Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tänään olen...

-Herännyt pas...n hajuun:) Hoitokoira on aivan ihana ja kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa. Mutta hänellä on PIENI ripuli! Lattioiden pesun jälkeen saattelin tokaluokkalaisemme kouluun:)


IT WASN*T ME!

-Tehnyt suomalaisia lihapullia. Ja todennut, että ne.. tai peruna.. tai maito (tod.näk ne kaikki yhdessä) nostaa verensokeria niin paljon, ettei tuollaisia "kunnon" lounaita voi nyt vaan voi nauttia. Vaikka diabeteshoitaja ja kaikki oppaat ohjaavat syömään ainakin yhden kunnon aterian päivässä niin minun haimani ei nyt kykene niin suureen insuliinin eritykseen, että voisin näin tehdä.

- Kuunnellut tarinoita "yökoulusta". Oskarin luokkaretki oli ollut oikein onnistunut juttu. Ilmat suosivat ja kotiin tuli 2 hyvätuulista ukkelia.




- Opiskellut diabetestä ja sitä miten oma kroppa kestää erilaisia ruokia. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä sittenkin pärjään ilman insuliinia jos syön todella järkevästi ja pieniä annoksia kerralla. Tosin se, että edessä on 3kk tällaista elämää tuntuu pitkältä...

- Nukkunut pienet päikkärit mieheni kanssa ja todennut, että vuorotyö on ihan tyhmä juttu. Tuntuu, että koko ajan jompi kumpi meistä on töissä:( Itse olen ollut viikon verran sairauslomalla ja tänään mietin, että hyvä niin.. emme olisi selvinneet tästä viikosta jos olisin käynyt normaalisti töissä.

- Käynyt poikien ja lainakoiran kanssa retkellä. Ja todennut, että olisi hyvä jos meillä asuisi aina koira jonka kanssa on lenkkeiltävä.. tosin sitten muistin aamuisen rumban ja päätin, että en tarvitse koiraa siihen, että lähden lenkille;)



- Polkenut poikien kanssa kioskille hakemaan vuokraleffan. Ja katsonut elämäni ekan Harry Potterin!
Syönyt kourallisen karkkia ja yllättynyt, että verensokerit olivat raja-arvoissa kun 1,5 tunnin jälkeen tsekkasin asian! Ei se laatu vaan se määrä???

- Kyllästynyt lasten rehottaviin tukkiin. Vuosien kasvatuksen ja pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei meidän pojille vaan tule sellaisia ruotsalaisia surffitukkia kun H&M:n kuvastoissa näkee.. joten tartuin saksiin ja naps:(

- Käynyt koiran kanssa iltalenkillä ja kertonut hänelle, että meidän talossa on sellainen tapa, että kakkelit tehdään ulos eikä sisään.. ainakin koirilla on tämä sääntö. Hän näytti ymmärtävän...

- Katsonut TV kaistalta suomalaisia ohjelmia ja nyt odottelen miestä iltavuorosta. Jotta hän voi taas aamulla lähteä töihin.

Ärsyttää, että aina jompi kumpi on töissä. Ärsyttää, että sokerit pomppivat. Ärsyttää, että maha on niin iso että en pysty enää suoriutumaan normaaleista asioista... Tuntuu, että olen ollut 5 vuotta raskaana ja vielä 3kk edessä! Niin ja kaiken lisäksi näin iltalenkillä erään tutun joka oli saanut vauvan kk sitten ja näytti siltä kun ei olisi koskaan lapsia saanutkaan.. toki hän kertoi, että vauva valvottaa öisin ja tajusin, että ei kande olla kateellinen:)

ja saanut näin ihanaa postia ja ihmetellyt
voiko tämä oikeesti mahtua jonkun päähän?!
Ja tajunnut, että olen vaikka lipputangon nupissa
seuraavat 3kk, syön vaikka pelkkää heinää.. teen
mitä vaan, että saan tälle myssylle käyttäjän:)
Terveenä tähän maailmaan!

5 kommenttia:

  1. jotenkin kauhean ihana postaus. kun harmittaa, niin harmittaa.. muistan tokasta raskaudesta sen, kuinka viimeiset 2kk inhosin kaikkia ihmisiä jotka synnytti ennen mua. leikkipuistossakin mulkoilin vihaisesti kaikkia niitä onnekkaita, joiden la oli ennen omaani. ;D että niinkin jalo sielu olen! onneksi se 3 vuotta kestänyt raskaus sitten vihdoin loppui (kun olin itkuraivaripäissäni jo ehtinyt päättää etten synnytäkään, vaan kuljen lapsi mahassa ainakin kuukauden yli lasketun ajan) ja pieni (iso) ihminen syntyi maailmaan, jaksoi taas ihastella muidenkin vauvoja ja olla onnellinen muiden puolesta. mutta ne viimeiset kuukaudet ennen synnytystä - kamalaa. jaksamista. erityisesti noiden sokereiden kanssa! mahtaa ruoka maistua, kun sitten parin kuukauden päästä saat normisti syödä!

    t.riikka

    VastaaPoista
  2. Kiva, etta joku ymmartaa:) Tiedan kylla, etta tallainen "laskettuaikakateus" on ihan.. tos tyhmaa:) Mutta minkas teet! Tiedan myøs, etta tavallaan paasen nyt viela helpolla kun vauva on mahassa eika taalla huutamassa:) Mutta kuitenkin haluaisin hanet jo:) Hyva paatøs toi, etta kulkee lapsi mahassa viela kuukauden paasta lasketusta ajastakin Riikka:) Hih... ihana tietaa, ettei se kuitenkaan ole mahdollista. Oskari syntyi spontaanisti 2 vkoa ennen laskettua-aikaa. Se oli ihanaa.. tosin Papu ei totellut samaa kaavaa.. mutta toivoa siis on.
    Hyvaa viikonloppua kaikille <3 Taalla on ihan super kelit. Aurinkoa ja t-paita paalla saa kulkea. Uskomatonta.

    VastaaPoista
  3. kuule kyllä se siitä. Sä oot semmonen sissi, että meet läpi vaikka minkä vuoren. Kolme kuukautta on kuule niin lyhyt aika, että sen seisoo vaikka päällään. Olen tainnut kuulla joskus saman sun suusta ;)

    kiitä onneasi, että sulla ei ole paljoa nestettä. Mulla oli ja vika kuukausi jalkaan ei mennyt kuin muoviset flipflopit... Kävin kaksi kertaa viikossa lääkärille itkemässä, että mä en jaksa enää ja ota se pois NYT! Ei ottanut vaan antoi odotuttaa... Sellasta se on. Mutta kurjaa noi sokerit. Ei siihen ihomahaisuuteen tarttis kyllä enää mitään lisiä. Täältä sellainen voimahali. MÄ alotan täällä tukikarkkilakon siihen asti kun vauva syntyy!

    Pus, Spike

    p.s. koita se saada vähän ennenaikaisesti ulos (ei kuitenkaan liikaa) en mäkään nyt kolmea vuotta voi olla karkkilakossa.

    VastaaPoista
  4. Kiitti Spike:) Niin ollaanhan me pahemmissakin paikoissa tuo aika oltu:) Juu nestettæ ei viela ole, mutta sita ihanaa loppuraskautta odotellessa... Ma yritan puristaa taman ulos mahd. pian (sitten kun sen aika on) ettei meidan karkkilakko veny liian pitkaksi:) Kiitos tuesta:)

    VastaaPoista