Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

torstai 1. syyskuuta 2011

Sokerirasitus

Viimeksi .. siis 7v sitten kun olin raskaana minulla oli vähän ongelmia verensokereiden kanssa. Jouduin sokerirasitukseen ja vielä sairaalaan lisätutkimuksiin, mutta lopulta selvisi, että en tarvitse mitään lääkkeitä tms. Terveellinen ruokavalio riitti. Ja 4 päivää ennen laskettua-aikaa syntyi terve poika ja ihan normaalikokoinenkin vielä:) Tai vähän päälle 4 kiloa, mutta minun mielestäni ihan "normaali":)

Nyt olen koko raskauden ajan ajatellut tuota asiaa. Minulla on iso riski sairastua raskausajan diabetekseen, koska kerran aikaisemmin ollut jo oireita ja isälläni oli 2.tyypin diabetes.

Alkuraskaudesta oli pakko syödä koko ajan, koska oli niin paha olo. Mutta nyt kesästä asti olen katsonut mitä syön ja kiloja onkin tullut vain 2 koko raskauden aikana. Jostain luin, että koko raskauden aikansa meille joilla on riski saisi tulla max. 8 kiloa. Eli aikaa on vielä. Eiköhän tuo 8 kiloa pauku rikki, mutta paljoa enempää en toivo saavani:) Tai siis toivon, ettei tämä diabetes puhkea ja tällä asialla yritän ehkäistä sitä.

Tänään olin sitten sokerirasituksessa. Eli menin labraan ravinnotta. Siellä otettiin paastoarvo ja sen jälkeen join pullollisen sokerilientä ja sitten uudet kokeet otettiin 1 tunnin ja 2 tunnin kohdalla. Huomenna saan tietää oliko arvot ok vai mitä tehdään.

Mutta tässä kaikessa minua eniten mietityttää taas tämä NORJA:) Neuvolan kätilö varasi minulle tämän labra-ajan alunperin viime perjantaille. No torstaina tuli soitto, että "Hei.. soittelen terveysasemalta.. tulisitko sittenkin vasta ens torstaina, koska meillä on niin vähän henkilökuntaa jne." Juu käy tottakai. No eilen keskiviikkona tuli taas soitto ja sama tarina. Nyt olin tiukkana. Ei käy! Suomessa nämä kokeet olisi tehty minulle jo monta viikkoa sitten, koska kuulun riskiryhmään. Ja täällä vasta nyt eikä vielä silloinkaan:) No puhelimissa ollut täti hyväksyi asian kiltisti ja sain mennä sinne tänään ja asia hoitui hyvin.

Mutta mietin vain.. onko minulle tai kenellekään muulle Suomessa soitettu kunnallisesta laboratoriosta, että voitaisko siirtää tänne tuloasi, koska meillä on huono miehitys? Ei minulle ainakaan.. ainakaan kahdesti:) Mutta täällä (ainankin tässä kunnassa jos ei nyt ihan koko Norjassa) tällainen on ihan yleistä.
Työpaikallanikin jos joku soittaa, että on kipeä niin ne kymmenen muuta lyövät päänsä yhteen, kaivavat "telefonlistan" ja alkavat soittamaan listaa läpi, että kuka tulisi tilalle sen sijaan, että ryhtyisivät hommiin. Monesti nämä tämän yhden sairastuneen ihmisen työt olisi jo porukalla tehty sen sijaan, että nyt käytetään aika soittelemalla ympäriinsä kymmenen hengen voimin:) Usein käy vielä niin, että sijaista ei saada ja sitäkin vielä sitten puidaan siinä puolituntia joka voitaisiin käyttää työntekoon.

No se siitä. Mutta hölmöläisten hommaa sanon minä!

Nyt toivon, että saan huomenna kuulla, että kaikki arvot olivat niin kuin pitääkin. Jos sokeriarvoni on koholla on riski, että vauva saa liikaa sokeria ja kasvaa toivottua isommaksi. Pelkään, että joudun ilmoittamaan täällä joulukuussa: "meille syntyi 6 kiloinen pieni prinsessa":) ja toinen asia mikä minua pelottaa on se, että joudun insuliineille ja siinä tapauksessa en voi synnyttää täällä Kirkenesissä vaan minun pitää mennä tod.näk Hammerfestiin jossa on aina lastenlääkäri paikalla. Ja sitä en halua. En halua matkustaa sinne yksin joulukuussa odottelemaan, että koska tapahtuu. Haluan olla joulun alla kotona ja haluan ehdottomasti mieheni mukaan kun se aika koittaa. Pitäkäähän peukkuja, että sokerit ovat kohdillaan:)

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti arvot ovat kohdallaan ja miten sulla on voinut tulla vain 2 lisäkiloa!! Kade! Mulla on 13 kiloa jo paukkunut rikki :) En kyllä ole liikkunut yhtä ahkeraan kuin ennen ja hieman enemmän on tullut herkuteltuakin. Pitäsiköhän huomenna lähteä salille.... :)

    VastaaPoista
  2. Hei vaan, tuo panikointi siitä, että joku on kipeänä eikä pääse töihin on niin tavallista. Se nähdään heti suurena ongelmana ja sitten lamaannutaan entistä enemmän ja koko porukan voimin :D Mutta se ei tule tässä maassa koskaan muuttumaan. Teidät varmaan lähetettäisi ambulanssikoneella H-festiin, jos joutuisit sinne synnyttämään... siinä kyydissä pääsee myös isä mukaan :) Kone tulee pienellä varoitusajalla AMK:n kautta...
    Mielenkiinnolla odotan jo lapsivuodeajan kertomuksia :) Narvikissa oli pari kohtaa joita piti vähän hihitellä ja yksi jonka vuoksi piti lyödä nyrkkiä pöytään :)

