Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Matpakke

Puhuin eilen hyvän ystäväni kanssa. Hän oli niin positiivinen ja intoa täynnä. Syyksi osoittautui hiilihydraatiton ruokavalio... tai ehkä paremminkin vähähiilihydraattinen. Kysyin sitten, että syövätkö heillä koko perhe noin ja hän sanoi, että kyllä. Paitsi että vanhin pojista saa eskarissa "sitä moskaa". Tuon hän sanoi anteeksi pyydellen, mutta tuo kommentti sai minut miettimään.

Suomessa sentään on kouluruokailu. Ilmainen kouluruokailu. Tosin joka asiasta säästetään eikä se ruoka varmasti joka päivä ole hirmuisen ravintorikasta. Ja sehän jää aikalailla lapsen päätettäväksi mitä siitä annoksesta syö. Jos lapsi syö yhden kalapuikon ja puolikkaan näkkärin.. niin kyllä se aikamoista moskaa on minunkin mielestä.

Täällä Norjassa ei ole kouluruokailua ja joka aamu vanhempien pitää pakata matpakke lapselle mukaan. Sehän on ihan tiedossa, että norjaiset tykkäävät leivästä. Matpakke sisältää siis usein leipää eri päällysteillä. Istuin koululla pari viikkoa kun pojat aloittivat siellä. Tyypillinen matpakke näytti olevan 2-3 leivän siivua... maksapasteijalla, hillolla, metwurstilla tai suklaalevitteellä. Kasvikset tai muu väri puuttui täysin näistä laatikoista. Koululta saa päivittäin yhden hedelmän ja purkin maitoa tai kaakaota rahaa vastaan. Muu pitää tuoda itse.




Aluksi yritin kaikennäköisiä viritelmiä. Pikkupizzasia, itse tehtyä rahkaa, pilkoin kasviksia ja hedelmiä jne. Mutta tässäkin tapauksessa lapsihan sen päättää mitä hän sieltä lopulta syö. Syksyn aikana käytiin muutamakin tiukka palaveri siitä, että ei voi jaksaa jos ottaa 2 haukkua leivästä ja syö minijugurtin! Ja niin matpakke tyhjeni taas muutaman viikon kunnes taas puoliksi syödyt paketit alkoivat tulla takaisin kotiin. Argh! Eli saa lähettää ideoita jos keksii monipuolista evästä joka säilyy muutaman tunnin huoneenlämmössä:)

Uskon itsekin siihen, että ravinnolla on iso merkitys ihmisen jaksamiseen. Ja sama tietysti pätee kasvavaan lapseen. Kyllä hän tarvitsisi ravintorikasta ruokaa jotta jaksaa keskittyä koulussa ja kasvaa hyvin.

Norjalaiset syövät päivällisen aika aikaisin. Se on usein heti kun vanhemmat tulevat töistä ainakin näissä meidän tuttavaperheissä. Nopeesti tehdään jotain puolivalmista kun kaikilla on huutava nälkä. Viikonloppuisin sitten panostetaan ruokailuun ehkä vähän enemmän. Mutta miten minusta tuntuu, että näille norskeille tuo ruoka ja sen laatu ei ole niin tärkeä kuin meille suomalaisille? Ja samoin varmaan esim. italialaiset ajattelevat meistä jne. :)


ja ei muuta kuin matpakke kantoon ...

ja reppu selkään ja menoksi:)

"Eväät repussa ja potkukelkalla kouluun. Ihan niin kuin ennenvanhaan"!
Näin kiteytti mieheni yli 70v kummitäti eräänä päivänä:)
Ja niinhän se onkin!

18 kommenttia:

  1. Minä olen ollut huomaavinani, että tosi monet ei varsinaisesti tykkää leivästä - ehkä kun sitä syödään niin paljon - vaan se on enemmänkin vain sellaista vatsantäytettä paremman puutteessa. Ja kasvisten puute pistää myös silmään. Jos lukee joitakin ravinto- ja terveysaiheista juttuja, niissä tuntuu aina olevan sen suuntaista, että kasviksia pitäisi syödä viisi kertaa päivässä, mutta eihän niistä kukaan oikeasti tykkää. Syötetäänko tässä asiassa ihmisille lapsesta lähtien vääränlaista asennetta?

