Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 12. elokuuta 2011

Voihan voileipa!

Taalla pitaa kiiretta. Kun miehella on vapaata niin itse olen tøissa:( Nain menee paaasissa myøs tama viikonloppu.

Mutta niin kiire ei tøissakaan ole, etteikø ehtisi vahan nettiin kurkistamaan. Facebookissa on ryhma paikallisille tuoreille aideille. Lueskelin juttuja sielta ja ajankohtaisin kysymys on nyt, etta kuinka paljon leipaa on liian paljon 8kk vanhalle vauvalle:)

Olen ennenkin kertonut, etta norjalaiset vaikka elaisivat leivalla. Leipaa syødaan paljon. Juuri juttelin tyøkaverini kanssa (aikuinen mies) ja han kertoi, etta han ei tarvitse lamminta ruokaa lainkaan paivittain. Eli han vaikka elaisi leivalla. Mutta, etta norskit siis alkaa antamaan leipaa lapsille jo 8kk iassa???

Itse en muista, milloin itse annoin leipaa lapsilleni, mutta kesalomalla kun olimme Suomessa sukalaiseni oli ihan vakuuttunut, etta hanen 11 kk vanha lapsensa jolla on varmasti se samat 11 hammasta suussa tukehtuu vadelmaan.. mietin onko se edes mahdollista? Vadelmahan ns. sulaa suuhun:) Mutta siis voin lohduttaa tuota tuoretta aitia, etta ei hataa.. Norjassa tuon ikaiset vauvat syøvat jo parhaimmillaan 1,5 leipasiivua kerralla:) Nain siis eras aiti vastasi talle kyselijalle! Kyselija kun ihmetteli, etta voiko 1/4 leivan pala olla tarpeeksi kun lapsi ei halua enempaa...

No se siita! Terveisia siis leivan luvatusta maasta:) Rentoutukaa te minunkin puolestani viikonloppuna!

8 kommenttia:

  1. Skivemaa todellakin! :) Täällähän ei aloiteta millään perunalla vauvojen kanssa, vaan viljat käyttöön ensin. Itsekin kahdella nuoremmalla sitten sen opin mukaan menin :D Mutta ihan velliä kylläkin. Ystävä pilkkoi leivän ihan pieniksi palasiksi ja alle vuoden ikäinen lapsi söi hyvälllä ruokahalulla eikä tukehtunut :) Höttönen leipäkin "sulaa" suussa. Me muuten saatiin silloin keskimmäiselle kalanmaksaöljypurkki synnäriltä mukaan. Sitä siis suoraan suuhun, että saa deet ja omegathapot :) Mutta meillä se kyllä jäi korkkaamatta -omia lapsuuden traumoja :)
    Ainiin ja simpukankuoria jaettiin myös vastasynnyttäneille... niitä iskettiin nännin päälle, että ei tulisi haavoja :D Siellä oli melkoisia Pameloita simpukat tissiliiveissä :D (itse en koittanut -olisi kait pitänyt)
    Laitoin sinulle meiliä, saitko?

    VastaaPoista
  2. ou nouu....!!!! jos ikinä siellä terveydenhoitajana työllistyn, on varmaan pieni soveltaminen näihin kiinteiden ruokien aloittamiseen, koska suomessa siis niin eri meininki! juuri mieheni sisko oli 7 viikkosen vauvan kanssa täällä ja vauva ripuloi joka maitopullollisen jälkeen: terkka norjassa neuvoo laittamaan ison t-lusikallisen mallasta jokaiseen maitopulloon, muuten tulee vatsaongelmia! maitohappobakteerit oli ihan outo käsite, ainakin kauppanimike rela-tipat! saahan sitä leipää syödä ja useinhan sitä imeskeltäväksi annetaan, mutta suola siinä leivässä! toivottavasti on vähäsuolaista/suolatonta mitä siellä syödään?