    VastaaPoista
  3. Toivotaan, että arvot on kohdallaan! -Eve-

    VastaaPoista
  4. Satu: no mulla oli ihan tarpeeksi painoa jo kun tulin raskaaksi. Toi on ihan normaalia tuo 13 kiloa. Mä olen saanut kummastakin pojasta 14 kiloa. Ja imettämällä lähteneet pois. Nämä nykyiset kilot on tulleen ihan puhtaasti syömällä:(
    Ekaterina: Joo toi "lamaannutaan" on hyvä sana. Mitään järkevää ei saada tehtyä. Hui.. meinaa muiden hommat tulla omaan nistaan, hjelp:)
    Joo lentokoneella täällä kuskattais. Mutta kun on jo 3 kerta niin pelkään, että synnytys voi tapahtua aika nopeastikin. Menisin varmaan jo kk ennen sinne sairaalan ovelle seisomaan:) Kirjoittelen sitten kuulumisia kun vauva on syntynyt. Ja kerron miten kävi:)
    Eve: ei valitettavasti ollut:( Kaikki arvot koholla. Nyt hain apteekista sokerimittarin kotiin ja ke on soittoaika lääkärille. Katotaan mihin päätyy. Diettiä nyt vaan ja toivotaan parasta. Tyhmää!

    VastaaPoista
  5. Harmi kun arvot ovat koholla! Minulla oli Ellin raskaudessa sokerirasituksessa yksi arvo koholla (yhden desimaalin), ja jouduin vuorokausiseurantaan sairaalaan. Siellä KAIKKI arvot olivat hyvät ja rajojen sisällä, mutta silti minulla lukee kaikissa papereissa että minulla oli mukamas raskausdiabetes!? Kertaakaan ei ollut edes sokeria pissassa... Heti tuli marmatus, anteeksi. Piti vain laittaa että ihan hirmuisesti tsemppiä dieetin kanssa, ja onneksi kiloja on tosiaan tähän mennessä sulle tullut vain kaksi. Se on hyvä saavutus kuitenkin!
    Mielenkiintoista seurata kuinka käy ja minne teidän vauva tupsahtaa (jos en ihan väärin muista niin teidän E tuli melkoisella rytinällä aikanaan). Olin just silloin siellä sokerirasitusseurannassa sairaalassa, syksyllä 2004 ;)

    Terkuin Heidi

    VastaaPoista
  6. No voi harmi tota gestaatiodiabetesta :/

    Mielenkiinnosta kysyn, että mitkä on raja-arvot Norjassa?
    Suomessahan paastoarvoa on viimeisen kymmenen vuoden aikana hilattu ylöspäin tasaisesti. Muistaakseni se oli urani alussa 4.7 tai 4.8 ja nyt se on jo 5.3. Tästä huolimatta gest dm on hyvin yleinen dg raskaanaolevilla. Joskin taitaa nuo seulontakriteeritkin olla kiristyneet vuosien varrella.
    Mutta hyvällä dieetillä homma yleensä pysyy kurissa ja toivotaan, ettei insuulineja tarvita. Matkasynnytys lentokoneessa olisikin melkosta extremeä :)

    Terveisin Niina

    VastaaPoista
  7. Kiitos myötäelämisestä:) Ai Heidi sä olit silloin just samassa sairaalassa. Taisi kuulua polille asti kun Papu "putkahti" maailmaan. Joo rytinällä tuli ja siksi jännitän tätä kolmatta. Välimatkat ovat pitkät paitsi paikalliseen sairaalaan.. siis juuri sinne missä en tod.näk nyt sitten saa synnyttää:(
    Niina. En tiedä raja-arvoja NOrjassa. Yllättäen lääkäriin en saanut eilen yhteyttä, kätilö lomilla enkä edes mittaria saanut terv.asemalta vaan piti hakea apteekista. Arvot kuitenkin kysyin puhelimeen vastanneelta virkailijalta ja ne hän suostui antamaan. Paasto-arvo oli 5.4, tunnin päästä 11.8 ja 2 tunnin arvo 11.4. Keskiviikkona pitäisi lääkärin soittaa mulle. Jännityksellä odotan mitä tästä seuraa. Siihen asti mittailen sokereita ja katson mitä syön. Joo synnytys lentokoneessa ei ns. houkuta!

    VastaaPoista
  8. Kyllä me nähtiin osastolla, kun sulla oli vauva jo sylissä. Mutta muistan sen kun kerroit kuinka nopeasti vauva syntyi, ja mietin että mulle ei voi käydä niin... Elli syntyi sitten kanssa alle kahdessa tunnissa ;)
    Toivotaan maltillista kolmosen putkahtamista, niin olet siinä vaiheessa oikeassa paikassa! Onneksi toisen ja kolmannen välillä on vuosia enemmän välissä, jos se vähän hidastaisi...
    Ihmeellistä tosiaan tuo terveydenhuolto sielläpäin, ei suomalaiset täällä sulattais moista menoa! T:Heidi

    VastaaPoista