    VastaaPoista
  2. Kyllähän tuo vanhalta suomalaiselta koulusysteemiltä kuulostaa. Mitenkähän täällä mahtaisi mennä nuo omat eväät nuorilla kaupaksi. Täällä Turussa on mahdollista yläkoulussa ostaa 10 euron välipalakortteja, joilla voi sitten ostaa leipää, kaakaota, teetä, mehua, jogurttia jne. Välillä meillä ostetaan kortti ja sitten taas ei. Kouluruoka maistuu välillä ja välillä ei. Sellaista se vaan on!

    VastaaPoista
  3. Potkurilla kouluun eväät repussa, koko perheen kyläilyreissuja, kotona kokkaamista ja leipomista, oleilua, retkeilyä, lähiurheilukentän aukikolaamista.... Nostalgisen kuuloista. Ja juuri sitä, mitä monet kaipaavat lapsuudestaan, ajasta ennen oravanpyörään hyppäämistä.

    Itse olen myös valinnut tämän yksinkertaisemman elämäntavan syrjäseudulla enkä kaipaa enää kaupungin hektiseen melskeeseen. Nuorempana vain kaupunki oli must. Ja hot. Ja pop :-)

    VastaaPoista
  4. Heli: Niin.. olishan se hyvä syödä kasviksia. Saada vitamiineja ja täyttää vatsaa kalorittomilla kasviksilla. Täällä pohjoisessa on nyt tosi huonot kasvikset:( Oikein ikävä kunnon tomaatteja ja salaatteja. No juureksia onneksi on. Uunijuureksia onkin tullut tehtyä tiuhaan.. harmi ettei lapset pidä niistä. Toi voi muuten olla totta, ettei nämä norskitkaan niin tosta leivästä tykkää. Mutta heidän suhde ruokaan on niin kuin sen pitääkin eli syövät elääkseen eivätkä elä syödäkseen niin kuin eräät;) eli siirtävät sillä leivällä nälkää. Onhan leipä helppo matpakke-eväs.
    Sari: Niinpä:) Puhuin koululla rehtorin kanssa. Hän kertoi, että monesti on ollut puhettä kouluruokailusta. Mutta kun näissä kouluissa ei ole keittiötä sitä varten eikä henkilökuntaa niin olisi hirveä investointi. Ja monessa päiväkodissa ei ole sänkyjä / tilaa lapsille jotka tarvitsisivat päiväunet. Saavat nukkua ulkona vaunuissa ja rattaissa niin kauan kun mahtuvat niihin ja sitten loppuu nukkuminen. Ja sitten niitä pieniä tankataan leivällä (hiilarilla). Voi vaan kuvitella mikä meno siellä on kun lapset väsyneitä ja hiilarihumalassa ja nälkäisiä.... Toi välipalakortti kuulostaa ihan järkevältä. Jos rahaa antais niin varmasti menisivät kiskalle hakemaan karkkia ja kokista:)
    Anonyymi: Nyt kun sanoit niin tosiaan:) Ei ole mikään päätarkoitus täällä elää kuin 50-luvulla. Mutta näköjään kun tarpeeksi kauas sivistyskestä muuttaa niin niin käy väkisinkin:) Ollaan viihdytty. Moni epäili... olen vilkas ja sosiaalinen luonne. Mutta hyvin olen pärjännyt täällä:)

    VastaaPoista
  5. Matpakken tekeminen on minusta todella työlästä, vaikka sitä meillä joka päivä tarvitsekaan tehdä. Leipien tekeminen on helpointa ja siksi varmaan norskitkin niitä syövät. Kun jaksaa panostaa eväisiin yritän laittaa mukaan lihapullia, mininakkeja, kalaa, perunasalaattia, makaronisalaattia, kasviksia, hedelmiä yms. Kuivakkaat juustoleivät tuntuvat jäävän laatikkoon.

