ylitti viitearvojen rajan 0,1:llä desimaalilla joten papereihin lätkäistiin samantien diagnoosi raskausajan diabetes. Sain mittarin tykötarpeineen neuvolasta ja todella tarkat ohjeet mitä tehdä ja milloin. Ruokavalioneuvonta oli ihan huippua. Itselläni vs-arvot pysyivät koko ajan normaalitasolla kun pidin huolta syömisistäni. Lapsi syntyi viikolla 41 ja painoi 4250g ja iso koko laitettiin diabeteksen piikkiin. Kolmannen raskauden aikana kävin sokerirasituksessa kolme kertaa ja vs oli aina normaali. Silti vauva painoi 4400g...
Olisiko sulla mahdollisuutta konsultoida suomalaista äitiysneuvolaa / terkkaria sokereiden ja niiden seurannan suhteen? Uskoisin että saisit tarkat seurantaohjeet.
Mukavaa loppuodotusta ja voimia norjan neuvolatätien kanssa "taisteluun" ;) Seurailen kuulumisiasi :)
-K-
Kiitos aiti Porista:) Noin olen sen itsekin ajatellut. Koska pistan neulalla vain itseani ja se on hyvassa suojassa siella kynan sisalla. Tosiaan aluksi pistin samalla neulalla monta paivaa eika siita mitaan seurannut.
VastaaPoistaK: kiitos viestista. Joo toi Bekkeløsning on taalla tosi yleinen juttu. Tuntuu kun norjalainen tulee raskaaksi niin hanelle tulee heti toi vaiva ja tyønteko loppuu siihen:) Minua ihmetellaan tøissa.. eikø sinulla vielakaan ole bekkeløsning??? Ei onneksi ole. Ja tiedan, etta jos sen tyyppista vaivaa tulee niin sanky taitaa olla vihon viimeinen paikka:) Hyva etta 2 seur. raskauttasi meni hyvin.
Eilen paasin tosiaan synnytysosaston ylilaakarin juttusille. Han on tiukka tati Jugoslaviasta ja nyt tuntuu, etta olen hyvassa hoidossa. Tanaan olin diabeteshoitajan juttusilla ja hankin tuntui osaavan asiansa. Tosin noi raja-arvot ovat taalla korkeammat kuin Suomessa. Paastoarvo saa olla jopa 6 ja 1,5h syønnin jalkeen arvon pitaa taas olla 7! No nailla mennaan. Olen ollut myøs Suomeen yhteydessa. Entiseen tyøkaveriini joka on tuon alan erikoislaakari. Eli nyt tuntuu, etta ohjeita ja tukea on... pitaa vaan paattaa minka maan tapoja ja rajoja seuraan...??? Mutta nyt viikon verran seuraan sokereita ja yritan oppia syømaan sen mukaan ettei toi 1,5h:n arvo oli yli 7. Sitten jutellaan insuliineista.. toivon ettei niita tarvita. Sitten en saa synnyttaa taalla:( Kyllæ, taistelu tuulimyllyja vastaan jatkuu! :)
En ollut kuullutkaan bekkenløsning sanaa aikaisemmin, kunnes aloin odottaa kuopusta taalla. No tietysti mulla se oli. Ja vaiva on seurannut tanne asti (lapsi tayttaa pian kymmenen). Epämääräisia alaselkä- ja lonkkakipuja joihin saan hoitoa kerran vuodessa kiropraktikolla... Pitipas tulla tanne synnyttamaan ;D.
VastaaPoistaVoi apua:) Onko se niin, ettæ kun taalla synnyttaa niin ton saa??? Ei kai:) Oskarihan syntyi Norjassa 9v sitten ja saastyin vaivalta. kaikki muut vaivat mulla sitten onkin:) Mutta tanaan sokeri ei ole kertaankaan ollut yli 7 kun olen mitannut:) Eli rajoissa pysytaan.. kunhan kieli keskella suuta lasken hiilareita ja mittailen sokereita. Josko sita insuliinia ei tarttiskaan??? :)
VastaaPoista