Sitä, että lapset ovat päivät koulussa ja minulla olisi omaa aikaa. Kävisin salilla, kahvilla jossain kivassa kahvilassa, tapaisin kavereita, kävisin ehkä ratsastamassa jne.
No nyt tämä odotettu syksy on sitten täällä. Pari ekaa viikkoa kävin lasten kanssa koulua. Tämän viikon piti olla ... no siis tuollainen viikko jota jo loppukesästä odotin kovasti. Mutta ei. Flunssa kukisti lapset viikonloppuna eivätkä he ole vieläkään koulukuntoisia :( Kaupan päälle vielä mieskin lähti koulutukseen toiselle paikkakunnalle ja tulee vasta 3 päivän päästä.
"Siiamilaiset kaksoset" sairastavat edelleen:)
Eilen sen tajusin. Olen todella yksinäinen. Tai onhan minulla lapset ja mies... mutta ei ketään muuta jonka kanssa jutella. Koko kesän olen ollut lasten kanssa ... tai oikeastaan koko viimeisen vuoden, koska mies oli työharjoitteluissa/ töissä täällä Norjassa. Eilen ainut aikuinen ihminen jonka kanssa juttelin oli mieheni lisäksi pomoni. Meillä oli 5 minuutin puhelu. Tänään sama juttu, törmäsin pomooni kaupungilla, mutta tänään ei ole edes miestä jonka kanssa jutella jne. Plaah! (unohdin, että ihana ystäväni soitti Suomesta.. se oli ihanaa!)
Minä olen kuitenkin social butterfly:) ja nyt yhtäkkiä olen täällä ja puheenaiheeni pyörii hyvin lähellä samoja asioita kuin 5 ja 8 vee pojilla.. siksi koska he ovat minun ainoat keskustelukumppanit! Kuinka ihanaa olisi, että olisi joku lenkkikaveri jonka kanssa voisi jutella...
Ei kai saisi valittaa? Kai minä olen etuoikeutettu, että saan olla kotona lasteni kanssa. Tämä onkin eka kerta sitten kun palasin töihin n. 5v sitten kun pienempi lapsistamme oli vuoden. Mutta nyt muutaman päivän ajan fiilikset ovat olleet tällaisia.
Sitten vielä menin hankkimaan työn jossa olen yksin... tai siis 50:n nukkuvan (toivottavasti) kanssa. Kuinka hullu saa olla???
Mutta tänään päätin, että:
-hankin jäsenyyden salille ja alan myös käymään siellä (heti kun lapset ovat terveenä)
-alan hankkimaan ystäviä täältä. Tiedän jo ennestään, että norjalaisiin on vähän vaikea tutustua.. tai päästä siis heidän lähelleen muuta kuin töissä. Mutta minä en aio luovuttaa! Ja etsin käsiini myös suomalaisia jotka asuvat täällä!
-etsin tallin jossa on issikoita tai norjan vuonohevosia (maksoi mitä maksoi)
-silloin tällöin ajan keskustaan... haahuilen kaupoissa ja juon kahvini jossain kivassa kahvilassa:)
Näin minä aion tehdä. Alan elämään sitä syksyä jota niin kovasti odotin! Ha det bra:)
Rakastan lehtien lukemista... aion myös ostaa niitä vaikka kalliita ovatkin! Pientä luxia kun kerran työnteonkin aloitan:)
Tuo on hyva idea, etta etsit kasiisi ne muut suomalaiset siella. Siita on hyva alkaa. Monesti ollaan samassa tilanteessa: muualta muutettu ja silleen. Ja harrastukset ovat hyvia. Harmi, etta tyopaikalla olet yksin. Sehan on monelle sosialistumisen paikka. Ja pian kuule tutustut lasten koulukavereitten vanhempoiin ja heidan harrastusten kautta kaikkiin muihin vanhempiin.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle sinne!!! ja kiitos blogivierailuista!
Kiitos Tuula:) Kyllä mä kans uskon, että tää tästä iloksi muuttuu. Nyt on vaan muutama päivä tullut lunta tupaan. Ps. just vedin sen pizzan... yök!
VastaaPoistaTuula on oikeassa siinä, että työpaikka on aika olennainen ihmisiin tutustumisen tai ylipäätään ihmisten näkemisen kannalta. Minun ensimmäinen, suht lyhytaikaiseksi jäänyt työni oli yksin toimistossa istumista iltaisin ja viikonloppuisin, ihmiskontaktit lähinnä muutaman puhelun varassa. Että eipä siinä paljon sosiaalistunut. Nykyinen paikka, normaali päivätyö, on siltä kannalta parempi.
VastaaPoistaMuutin Norjaan viime kesänä, osaamatta kieltä ja tuntematta käytännössä ketään muita kuin mieheni. Ensimmäinen lähes vuosi meni kotona kotitöitä tehdessä ja siinä sivussa opiskellessa (etäopintoja Suomeen). Minulla ei ole lapsia, joiden koulun tai harrastusten kautta tapaisi ihmisiä. Ei edes koiraa, jonka kautta saisi kontakteja koiraihmisiin. Enkä ole valitettavasti niin ekstrovertti luonne, että menisin noin vaan juttelemaan vieraille ihmisille niitä näitä.