    VastaaPoista
  3. Heh, vain Norjassa!!!! Täällä tehdään kanssa puoliksi ainakin töitä, joten mukava työteliästä viikonloppua :)

    VastaaPoista
  4. Kyllähän se leivän syönti pitää aikaisin aloittaa, että sitten 1-veenä osaa itse omatoimisesti tyhjentää matpakken päiväkodissa ;)

    Eipä taida olla Norjassa suolan käytön kanssa muuten ihan justiinsa. Esikkoni sai ainakin 18 kk:n ikäisenä päiväkodissa säännöllisesti kansallisruokaa eli Grandioosaa ja joukossa oli alle 1-vuotiaitakin.

    VastaaPoista
  5. :D Voin kertoa, että repeilin huolella tälle kirjoitukselle! Aivan loistava osoitus siitä, että ei se lasten kanssa ole ihan niin tarkkaa, kun eri maissakin tehdään aivan eri tavoilla ja suositukset ovat erilaiset. Kyllä meilläkin vanhempi sukupolvi oli tyrkyttämässä lapselle ruisleipää heti muutaman kuukauden (no, ehkä 4kk ->) iässä, että saa "sillä hangata kutisevia ikeniä" ja "onhan siinä makuakin"....no en sitten antanut, kun en nähnyt sitä tarpeelliseksi ja sitäkös ihmeteltiin. Olisipa hauska kuulla, että miten Norjassa on karppausliike saanut jalansijaa, kun leipähän on melkein ykkösvihollinen.

    VastaaPoista
  6. Nyt olen keksinyt miten pääsen kommentoimaan tänne taas:)
    Ekaterina: sain meilisi:)
    Elisa: juu sinun pitää saada pitkä perehdytys:) Maassa maan tavalla:)
    Ja anonyymit: Totta. Pitäähän 1vuotiaan tosiaan osata tyhjentää oma matpakke pk:ssa ja sen jälkeen mennä ulos vaunuihin nukkumaan oli keli mikä tahansa:) Täällä ei siis ole sänkyjä pk:ssa. Nukkuvat vaunuissa niin kauan kuin mahtuvat ja sen jälkeen hoitopäivä pitää jaksaa ilman päiväunia. Eli matpakke ja lämmin makuupussi selkään ja hoitoon:) Siitä tämä retkeilykulttuurikin on varmasti saanut alkunsa:)
    ps. täällä on nyt aika moni hurahtanut karppaukseen ja hyvin tuloksin. Mutta lihoavat kyllä nopeasti takaisin vanhoihin mittoihin kun vähitellen palaavat vanhoille tavoille. (ei norjalainen voi elää ilman leipää). Ei vaan... nämä on mun ihan omia höpinöitä! T. kalamuija

    VastaaPoista
  7. Minä syötin Maikille kaurapuuroa (aluksi velliä) koko kotonaoloajan. Jauhoin kaurahiutaleet jauhoksi. Maikki meni hoitoon puolitoistavuotiaana ja muistaakseni aloitti leivän maistelun vasta sitten. Olin elanyt suomalaisen ruokailumallin mukaan kotona ja olihan se varmaan aikamoinen hyppays leiparuokaan sitten paivakodissa. Tosin taisin kantaa sinne ainakin sen syksyn purkkiruokaa. Ja kalanmaksaoljyn sain terveydenhoitajalta ekalla kotikaynnilla ja sitahan tytto veteli naamaan ihan innoissaan.

    Anonyymin kommentti on kylla aivan totta: eri maissa eri tavalla ja kaikki taitavat kumminkin kasvaa ja kehittya ihan samalla tavalla.

    VastaaPoista
  8. Ei tartte kuin kansainvälisillä lentoasemilla vierailla niin kyllä pääsee perille leipämaan tavoista. Siellä eväspussukoita availaan ja voileipien välipapereita irroitellaan.
    Kyseessä on reipas norjalainen huikopalaa ottamassa.

    VastaaPoista