    En tiedä millainen ruokailuhetki kouluissa on, mutta päiväkotikokemusten perusteella ruokailu on ohi muutamassa minuutissa. Eipä ole ihme, että eväät jäävät syömättä, kun kaverit painuvat heti leikkeihin. Asennepuolessa on varmasti suurta korjaamisen varaa. Monet jaksaa ihmetellä miten meidän lapset tykkää kasviksista ja kalasta, ihan kuin ihminen synnyinäisesti niitä inhoaisi :)

    VastaaPoista
  6. Joo samaa olen kuullut. Silloin kun ruokaa palautuu kotiin. Eli on ollut kiire leikkimään/ välitunnille. Ei ole ehtinyt syömään?! Sen verran kyllä opettajien pitäisi katsoa, että ruokailuun varataan riittävästi aikaa. Ja että jokainen syö kunnolla. Kun siinä luokassa kuitenkin silmän alla syövät...
    Lihapullathan onkin hyvä idea:) Perunasalaatit ja makaronisalaatit vois jäädä boxiin.. tai täytyy kokeilla:) kiitti!

    VastaaPoista
  7. Ei lasten syömistä koulussa varmasti "vahdita" kun ei päiväkodissakaan. Tänäänkin tyttö oli syönyt aamupalaksi pelkät viinirypäleet, leivät palautuivat täysin koskemattomina takaisin laatikossa... Päivällä oli syönyt omien sanojensa mukaan yhden juustosarven, jonka päiväkoti tarjosi lounaaksi. Eipä ihme että oli illalla nälkä. Vähän eri tyyliä on koulu/päiväkotiruokailu kuin aikoinaan omalla ala-asteellani, jossa piti nöyränä anteeksipyydellen viedä lautanen erikseen emännälle keittiöön, jos ei syönyt loppuun.

    VastaaPoista
  8. Hei, liityin lukijoidesi joukkoon! Tervetuloa myös vastavierailulle kaikenlarvaisia eläimiä ja maalaiselämää pursuilevaan blogiini, mukaan mahtuu kyllä!! :D
    Kiva lukea muiden maiden ruokakulttuurista, ja kouluruokailusysteemeistä. Vaikea tosiaan uskoa,että pieni ihminen jaksaa muutamalla leipämurusella koko päivää.. :( Onhan se ihan tutkittu juttu, että aivotkin toimivat ihan eri teholla, kun masu saa kunnolla ravintoa.
    Vaikka Suomi nyt ei suoranaisesti ole mikään paratiisi, niin onhan täällä paljon hyvääkin. Esimerkiksi se kouluruokailu!
    Suomessa tuntuu ruokakulttuuri jotenkin nostavan päätään, varmaankin osittain sen ansiosta, että telkkari pursuilee erilaisia rokaohjelmia ja top chef-kilpailuja. Ja ihanaa että miehetkin ovat kovasti kiinnostuneita kokkaamisesta, meilläkin ruoanlaitto on pääasiassa isännän heiniä. :) Itse tykkään laittaa ruokaa, mutta ravintolan lounaskokkina ollessani sain sitä hommaa tehdä ihan tarpeekseni!
    Meillä kotona valmistetaan ruoka joka ikinen päivä, eikä koskaan käytetä valmisruokia, pakasteita ja eineksiäkin hyvin harvoin. Tämä on ihan puhtaasti makukysymys, kotiruoka on vaan NIIN HYVÄÄ!

    VastaaPoista
  9. Meille käy kanssa usein noin, että hedelmät on syöty mutta leivästä otettu haukku tai kaksi. Ei se oli ihme, että koulussa lapset kiipeilevät verhoissa. Ja ketäänhän ei eristetä tms. jokainen oppii ja kehyttyy tavallaan ja omalla vauhdillaan??!! Niinpä niin... Meidän nuorimman pojan luokalla on yksi tosi vilkas poika. Lyö jne. Suomessa olisi kyllä jo eristetty tai saanut oman ohjaajan tms. Mutta tuolla vaan hymähdellään... jokainen lapsi on persoona jne!
    Muistan itsekin ton syömispakon.. en tänä päivänäkään voi syödä maksalaatikkoa enkä perunasoselaatikkoa kun olen joutunut koulussa sitä pakkonielemään:) Ei sekään ole hyvä. Mutta kyllä se on aikuisten vastuulla, ettei lapsi ole 5 tuntia parin viinirypäleen varassa!
    Kanaemo: Kiva kun kävit. Ja tulen vastavierailulle. Ai eläimiä.. mulla hirvee koirakuume.. ja tänään katselin jo heppojakin netistä.. nyt pitää rauhoittua:)
    Kyllä suomalainen kouluruokailu on hieno juttu. Niin kuin moni muukin juttu Suomessa;) Oikeesti tiettyjä asioita pitää itsestään selvyytenä (kuten että lapsilla on omat sängyt päiväkodissa jossa voi nukkua, äitiyspakkaus jne) kunnes asuu hetken jossain muualla:)
    Meilläkin tehdään kerran päivässä ruoka alusta loppuun... Varmasti osaksi siksi, että täällä ei ole niin laaja valikoima valmisruokia/ puolivalmiita. Kyllä kotona tehty ruoka on parasta. Ja nykyään tulee tosi harvoin syötyä ulkona. Tosin haittapuoli tässä on se että tiskikone pyörii päivittäin.

    VastaaPoista
  10. ..ja tuo vähäinen ruoka jatkuu näillä norskeilla aikuisuuteen saakka. Aina töissä ihmettelen että miten raavaat miehet jaksavat tehdä koko päivän töitä kahdella näkkärillä joidenka päällä on tomaattimakrillia.... Tämä on 80% työpaikkani norskejen ruokavalio. Eikä ole kyse laihduttamisesta.
    Kaikki kyllä jaksavat ihmetellä minun kunnon ruokaa lounaalla....

    VastaaPoista
  11. No sanos muuta Fjordinna:) Mieheni miettii ihan samaa. Hänen 50 vuotiaat kolleegat syövät juuri noin. Toki heillä on istumatyö eli eivät kulutakaan paljon mitään. Miehenikin kokeili tota ja laitui heti muutaman kilon:) Noin kai sitä pitäisikin syödä eikä itseään aina ähkyyn? Kun juteltiin tästä asiasta yks päivä mun työpaikalla niin paikalliset sanoivat että eivät viitsi syödä raskaasti kun sitten tulee väsy. Niinhän se vähän on. Heidän matpakke sisältää n. 4 pientä leipäpalaa. Aamuraportilla ottavat 2 palaa ja jääkaapista jotain levitettä/kalasäilykettä päälle ja kupin mustaa kahvia. Ja loput "2 herkkuleipää" säästävät lounaaksi...

    VastaaPoista
  12. Hei Jatanpas tahan ensimmaisen kommenttini, kun on tuttua asiaa myos meille nama koululaisen evaat. Kaikki varmaan tietaa mita se jenkkilan kouluruokailu on, joten meidankin ekaluokkalaiselle pakataan useimmiten lunch box mukaan. Ehka kerran viikossa saa ostaa jotain mieluista...yleensa pizzaa. Ja saantona on, etta salaattipoydasta taytyy ottaa myoskin jotain kasvista tai hedelmaa. Meilla on kaytossa pieni ruokatermos, jossa on kateva vieda mukana lammin lounas. Lammitan siis edellisen paivan poperot aamulla mikrossa ja termoksessa pysyvat lampimana puolille paivan saakka. Yleensa se on jotain pastaa,makaronilaatikkoa yms. Valilla sitten ollaan leipalinjalla, hedelmaa ja jogurttia mukaan. Maidon poika ostaa paivittain koululta.

    Terveisin Suvi Seattlesta. (Olin Oslossa au pairina 92-93, joten kiva verestaa noita Norjan muistoja, juu ja sh minakin, tosin niita hommia en ole tehnyt 10 vuoteen...)

    VastaaPoista
  13. Kiva saada kommentti ihan Ameriikasta asti:)
    Hyvä idea tuollainen termos. Onkohan täällä noita? Ja mitäköhän luokkakaverit sanoisivat kun meidän pojat aukaisisivat matpakket ja luokkaan leijuisi Lasagnen tuoksu:)
    Ai sinäkin olet ollut Norjassa:)
    Itse olin Jenkeissä au pairina -97 Connecticutissa:) Ja siellä muuten sainkin ensi kosketuksen näihin matpakkeihin. En ole edes muistanut asiaa. Silloin siellä oli ainakin jotain myslipatukoita ja juustotikkuja joita noihin lunch boxeihin laitettiin. Harvoin muistaakseni mitään kunnon ruokaa.. vai ostivatkohan lapset sitten jotain koululta?
    Kiva kun kommentoit:) Ja terkkuja sinne!!!

    VastaaPoista
  14. Mä ostan töihin usein välipalaksi vauvaruokahyllyltä niitä semmosia Ella's organic kitchen (en nyt mene vannomaan että meni nimi oikein) hedelmämuuseja, ovat semmoisessa muovituubissa josta imetään ja säilyvät huoneen lämmössä. Niissä ei ole lisäaineita eikä sokeria.

    Miten semmoisen saisi syötettyä "isolle" lapselle, kun on vauvaruokaa, en tiedä. Meniskö se "avaruusruokana", niinkuin astronauttieväänä :)

    Oisko apua sitten niiden leipien tekemisestä hauskoiksi? Vaikka piparkakkumuotilla tekisit niistä erimallisia ja laittaisit vaikka suun ja silmät jne. Tai sit semmosia haukkapalan kokoisia, että niitä olisi helppo syödä.

    Mulla on NIIN ikävä Helsingin lounasravintoloita :/

    VastaaPoista
  15. Hei,
    terveiset Keski-Norjasta! Kiva lukea "kohtalotovereiden" kommentteja tästä matpakke-ongemasta eli kouluruokailun puutteesta. Muutimme kesällä 2010 Norjaan, ja kun koulut ja tarhat elokuussa alkoivat, siitä lähtien on tuskailtu tätä Norjan onnetonta lounaskulttuuria (tai siis sen puutetta). On jotenkin niin täysin käsittämätöntä, miten kasvavat lapset pystyvät keskittymään ja oppimaan koulussa, jos nälkä kurnii mahassa. Eihän tuollaisesta leivän mussuttamisesta tule muuta kuin kiukkuiseksi. Ei ole ihmekään, ettei Norja pärjää Pisa-tutkimuksissa...

    No, meillä homma menee niin, etttä meillä on myös ekaluokkalaisellemme sellainen ruokatermos, jossa ruoka pysyy todella lämpimänä (jopa kuumana) 4-5h. Olen sen hankkinut edellisestä asuinmaastamme, jossa tarhaan piti viedä oma lounas. Se toimii meillä erittäin hyvin, eli sinne laitan aamulla makaronilaatikon, lasagnen, perunamuusiin ja lihapullat, riisin ja kanankastikkeen, riisiä ja nakkeja paistetun kananmunan kera, mitä nyt milloinkin. Aamua helpottaa suunnattomasti, jos ruoka on edellispäivältä valmiina, niin että vain lämmitän sen aamulla mikrossa. Mutta aina välillä teen ruoan vasta aamulla. Lisäksi tuohon ruiokatermossettiin kuuluu kaksi pienempää rasiaa, joista toiseen laitan tomaatinlohkoja/minitomaatteja ja kurkunpaloja ja toiseen sitten "jälkiruoaksi" jonkun hedelmän. Eli pojallamme on suorastaan loistavat "eväät" lounaaksi, ja toistaiseksi hän on aina kaiken syönyt todella hyvin. Se vain jännittää hieman, että miten sitten hiemna vanhempana, suostuuko enää syömään kunnon ruokaa, kun kaverit vaan vetää leipiänsä.

    (jatkuu...)

    VastaaPoista
  16. (jatkan edellistä)

    Mieheni yritti alkuun pärjätä työpäivänsä työpaikkansa leipä- ja salaattipöydällä, mutta ei siitä hommasta mitään tullut, kun on koko elämänsä tottunut lämpimään lounaaseen. Nykyään sitten mieskin vie omat ruoat mukanaan töihin, jotka sitten siellä mikrossa lämmittää ja syö työpöytänsä ääressä. Onhan tämmöinen aika järkyttävää ja ei voisi ikinä uskoa, että näin eletään rikkaassa Norjassa!

