Olen taalla ennenkin purnannut tasta nykyisesta tyøstani.
Olen tehnyt hoitoalan tøita viimeiset 16 vuotta monessa eri paikassa. Olen ollut tøissa kehitysvammaisten asuntolassa, sairaalassa, terveysasemalla, laakariasemalla, vanhainkodissa, kotisairaalassa jne.
Nyt olen vanhainkodissa taas. Tarkeaa tyøta, sita en kiella, mutta raskasta ja valilla saa hakea motivaatiota tøihin lahtoon ihan tosissaan. Perushoitoa, vajaalla miehityksella ja ihan vaaraan vuorokauden aikaan...
En osaa sanoa mika on unelma-ammattini, mutta talla hetkella tuntuu, etta se olisi tyø jossa yhdistyisi myynti/markkinointi, mutta tasta hoitajan koulutuksesta ja tyøkokemuksesta pitaisi olla siina tyøssa hyøtya.
Nyt kun asumme taalla Norjassa ja viela aika pienella paikkakunnalla minun on mahdoton saada tuollaista tyøta. Joten teen tyøta joka ei tyydyta minua. Ja ajattelen, etta tama on valiaikaista.
Mutta mielestani tyøn pitaisi olla mielekasta. Tyø vie niin paljon aikaa ihmisen arjesta, etta tyøn pitaisi myøs antaa jotain eika vain ottaa. Olen huomannut, etta tyø vaikuttaa kaikkeen. Esim. meidan perheen arkeen. Otin taman yøtyøn sen takia, etta saisin olla enemman kotona. Jotta olisin kotona joka paiva kun lapset tulevat koulusta. Mutta nyt olen alkanut miettimaan, etta onko tassa jarkea? Olisiko se yhtaan huonompi vaihtoehto, etta lapset menisivat koulun jalkeen iltapaivakerhoon niin kuin moni heidan ikatoverinsakin tekee... kuin se, etta he tulevat kotiin, jossa aiti viela nukkuu tai odottaa heita vasyneena/kiukkuisena tukka pystyssa?
Tanaan tajusin, etta varsinaisesti minua ei ole vasyttanyt ja ketuttanut tama tyø. Vaan se, etta taalla tyøpaikalla on paljon asioita joihin en ole tyytyvainen enka kuitenkaan voi vaikuttaa niihin.
Tama talvi on ollut raskas taalla. Itse olen osastolla jossa on 20 potilasta. Talossa on 4 osastoa ja muilla osastoilla on 7-11 potilasta. Eli minun osastolla on n. tuplasti enemman hoidettavia. Mutta 1 hoitaja niin kuin muillakin osastoilla.
Talla osastolla on pari henkisesti raskasta potilasta. He eivat nuku ja jos joutuvat olemaan yksin niin he alkavat huutamaan tai soittavat kelloa vahan valia. Sen lisaksi, etta minulla on nama 20 potilasta minulla on puhelin, joka tarkoittaa sita etta olen paivystaja. Eli jos muilla osastoilla tarvitaan sairaanhoidollista apua minun on mentava sinne. Ja taman lisaksi joka ilta kello 23.00 lahden yhden toisen hoitajan kanssa "tarkistuskierrokselle" eli kierramme talon kellaria myøden ja katsomme, etta kaikki on hyvin. Ikkunat lukossa, hanat kiinni jne. Ja silla aikaa potilaani ovat osastolla ilman hoitajaa!
Olen alusta asti ihmetellyt (mielessani ja aaneen), etta miksi osastollamme on vain yksi yøkkø? Tyøhaastattelussakin sita ihmettelin, mutta silloin se ohitettiin vastaamalla, etta talossa on 4 hoitajaa ja aina voi pyytaa apua toiselsta osastolta. (Ei toimi kaytannossa)! Saastøsyista tietenkin.
Viikkoa ennen joulua yritin soittaa pomolleni. Olin ollut yøn tøissa ja osastolla oli potilas joka oli tosi kipea, sekava ja kulki itse eli oli vaarassa kaatua jne. Pomoni ei vastannut, joten jatin viestin vastaajaan: " nyt on osastolla sellainen tilanne, etta 1 yøkkø ei riita. Osastoa ei voi nyt jattaa missaan nimessa yksin ja muutenkin minun aikani ja voimani eivat riita taman potilaan ja naiden 19 muun kanssa". En saanut ikina vastausta tahan viestiini.
No joulu meni ja eilen aloin taas valvomaan. Sama juttu.. osastolla 20 potilasta: huutavia, kuljeskelevia ja 1 terminaalivaiheenpotilas eli potilas joka voi kuolla hetkena mina hyvansa. Soitin pomolle silta istumalta... ei vastausta. Toisella osastolla sattui onneksi olemaan yøvuorossa kyseisen osaston osastonhoitaja. Kysyin hanelta mita tehdaan.. han oli varovainen. Meilla ei ole lupaa soittaa lisaa vakea. Sanoin, etta ei kay. En aio ottaa vastuuta tasta. Pitaakø tapahtua jotain kauheeta ennen kuin he reagoivat? Lopulta han sanoi, etta ok... paata itse. Mina paatin ja soitin itselleni apua.
Aamulla sitten tørmasin pomooni kun olin jo lahdossa kotiin. Han pahoitteli ettei ollut vastannut kun soitin ja sanoi, etta oli saanut viestini vasta aamulla. Sanoin, etta ei haittaa. Ja kerroin, etta minulla oli yølla apuvoimia. Han oli hammentynyt ja sanoi, etta meilla ei ole ison pomon lupaa palkata ekstra tyøntekijøita. Kehoitin hanta puhumaan uudestaan pomonsa kanssa. Sanoin, etta nain tama ei voi jatkua.
Ja tanaan kun tulin tøihin. Yllatys! Minulla oli taalla tyøkaveri:) Tulinpa hyvalle mielelle. Juuri nain sen pitaa olla:) Silloin kun tilanne on se, etta lisavoimia tarvitaan niin niita pitaa myøs saada. Meinasin jo menettaa toivoni. Mietin mita pitaa tehda. Pitaako minun jaada sairauslomalle, koska en halua ottaa sita vastuuta joka minulla oli naista potilaista ja tiesin, etten voi hoitaa tyøtani kunnialla?Vai pitaako jopa turvautua potilaiden omaisiin? Kertoa heille miten huono tilanne on. Etta heidan laheinen on hoidossamme, mutta meilla ei ole resursseja hoitaa hanta kunnolla. No onneksi tassa kavi nyt nain. Ja toivon, etta jatkossa tama homma toimii myøs.
Tiedan, etta moni kolleegani ei olisi ollut yhta sinnikas/uskalias. Esim. osastomme muut yøkøt (heita on 2) eivat ole ottaneet asiaa pomomme kanssa puheeksi, mutta he ovat ihan samaa mielta kuin minakin. Nyt pitaa yrittaa kutsua yhteen nama muut yøhoitajat (mehan emme tapaa ikina) ja toivoa, etta myøs pomomme saapuu paikalle. Joku jarkihan tahan toimintaan on saatava. Ei ole kiva lahtea tøihin jos joutuu pelkaamaan, etta edessa on yø josta ei selvia. Tai selviaa, mutta aamulla ei voi ajatella, etta on tehnyt tyønsa hyvin. Niin, etta potilaat ovat saaneet tarvitsemaansa hoitoa.
