Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Naisten- ja miestentyöt

Täällä syysloma etenee ja sen myötä makuuhuoneen maalausprojekti:)
Miksi aina on niin vaikea aloittaa? Vaikka tietää, että lopputuloksesta nauttii niin kovasti!

Tosin tämä kaaos täällä tällä hetkellä on masentava. Yhden huoneen maalaaminen saa aikaan sen, että koko talo näyttää siltä kun pommi olisi räjähtänyt. Mutta sormeni syyhyävät.
Odotan, että "hra työnjohtaja" ilmoittaa, että valmista tuli ja pääsemme kantamaan kalusteita takaisin makkariin. Ja pääsen sisustamaan:)

Tänään oli jo voittajafiilis kun heräsimme. Uusi väri seinissä on ihana. Ikkunan pielet jotka näyttivät vielä eilen yhden maalikerroksen jälkeen kamalilta näyttivät tänään jo vähän paremmilta (3 kerrosta maalia jo) jne. Listat ovat edelleen puunväriset ja odotan kovin, että näen miten ilme muuttuu kun me saavat vielä valkoisen pinnan:) Mieskin myönsi, että huone näyttää kivalta:) Jes.. I knew it!

Olen kovasti yrittänyt auttaa maalaushommissa. Mutta tiedostan sen, että tärkeämpää on nyt se, että tsemppaan miestäni. Kehun kädenjälkeä, pidän hänet hyvässä ruoassa ja juomassa... ja pysyttelen poissa tieltä:)


Päätin, että työmies saa tänään kunnon
lounaan:)

Pakastimesta ruijanpallas sulamaan ja
pannulle:)

Jälkkäriksi sitä ainoaa oikeaa kahvia
eli Porvoon Paahtimon pähkinäkahvia.
Ja Brunbergin suklaata.
(Huomaa takana oleva olutpullo. Harvoin
ostan hänelle olutta, mutta eilen palkitsin hänet
jamaikalaisella iltapalalla)!


Lady maalia.. äijähommia:)

Makuuhuone ennen....
nice jos tykkää fioletista;)

ja

Nyt:)

Niitä "JÄLKEEN" kuvia tulee sitten kun kaikki on valmista:)

Näin hyödyimme kaikki. Mies sai äijäsulan hattuun ja minä OIKEAN väriset seinät!

ps. minä olen näiden naisten-ja miestentöiden kannattaja!
Vaikka puhutaan aina tasa-arvosta niin en halua vaihtaa lamppuja
kattoon jne. Mieheni kyllä kysyy minulta aina välillä, että
"mitkäs ne naisten hommat sitten ovat?".
Hänellä on vähän outo huumorintaju;)

6 kommenttia:

  1. Ihana tulee! En malta oottaa sisustusta :) Ja kyllä sun miehen vaan kelpaa ruokien osalta!!

    Teija

    VastaaPoista
  2. Kyllä uusi väri on huomattavasti parempi :) Tuo vanhan fioletin ja puunvärin kontrasti on vähän, öh... sanotaan nyt vaikka erikoinen.

    VastaaPoista
  3. Tänne blogiin ei näköjään kannata näin iltaisin tulla, aina tulee nälkä! :D Makuuhuoneestanne tulee ihana, jälkeen-kuvia odotellessa.;) -Eve-

    VastaaPoista
  4. Kyllä tulee hieno :) Täällä kyllä ihmiset rakastanu aivan kamalia värejä huoneissa. Mullakin oli toi iso makkari sellasen kananmunankeltuaisen värinen mutta onneksi sain maalata. Cafe Latte on nyt ja olen niin onnellinen uudesta väristä ja siitä että ihan itse sen maalasin :)
    Ihailin tuota sinun sinistä kahvikuppia-aivan upee

    Leena

    VastaaPoista
  5. Minäkin kannatan miesten- ja naistentöitä ehdottomasti :D Voisin myös hyvin elellä kotirouvana lopun elämäni ja mies kävisi töissä ja elättäisi mut, nou problem, ei vaan vissiin olisi kovin reilua se heh.

    VastaaPoista
  6. Olipas inspiroiva postaus. Ei niinkään sisustuksen suhteen (vaikka maalaus ehdottomasti kannatti), vaan tuon sun miehen tsemppaus-ajatuksen suhteen.. Minäkin kunnon femakkona olen työnjaon kannalla. Lähinnä ehkä käytännöllisyyden takia, muutenhan mä tekisin kaiken! Nyt kun miehellä on oma selkeä vastuualueensa, pysyy työnjako edes jollain tasolla tasaisena. Ongelma on vaan se, että mähän osaisin tehdä kaiken paljon paremmin. Ainakin omasta mielestäni. Enkä millään malttaisi olla hiljaa, vaan olen ärsyttävänä ämmänä koko ajan vieressä kommentoimassa kun mies jotain tekee. Lopputulos on se, ettei mies oikein mitään sitten teekään. Mutta tämä postaus oli valaiseva: miehelle olutta, ravintoa ja rauha tehdä, välillä sitten kehuja ja voi että kun meilläkin kodin laitto voisi OIKEASTI edetä. Mutta millä sen suun saisi pidettyä kiinni ja antaa toisen tehdä rauhassa...?!

    -Riikka :o

    VastaaPoista