Ostin eilen paikallisesta sisustusliikkestä ihanat kahvikupit! Aloitin kahvin juonnin vasta kolmekymppisenä. Nyt muutaman vuoden harjoittelun jälkeen huomaan, että kahvihetki on usein päivän ihanin hetki:)
Pojilla on mennyt koulussa hyvin. Olosuhteiden pakosta he ovat nyt olleet pari päivää ilman aikuisia siellä. Mutta iloisin mielin ovat kun olen mennyt hakemaan ja opettajien mukaan kaikki hyvin.
Eilen veimme pojat paikallisiin painitreeneihin. Meidän lapset eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita aloittamaan futista, lätkää tms. Vaikka me vanhemmat olemme aina pelanneet joukkuelajeja ja lapset ovat kasvaneet liikuntahallien nurkissa. Treenit menivät... no päin... puuta:) Isompi sentään katsoi ja kuunteli mitä pitää tehdä, mutta pienempi protestoi ja käyttäytyi vähän sopimattomasti. Olin ihan hiilenä treenien jälkeen... mutta kai tämä tulee olemaan tällaista? Kun lapsi ei ymmärrä hän turhautuu ja ilmaisee sen tuolla lailla... Ihmeen hyvin on mennytkin tähän asti:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti