Tasan vuosi sitten...

Aika lailla päivälleen vuosi sitten kävimme täällä Kirkenesissä ensimmäistä kertaa.
Muistan kun meille alkoi hahmottumaan, että mieheni on saanut töitä pohjois-Norjasta ja katselimme karttaa. Emme tienneet muuta kuin sen, että se on joku kaupunki jossa on lentokenttä. No se ei paljoa auttanut, koska täällä pohjoisessa on lentokenttiä melkein jokaisessa kaupungissa:) Mutta siis muistan kun katselimme karttaa ja sanoin: "Ok, mutta jos ei kuitenkaan tonne Kirkenesiin kun se on noin kaukana ja ihan tossa Ryssän rajalla". Elimme siis aikaa jolloin vielä luulin, että minulla on jonkin näköistä valtaa päättää tällaisista asioista tai jopa että  voisin valita mihin muutamme:)
Muutama viikko tämän kartan tutkiskelun jälkeen meille selvisi, että mahdollinen uusi kotikaupunkimme olisi juurikin tämä kyseinen Kirkenes.

Tosiaan tasan vuosi sitten kävimme täällä paikan päällä. Ja tämä paikkahan yllätti positiivisesti. Vaikka asukkaita täällä ei ole kuin se 10 000 niin tämä on ihmeen viriili ja kiva paikka. Asukkaat ovat kerääntyneet aika lailla tähän keskustan ympärille, joten tämä tuntuu ihan kaupungilta:) Ja täällä on kaikkea mitä tarvitsemme. Kun lapset ovat pieniä niin ei ihminen paljoa tarvitse. Kiva koti, hyvä koulu, työpaikka josta saa rahaa ja ruokakauppa josta saa ruokaa riittävät pitkälle:) Ja onhan täällä paljon muutakin. Esim. paljon harrastus mahdollisuuksia, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita, iso sairaala, lentokenttä, Hurtigruten, lumihotelli (ja muitakin hotelleja), upeat maisemat ja luonto!

Jos jotain negatiivista pitää keksiä niin kyllä se ehkä on tämä sijainti. Tai ei niinkään sijainti vaan se, että täältä on pitkät välimatkat lähes minne vaan. Esim. nyt olisi akuutti tarve päästä johonkin lämpimään. Ennen asuimme Hki-Vantaa lentokentän naapurissa. Oli helppo hypätä koneeseen ja lentää mihin vain. Nyt on hirveän työn ja tuskan takana se miten täältä pääsee sellaiseen paikkaan, josta sitten taas kätevästi pääsisi eteenpäin. Matkustelu vie aikaa ja rahaa. Ja matkoja katsellessa tulee sellainen olo, että ei sitten lähdetä. Pysytään täällä! No fiksuinta tietysti olisikin matkustella nyt täällä Lapissa kun kerran täällä ollaan. Ja niin ollaan tehtykin ja tullaan tekemään. Mutta se aurinko ja lämpö.. tuntuu että se on ulottumattomissa!

Kirkenes on kaukana jopa norjalaisten mielestä. Olin muutama viikko sitten Oslossa ja siellä ääneen ihmeteltiin, että oikeestikko sinä tulit Kirkenesistä asti:) Myöhemmin luin tapahtumaa koskevia nettisivuja ja sielläkin mainittiin, että "paikalla oli paljon ihmisiä, joku oli tullut jopa Kirkenesistä asti":) Ystäväni on täällä hotellissa töissä. Hän joutuu työnsä puolesta soittelemaan muihin hotelleihin ympäri Norjaa. Hänellekin monesti kuulemma nauretaan: "Siis oikeestiko soitat Kirkenesistä asti":) 

Emme uskaltaneet ostaa taloa kun keväällä tulimme tänne vaan vuokrasimme talon ja teimme vuoden vuokrasopimuksen. Olemme salaa toivoneet, että saisimme jatkaa vuokrasopimusta vielä vuodella. Mutta nyt kuulimme huhua, että tämä perhe jolta talon vuokrasimme ovat ehkä muuttamassa takaisin tänne kesällä. Paniikki! Mitä teemme? Jotenkin emme ole vielä valmiita palaamaan Suomeen. Ulkomaille muutto on aina iso juttu. Koko perheelle niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Sopeutuminen uuteen paikkaan, käytännön asioiden hoitaminen kuntoon jne. vievät voimia. Vuosi on lyhyt aika. Emme haluaisi muuttaa jos vähänkin on sellainen olo, että voisimme jäädä. Ja meillä ei ole vähän vaan paljon sellainen olo:) Olemme viihtyneet hyvin. Lapset ovat sopeutuneet hyvin. Oppineet kieltä, sopeutuneet kouluun ja saaneet kavereita. Plaah.. miksi niiden pitää muuttaa takaisin??!! Toivon, että tuo oli vain huhupuhetta. Että oikeesti saisimme jäädä tähän ihanaan taloon ja olla vielä hetken. Oppia kieltä, nauttia vielä toisesta vuodesta täällä ihanan luonnon keskellä jne.

Mutta aika näyttää. Kesään on vielä aikaa. Mitä vain voi tapahtua. Mutta jos niin käy, että joudumme muuttamaan toivon että löydämme kodin tästä jostain läheltä jossa voisimme asua. Pojat saisivat jatkaa samaa koulua ja saisimme vielä aikaa kypsytellä ajatusta takaisin Suomeen muutamisesta. Pahinta on, että meillä ei ole kotia Suomessakaan. Ei paikkaa mihin mennä. Aika paljon ratkaisee se mistä mieheni saisi töitä ja se todennäköisesti tarkoittaa, että joudumme taas aloittamaan kaiken ihan alusta uudessa paikassa. Eli miksi lähteä kun täällä on kaikki hyvin? Jännä nähdä miten tässä käy. Jännittää ja vähän ehkä ahdistaakin:(