Tassa nyt vain muutama asia mika minua on taalla mietityttanyt:) Parannusehdotuksia olisi roppa kaupalla, mutta pitaa yrittaa vahitellen taalla ottaa puheeksi naita asioita. Mutta tuntuu, ettei taalla pade edes ihan normaalit kaytøstavat. Esim. viimeyøna tarvitsin kuumemittaria niin se ei toiminut, sitten piti mitata verenpaine, mutta mittarista patterit loppu! Sitten piti antaa potilaalle laake niin purkki tyhja ja ei kun alakerran varastosta hakemaan lisaa. Kaikki kasihuuhdeannostelijat tyhjia jne. Argh!!! No nyt takaisin hommiin. Kyllapa helpotti:)
huh, huh, hyvä kun kirjoiti tämän ja sait itseltäsi taakkaa kevennettyä. Taitaa olla sama tilanne kaikkialla Suomessa. Itse en ole alalla, mutta samankaltaisia kirjoituksia olen lukenut. Olen nähnyt miten Espoossa omaa appiukkoani hoidettiin vähällä työvoimalla, tässä oli vain yksi tapaus, niitä riitti paljon: Jorvin sairaalassa yli 14 v sitten, lounasaikana menimme anoppini kanssa katsomaan miten appiukko pärjää, hän nukkui istualleen kasvot makkarakastikkeessa, ei ollut kukaan kerennyt auttamaan syömään, hän oli sotainvaliidi kuoleva potilas. Lasteni ukki nukkui pois pian tämän tapahtuman jälkeen.
VastaaPoistaHienoa että uskalsit toimia siten kuten parhaaksi tiesit!! Suomalaisella sisulla :)
VastaaPoistaHyva etta teit jotain asialle! Olen eri alalla, mutta painin samojen asioiden kanssa: liian vahan tyontekijoita tyomaaraan verrattuna. Mutta toimin myos luottamusmiehena, joten joudun ottamaan asioita esille. Mites teidan luottamushenkilo, osaisiko han auttaa tilanteessa millaan tavalla?
VastaaPoistaHienoa, että uskalsit tehdä päätöksen ja soittaa itsellesi apua. Eihän tuollainen voi toimia! Aina puhutaan, miten huonolla tolalla on Suomen vanhustenhuolto, mutta eipä ole rikkaalla naapurillamme asiat paremmin. Onko se todella kaikkien päättäjien ajatus, ettei vanhuksia tarvitse hoitaa? Eivätkö he ajattele, että vanhenevat itsekin? Kaikkea ei voi pieni ihminen ymmärtää....
VastaaPoistaMaiju: Ai kauheeta! Kasvot makkarakastikkeessa :( Kauheita juttuja tapahtuu! Eikä siksi, etteivät hoitajat välitä vaan siksi, ettei oikeesti ole resursseja. Vanhus parka! Ja teistä omaisista on täytynyt tuntua aivan kamalalta!
VastaaPoistaEmmi: Pakko oli.. tosin ajattelin, että jos potkut tulee niin en paljoa häviä:)
Tuula: Itseasiassa en ole edes miettinyt kuka meidän luottamushenkilö on. Pitää ottaa selvää. Hänellehän tästä pitää puhua.
Sari: Niinpä! Nyt puhun vain omasta työpaikastani. En tiedä onko muualla samoin. Minustakin tuntuu, että nyt säästetään vähän väärästä paikasta:( Ja jos vaikka rahaakin säästetään niin ei siinä mitään. Omalla työpaikallani tuntuu, että jos vähän asioita järkestettäisiin niin sekin voisi auttaa. Esim. päivällä on paljon hoitajia. Jos oikeesti keskittyisivät työntekoon niin pärjäisivät vähemmälläkin ja yhden hoitajan voisi siirtää yöhön. Esim. sellainen yksi ylimääräinen assistentti joka kiertäisi osastolta osastolle. Auttaisi vaippojen vaihdossa/ pitäisi osastoa pystyssä kun hoitaja on "turvallisuuskierroksella" jne. No mutta toivotaan parannnusta tähän hommaan!