Kylläpäs kuulosti kamalalta tuo äskeinen... Ei se oikeasti ihan NIIN pahaa ollut. Ehkä se pääongelma oli kuitenkin siinä, ettei minulla ollut "kotoutumissuunnitelmaa", niin kuin sinulla.
Yksi kommentti katosi jonnekin bittiavaruuteen, joten kokeillaan uudelleen! Terveisiä siis Moskovasta, löysin tieni puolivahingossa blogiisi ja se olikin mielenkiintoista luettavaa!
VastaaPoistaItse olen asunut kolme vuotta täällä Venäjällä ja vaikkei meillä vielä lapsia olekaan (ensimmäistä odotellaan), niin kovasti tilanne ystävien/kahvitteluluseuran suhteen muistuttaa omaani. En ole ollut työelämässä täällä lyhyttä jaksoa lukuunottamatta ja ystävät ovat löytyneet lähes kaikki miehen kautta. Venäläisiin on vaikea tutustua ja suomalaiset kokoontuvat lähinnä suomi-koulun kautta, siis ne joilla kouluikäisiä lapsia on.
Suosittelen kovasti sitä muiden suomalaisten esiin kaivamista ja itselleni tuo mainitsemasi kuntosali on ollut todella iso henkireikä, vaikkei sielläkään syvällisesti ole keskustelemaan päässyt:)
Kiitos Tuula, Heli ja Naatuska:) Ja iso kiitos tsempistä. Kiva kuulla teidän kokemuksia ja huomata, että olette vahvasti hengissä vielä:) Kyllä tämä tästä. Tänään jo aurinko paistaa (siis oikeesti) ja pojat vähän paremmassa kunnossa.
VastaaPoistaHain heidän koulukirjat koululta ja ollaan tehty läksyjä ja touhuiltu.
Sain jopa ihan privaattipostia Siperiasta;) Postia joka oli täynnä tsemppiä!
Minuun ollaan oltu yhteydestä Me&I:n tiimoilta (ruotsalainen lastenvaate ym. yritys). He haluaisivat, että alan pitämään kotikutsuja täällä Pohjois-Norjassa ja markkinoimaan Me&I:a täällä. Ensin sanoin että ei.. enhän minä osaa niin hyvin norjaa. Mutta nyt olen miettinyt, että miksi ei. Sitä kautta tutustuisin ainakin norjalaisiin lapsiperheisiin:) Ja ekan vuoden voi kuulemma ottaa ihan harjoittelun kannalta ilman paineita.. Mietittään. Mutta siis tänään jo parempi päivä:) Kiitos siitä teille kaikille <3
Vaikuttaa oikeinj hyvältä "sosiaalinen elämä uudessa kaupungissa"- strategialta tuo tuollainen:) Aiemmin kysyit missä minun kalastajakylä on. Vastaan siihen: Stø sijaitsee Lofoottienn yläpuolella Vesterålenissa Langøyan saaren ulommaisessa niemekkeessä. Meiltä koilliseen sijaitsee Andøyan saari. se on aika monelle tuttu. Siitä ylöspäin on sitten Senja.
VastaaPoistaKylässämme on 193 asukasta 1.1.2010 Niistä suomalaisia n.15-20. Vaihtelee vähän vuodenajasta.
Olemme Norjan tärkeimpiä siimakalastuskyliä ja se on kyllä suomalaisten ansiota. Kylämme kehitysmalli ns. STØ modell on saanut arvostusta kalastus ja kyläkehityspiireissä.
Lyhyesti idea on että "jokaiselle on paikka , kaikki ovat tärkeitä" Koskee ihmisiä ja yrityksiä. Meillä on töissä kaikenikäisiä.Ihan koululapsista, jotka leikaavat turskankieliä eläkeläisiin (auttavat siimojen syötityksessä)
Työikäinen ja veronmaksaja määritelmät yritämme unohtaa. Jos haluamme pysyä kylänä hengissä, niin kaikkia tarvitaan.
Myös valasmatkailijoita jotka auttavat säilyttämään palvelumme myös talvikaudella käyttämällä niitä kesäisin.
Silloin meillä on hyvät asemat taisteltaessa vierailevien kalastajien suosiosta. Että missä ne talvikauden kalastavat.
Tuli tämä paatos mieleen kun ajattelimme siitä hieman kertoa Fiske og Reiseliv Kalastus ja matkailu seminaarissa perjantaina.
Minun vanhojen blogikirjoitusten kautta saa jonkinlaisen käsityksen Støn nsuomalaisesta kalastajakylästä ja sen elämästä.
Valassafarin sivut on kans yks hyvä tietolähde.
Kiitos Avletto! Ihana ajatus, että jokainen on tärkeä:) Voi kun täälläkin toimittaisiin noin.. mä lähtisin heti turskan kieliä leikkaamaan!
VastaaPoistaMissä toi fiske og reiseliv-tapahtuma pidetään?
Harmi, että Stö on niin kaukana. Mielelläni kävisin katsomassa kalastajakyläänne.
ps. hyvä boogie siellä.. kyllä kylänne pysyy pystyssä!
Me olemme ihan varmoja siitä.Seminaari on täällä Myressä meidän kuntakeskuksessa. Pidämme safariporukan ja kalastajien nimissä yhteispuheenvuoron.Aattelin ne ns.teesit kirjoittaa sen jälkeen myös suomeksi blogissani.
VastaaPoista