    Meidän tarhalainen ei enää päiväunia nuku, joten en ole oikein tajunnutkaan tuota, että eihän siellä tarhassa mitään sänkyjä todellakaan ole (ennen kuin nyt vasta tätä blogia ja kommentteja lukiessani)! Uskomatonta tämäkin... oikein tuntuu pahalta ajatella, että ne pienet lapset siellä tarhassa vetävät aamupalaksi itse tuotuja leipäviipaleita, lounaaksi leipää, ja sitten vielä iltapäivän valipalaksi sitä samaa leipää... aivan hullun hommaa. Olen itse ollut sitä katsomassa ja todistamassa paikan päällä. Aika monessa tarhassa tosiaan kyllä nykyään tarjotaa lämmintä ruokaa kerran viikossa, ja kerran viikossa lämmin puuroateria... ja hedelmiä ja maitoa... Kun vertaa Suomen päiväkotien ruokatarjontaan (kun aamupalankin saa tarhasta!!!), niin ei voi kuin ylistää suomalaista tarha- ja kouluruokailua. Niin paljon kuin tuosta kouluruokailusta on negatiivista julkisuutta Suomessa menneenä syksynä ollutkin, niin tekisi mieli huutaa sinne, että herätkää!!! Se on aivan mieletön etu!!! Mutta niinhän se taitaa olla, ettei sitä oikein ymmärretä, kun se on ilmaista... ja kieltämättä tuntuu surulliselta, että se kouluruokailun taso on säästösyistä vedetty niin heikkoon jamaan.

    Niin kauan kuin vielä itse olen kotiäitinä (nuorimmainen vielä vauvaiässä), niin tämä lämpimien ruokien valmistaminen kouluun/tarhaan/töihin onnistuu, mutta sitten jos itse jossain vaiheessa täällä menen töihin, niin en kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä yhtälöä, että kuka ne ruoat termoksiin aamusiin tekee, ja vielä hankalampaa se yhtälö, että kuinka ikinä 8h työpäivän jälkeen ja lasten tarhasta haut yms. niin kuinka siinä sitten vielä energiaa riittää tehdä nälkäisille kasvaville lapsille se päivän tärkein lämmin ateria (ainakin tällä hetkellä en missään tapauksessa suostuisi mihinkään eineksiin sortumaan, ja sehän tulisi Norjan hinnoilla viisiheenkiselle perheelle ihan törkeän kalliiksikin. Tämä on mulle kyllä edelleen aivan mysteeri, että kuka näille nälkäisille norjalaislapsille sen kunnollisen päivällisen edes klo 17 mennessä valmistaa, kun äidit käyvät töissä.

    Norja olisi todella ihana maa asua vaikka kuinka pitkään, mutta ainakin vielä tuntuu todella hankalalta sopeutua tähän leivän puputtamis-kulttuuriin. No, aika näyttää, sopeudummeko ja vaihtuuko meilläkin joskus sitten ruokatermokset matpakkeihin...

    Olisi todella mielenkiintoista saada selville, mitä Norjan koulu-, terveys- ja ravintoviranomaiset ja asiantuntijat itse ovat mieltä tästä matpakke-kulttuuristaan!

    Kiitos Kalamuijalle kivasta blogista!
    Ja tsemppiä kaikille "kohtalotovereille" aamuisen matpakken valmistukseen! :-)

    VastaaPoista
  17. Oi nyt vasta huomasin, että tänne on kommentoitu.
    Nunt: Niin mullakin:) Ihanat sushipaikat ja noutopöydät... voi niitä aikoja. Pitääkin katsoa vauvaosastolta noita hedelmäjuttuja. Luulen, että ainakin nuoremmalle herralle kelpaisi.
    Ja kiitos Anonyymi pitkästä ja kattavasta kommentista. Hyvä kuulla, että joku ajattelee samalla tavalla kuin minä. Ja kyllä varmaan usea suomalainen allekirjoittaa nämä meidän jutut:) Olisi kiva kuulla sinusta enemmän. Miksi tulitte norjaan jne. Terkut sinne keski-Norjaan!!!!

    VastaaPoista
  18. moi, oon ratkaissu matpakke ongelman sillä tapaa, että ostin mini kylmälaukun jossa mini kylmäkalle ja nyt sitten voi leivän päälle laittaa muuta kuin salamia :)
    Terveisiä Buskerud läänistä :)

    VastaaPoista