PS. KANNATTI KIRJOITTAA TÄMÄ TEKSTI. TÄNÄÄN TULI POMOLTA PUHELU. ALOITAN TAMMIKUUN LOPUSSA TOISELLA OSASTOLLA:) LAITOKSEMME PIENESSÄ SIVUPISTEESSÄ KOTINI LÄHELLÄ!! ELI SAMA TYÖNANTAJA, MUTTA OSASTO MUUTTUU. EN EDES HAKENUT TÄTÄ PAIKKAA, MUTTA VIHJASIN POMOLLE ETTÄ OLEN KIINNOSTUNUT SIITÄ. JEEEE...
Jess, hyva juttu! Nain ne asiat jarjestyy. Mutta se tyopaikan tilanne ei varmaan siita muutu miksikaan. Ei kai ne nyt halua sinua sielta pois saadakseen sinut hiljaiseksi?
VastaaPoistaTuula: niin? En osaa sanoa. Mutta mielelläni muutan toiselle osastolle. Itselleni tuli mieleen, että ymmärtääkö pomoni sittenkin suomea ja lukee blogiani;) No ei vaan.
VastaaPoistaOlin varma, etteivät he siirrä minua. Koska tuonne osastolle jossa nyt olen on vaikea saada väkeä, koska se on ehdottomasti talon raskain osasto. Kun taas tämä yksikkö johon menen on pieni ja kodinomainen. Luulisi, että sinne on hakijoita... mikäköhän yllätys siellä sitten odottaa! Jos se onkin vielä hullumpi paikka!? Tapasin kyllä yhdessä koulutuksessa sen talon porukkaa ja he kehuivat, että on kiva työpaikka ja yöt rauhallisia. Mutta saapa nähdä.
Mutta tämä uusi paikka on lähellä kotiani eli voin mennä aina kävellen töihin:) ja olinkin aika väsynyt niihin "huutaviin potilaisiin" joista kerroin eli maiseman vaihdos tekee varmasti hyvää.
Tuli mieleen sama kuin Tuulalle eli siirretäänkö tässä nyt "ongelma" muualle sen sijaan että ratkaistaisiin se varsinainen ongelma... Mutta tuollainen "olen vain töissä täällä" -asenne voi olla todella ärsyttävä.
VastaaPoistaHatunnosto sinulle!! Teet raskasta työtä mutta siitäkin hattu heilahtaa, että uskalsit puuttua epäkohtaan ja pyrkiä mielekkäämpää työtilannetta kohti. Olen juurikin samaa mieltä kanssasi, että työn pitää jollakin asteella kyllä olla mielekästä eikä yhtä päätä seinään hakkaamista, olipa ala mikä tahansa. Nimim. miettii yhä mikä minusta tulisi isona...
VastaaPoistaHyvä.Sitä suomalaista sisua:) Toimit aivan oikein. Ei asiat parane, eikä muutu jollei kukaan uskalla puuttua epäkohtiin.
VastaaPoistahei ja Onnellista Uutta Vuotta Sinulle ja Perheellesi!
Heli: niin.. en osaa sanoa. Surullista jos motiivi on tuo:( Mieheni sanoi samaa kun tuli illalla töistä ja kerroin uutisen. Itse olen niin naiivi, ettei tullut mielenkään. No oli mikä oli niin kiva siirtyä uuteen yksikköön ja toivon, että siellä on asiat paremmin. Päätin kun aloitin työt tuolla vanhainkodilla, että en ala pelastamaan sitä laitosta. Teen omat hommat hyvin ja that's it.... mutta en voi ajatella "että olen vain töissä täällä" ja painaa asioita villaisella. Varsinkaan kun alkoi jo olemaan potilaiden turvallisuus vaarassa.
VastaaPoistaNaatuska: Kiitos:) Mutta nyt mietityttää "teinkö taas sen" eli olin niin hankala, että minut pitää siirtää muualle;(
Leena: toivottasti toimin oikein.. Hyvää uutta vuotta myös sinulle!!!!