Sinne ne menivät! Meidän 2. ja 4. luokkalaiset:)
Vuosi sitten vein heidät samaan paikkaan ensimmäistä kertaa. Kielitaidottomina ja pipot päässä.. oli niin kylmä. Tänään paistaa aurinko ja muutenkin olo on paljon kevyempi.
Vuosi sitten tosiaan mietin miten ne tuolla pärjäävät. Saavatko kavereita, pääsevätkö ajoissa vessaan kun eivät osaa sanoa, että on pissahätä jne.
Kaikki huoleni olivat turhia. Pojat ovat saaneet kavereita ja oppineet kielen tosi hyvin.
Todistuksia he eivät saaneet keväällä niin kuin ei ketään muukaan, mutta opettajan kanssa käyty loppukeskusteltu osoitti, että pojat ovat pärjänneet koulussa loistavasti. Sopeutuneet hyvin ja kumpikin pärjää luokallaan keskiverto oppilasta paremmin vaikka tosiaan aloittivat ummikkoina vuosi sitten.
"Lapset sopeutuu ja oppivat nopeasti". Niin kaikki sanovat. Itse en uskonut tuota. Ajattelin, että se on meidän aikuisten keksimä fraasi, jotta me voimme tehdä tällaisia julmuuksia ilman suurempia omantunnontuskia. Tarkoitan siis, että voimme irrottaa lapset sukulaisistaan ja kavereistaan ja viedä heidät ulkomaille, voimme laittaa heidät kouluun jossa he eivät tunne ketään eivätkä osaa kieltä jne.
Mutta nyt voin allekirjoittaa tuon väittämän. Ainakin meidän kohdallamme asia on ollut juurikin näin. Viime lukuvuodelle emme asettaneet mitään tavoitteita. Toivoimme vaan, että heidät otetaan leikkeihin mukaan ja he oppisivat sanomaan edes välttämättömimmät asiat norjan kielellä. Nyt he puhuvat paremmin norjaa kuin minä ja kavereita on koko ajan talo täynnä:)
Tänään tajusin, ettei minua tarvita siellä. Ei siellä muidenkaan 2. luokkalaisen äidit roiku kuuntelemassa mitä oppilaat ovat tehneet lomalla:) Olisi tehnyt mieli jäädä, mutta päätin poistua ekalla välitunnilla.
Kävin kaupasta hakemassa viinerin ensimmäisen syyspäivän kunniaksi. Istuin terassilla ja ihmettelin. Koko kotikatu on aivan hiljainen. Kesä on ohi. Mistään ei kuulu mitään.. paitsi mahasta. Glotta muistuttaa, että nämä rauhalliset kahvihetket on kohta ohi ja äidillä on taas tekemistä:)
Ihana <3
VastaaPoistaJa niin lohduttavaa kuulla tuosta teidän ummikkojen lasten kielitaidon kehityksestä yhdessä vuodessa!!! Täälläkin koulu jatkuu taas ensi viikolla, ja jännittää hiukan, mitä lasten kielitaidosta on todellisuudessa jäljellä, koska eivät ehtineet käydä keväällä täällä koulua kuin sen pari kuukautta.
VastaaPoistat: Hanna Hong Kongista
Noin se menee, lapset ON oikeasti sopeutuvaista sakkia. :) Ja tuntuu joskus, että vanhempien hysteerinen holhoaminen ja voivottelu vain jarruttavat sitä lasten luontaista reipasta sopeutumista, oli kyse sitten päiväkodista tai koulusta. Upeaa kuulla, että tuollaisella reippaalla asenteella teidän pojat pärjäävät vieraalla kilelellä.
VastaaPoistaKivoja koulupäiviä teidän muksuille sinne! :)
Hanna: hyvin se menee:) Itse pelkäsin myös kun kesä vietettiin Suomessa, että onko pojat unohtaneet norjan kielen. Itse taisin olla ainut jolla oli käynnistymisvaikeuksia:) Teki ehkä ihan hyvää kaikille olla kk pois täältä ja olla ajattelematta kieltä. En pääse blogiisi. Olen unohtanut salasanan:( Voisitko laittaa sen minulle? ps. varmasti jouluna teidänkin lapset jo ovat sinut kielen kanssa:)
VastaaPoistaKiitos Kanaemo:) Asenne ratkaisee;)
Ihana blogi sulla Hanna <3 Mulla on pitkästä aikaa ilta, jolloin istun rauhassa koneella kun muut nukkuu. Olen lukenut sun juttuja ja tulin niistä hirmu iloiseksi. :) Ihanaa tosiaan, että teillä menee siellä hyvin. Ja onni täydentyy pian, kun "Glotta" astuu remmiin! Kunpa päästäisi sinne ensi pääsiäisenä! Ikävä teitä! t. sisko Hgistä
VastaaPoista