Mm. työpaikallani (vanhainkodissa) omaiset eivät käy katsomassa vanhuksiaan, koska ovat poimimassa marjoja:) Ja se on niin pätevä selitys kaikelle, että se on ihan jees.
Kyllä mekin kaikki vastaan tulevat kypsät lakat poimimme
matkaan mukaan ja pakastetaan.
Onhan se kiva tarjota jotain oikein paikallista kun
saadaan vieraita esim. Suomesta:)
Itse en ymmärrä tätä lakkahössötystä. Olen etelän tyttöjä ja lakkaa olen saanut lähinnä hillon muodossa ja sitäkin vain harvoin, koska se on kallein hillo mitä kaupasta löytyy.
Jos lakkaa syö suoraan suolta niin se se ei mielestäni maistu miltään, mutta hampaan välit ovat täynnä kiviä.
Ja muutenkaan se ei taivu mielestäni niin moneksi kuin oma "THE marjani" eli mustikka. Mustikasta voi tehdä mitä vain tai syödä ihan noin vaan... lakasta saa toki hyvää hilloa ja joo.. multebærkreemiä (eli lakkaa ja kermavaahtoa, joka on täällä suosittu jälkiruoka varsinkin joulun aikaan), mutta siinä se sitten olikin... mutta jos jollain lukijalla on joku hiton hyvä lakkaresepti niin tänne vaan:) Olen valmis oppimaan!
Paikallisille en oikein uskalla edes kertoa, että odotan innolla mustikka-aikaa. Minun puolestani he saavat poimia kaikki lakat kunhan eivät tule minun mustikka-apajilleni:) Vaikka niitä kyllä riittää jos tuleva sato on edes vähän sinne päin mitä se viime syksynä oli.
Mustikat ovat alkaneet vähitellen kypsyä.
Viimeksi eilen olimme poimimassa mustikoita.
Aah... pakastimessa on vieläkin muutama
purkki viimevuotisia mustikoita ja uutta satoa on
alettu jo säilömään:)
Mutta tällä kertaa ei mustikkaa mustikkana..
vaan perinteiseen norjalaiseen tapaan eli
vohveleiden kanssa:)
ps. tosiaan eilen olimme taas metsässä ja yleensä siellä saa olla ihan rauhassa.
No tämä kerta oli poikkeus. Vastaan käveli hyvätuulinen norjalaismies ja huikkasi:
"Aa.. det er vaffeldag idag... hva?"
Itse en edes vastannut.. mikä helvetin vohvelipäivä??!! Me ollaan hikipäässä
keräämässä c-vitamiinia pakkaspäivien varalle. Mieheni hymyili ja vastasi:
"Nei... jaa kanskje blåbærpaj!"
Tulin ajatelleeksi, että tässä on taas pienoinen ero suomalaisen ja norjalaisen
välillä. Norjalaiset ulkoilevat paljon, mutta harvoin sykemittarit ranteessa niin
kuin me finskit. Heillä on kertakäyttögrillit ja makkarat matkassa ja retken
pääasia on rento ulkona olo ja hyvät eväät. Kose seg niin kuin he sanovat.
Toi "koossailu" onkin ollut meidän perheessä viimeiset 10 vuotta sana, jota
viljellään silloin tällöin. Tuolle sanalle ei ole mielestäni vastinetta. Se tarkoittaa
juuri tuota nautiskelua:) Johon me suomalaiset emme aina pysty :)
Norskilta kun kysyy mitä teet viikonloppuna niin hän tod.näk vastaa
"Jeg skal bare kose meg" eli ottaa rennosti ja nauttia elämästä:)
Tuosta norjalaismiehen kommentista "tulistuneena" päätin, että
ajan huoltoasemalle ja hankin vohveliainekset. Ei aina tarvi olla niin terveellistä...
välillä voi vähän "kose seg":)
Voi, minä olen taas Hillasoilla juossut lapsuudessa joka ikinen kesä ja tienannut hyvät rahat niillä. Aina oli pakkasessa tätä luonnon herkkua muiden herkkujen seassa. Mutta meillä hillaa ei syöty joka hetkeen. Ja mummo oli ennen sitä mieltä, että hilla on liian arvokas marja mm. kiisseliin. Mutta kyllä: Hilla on aivan loistava kiisseli marja, pullamarja, kakun väliin, piirakkaan.... ja silteensä sokerin kanssa on myös hyvä.
VastaaPoistaOlin viikonloppuna Suomessa ja mummo oli tehnyt meille jälkkäriksi puolukkakiisselin, ja kuuman kiisselin päälle oli kaatanut rasiallisen jäisiä hilloja.. kyytipojaksi kermaa ja voi että oli hyvää -SUOSITTELEN. Puolukkakiisseli oli keitetty siten, että marjan kuoret eivät olleet mukana :) Eli tod. näk. mehustettu ensin.
Koosailusta vielä:) Se on kyllä hyvin paljon viljelty sana! Itse en ole eväskulttuuria todellakaan oppinut. Kun lähdetään lenkille niin ollaan lenkillä :O Minusta norjalaisten tapa harrastaa ulkoilmaelämää on aivan suvereeni, lapset oppii pienestä pitäen nauttimaan ulkoilusta. Ja on muuten hienoa katsoa, että porukka kokoon, ikään ja kuntoon katsomatta hankkiutuvat tunturiin tai kairalle ulkoilemaan. Ja aika reipasta väkeä ovat, kuin traktoreita... jaksaa jaksaa kiivetä tunturia ylös :)
VastaaPoistaOikeastaan osuit kirjoituksessasi hilla-asian ytimeen "...koska se on kallein hillo mitä kaupasta löytyy". Eli hilla on ollut aina rahanarvoista tavaraa.
VastaaPoistaTäällä pohjoisessa perheet ovat vielä muutama vuosikymmen sitten keränneet elantonsa useista eri lähteistä; mm. parista lehmästä, marjastuksesta (erityisesti hillastuksesta), riekostuksesta, kalastuksesta. Joten jokakesäinen hillahössötys perustuu ainakin osittain tuohon perinteeseen (hilla = raha). Tänä vuonna hillan kilohinta on esim. Ranuan torilla ollut 19,50 euroa. Osa saalista on kyllä jätetty omiin tarpeisiin. Paras resepti on minusta tuoreet hillat sokerin tai vaniljajäätelön kanssa.
Sentään norjalaiset ovat ymmärtäneet soiden "ilmaisen" herkun arvon.
VastaaPoistaMinä, henkeen ja vereen metsämarjaihminen, olen kauhistellut, kun Suomessa Metsäntutkimuslaitos julkaisi arvion, että tämän kesän mustikkasadosta saadaan Suomessa talteen vaivaiset 10%!
Minusta se on niin suuri häpeä Suomelle.
Kyllä lakka ja mustikka on upeita marjoja, mutta lakka alkaa nykyään olla juhlamarja. Monista kaupoista loppui lakkahillo jo toukokuussa.
Hilla eli lakka eli lintti niinkuin kotona sanottiin, on minun ykkösmarja. Sitä on pakko saada ainakin vähän. Nyt on vaan ollut myynnissä huonoa, harmaata ja varmaan kartteina poimittua marjaa. Hintaa silti eilen oli 27 eur/kilo.
VastaaPoistaMinun lapsuudessa ei lakkoja myyty vaan syötiin itse. Puolukkaa kyllä kerättiin myyntiin, että saatiin uudet kumisaappaat talveksi.
Jos siellä Norjassa on hilloja niin poimi ihmeessä ja tule Suomeen myymään! Täältä ne häviävät pian :(
VastaaPoista