Kun tilaan maitoa niin en halua piimää!

On kai sanomattakin selvää, että minusta on tullut aika hurmaava sen jälkeen kuin aloitin yötyön. Aluksi mieheni jaksoi nauraa räjähtäneelle ja hiljaiselle olemukselleni, but not anymore!

Nukuin töistä tullessani 4 tuntia ja sen jälkeen lähdin hakemaan poikia koulusta. Samalla kävin kaupassa ja kotiin tullessamme tein ruoan. Söimme yhdessä kun mies tuli kotiin ja tämän jälkeen pyysin häntä keittämään kahvit.

Itse menin takaisin sänkyyn uunituoreen Kodin Kuvalehden kanssa ja odottelin. Sieltähän hän saapuikin puolen tunnin jälkeen (puolituntia! Kuppikahvia! Ei hyvää päivääää!). "Eikö tässä ole sokeria?", kysyin. Mies lähti mitään sanomatta huoneesta ja palasi makeutusaine purkki kädessä takaisin (jonka hankin jossain koskaan en enää syö hiilareita hurmiossa). "SO-KE-RI-A!". Kuppi napattiin kädestäni ja hän poistui paikalta. Siinä sitten olin ilman kahvia ja sitä sokeria. No aivan sama, pitäkööt kahvinsa! No hetken päästä hän tuli takaisin ja kahvi oli juuri oikeanlaista, mutta mies näytti myrkyn nielleeltä.

Yritin olla kiltisti ja kiitin kahvista. Mutta pakko oli sanoa: "kun pyydän sokeria niin tarkoitan sokeria". (Virhe!) Sitten se alkoi. Sain kuulla sen minkä jo itseasiassa tiesinkin. Minusta on tullut hirviö. En puhu mitään, tiuskin kaikille, tiputtelen tavaroita jne jne.

Hän on tässä monta kertaa naureskellut, että: "nyt tiedät miltä minusta on tuntunut kun tein vuorotyötä".  Joo tiedän tiedän. Ja nostan hattua, että hän selvisi siitä vuosikaudet hengissä ja jaksoi meitäkin aika hyvin siinä sivussa. Mutta nyt hänkin tietää miltä tuntuu asua ihmisen kanssa joka tekee vuorotyötä!

Mutta tarkoitus ei ollut kirjoittaa tästä tämän päiväisestä riidasta vaan ihan jostain muusta. (joka usein johtaa riitaan)
Miehelläni on ihmeellinen tapa.. miten sen nyt sanoisi. Soveltaa asioita ja mokailla?

Jos pyydän häneltä, että "toisitko kaupasta HK:n nakkeja"? Niin nykyään olen jo oppinut, että ne nakit jotka sieltä tulevat eivät todellakaan ole HK:n nakkeja. Jos lapset tilaavat isiltä hodarit pelkällä ketsupilla niin he saavat hampurilaiset kaikilla mausteilla jne. Tai kun lähetän hänet kauppaan hakemaan maitoa niin hän tuo kassillisen ruokaa, mutta ei sitä maitoa! Joo, tiedetään. Pikku juttu, mutta niin todella rasittavaa!

Esim. tämä hodarijuttu tapahtui ihan tässä muutama viikko sitten. Mieheni oli huomaavaisena aviomiehenä hankkinut lapsillemme hoitopaikan ja meille pöydän illaksi paikallisesta hotellista. Minulle ilmoitettiin vain, että kello 17.00 lähdetään. No autossa mies sitten muisti yllättäen, että ai niin... lupasin viedä lapset ruokittuina sinne! Ehdotin, että mennään hakemaan huoltoasemalta hodarit heille. "Jooo ja pelkällä ketsupilla", kuului takapenkiltä. Samassa muistimme, että matkalla on kioski joka myy hampurilaisia jne. Siinä pihassa mieheni vielä mietti ääneen, että onkohan siellä hodareita. Sanoin, että en tiedä, mutta tuossa vieressä huoltoasemalla nyt ainakin on. Mutta hän meni kioskille ja tuli niiden helkatin hampurilaistensa kanssa sieltä! Lopputulos oli siis se, että lapset vietiin nälkäisinä hoitoon, 2 hyvännäköistä kaikilla mausteilla olevat hampurilaiset nököttivät paketeissaan ja tunnelma autossa oli melko romanttinen.. niin kuin hääpäivänä kuuluukin:)

Tämä kuva on otettu viimeyönä työpaikaltani..

eikö vain että tunnelin päässä näkyy valoa?