Meidän Papu täytti lokakuussa 6-vuotta. Pikkuveljen roolissa hänen on "täytynyt" ja hän on oppinut kaikenlaista. Esim. kun isoveli oppi uimaan 5 vuotiaana niin pikkuveli hyppäsi perään ja ui! Kaveri oli silloin alle 3v. Monesti vähän säälittää tuo hirmuinen yrittäminen. Kun hän ei ymmärrä, että hän ei ole nyt 8v niin kuin isoveli vaan ihan pieni vielä ja kaikkea ei (tarvitsisi) osata.
Olimme Saariselällä n. 3 vkoa sitten ja kylpylässä Papu sanoi: "mennään tonne familiesaunaan"! Siellä oli perhesauna, mutta hänen ei pitänyt olla tietoinen asiasta. Kysyin, että mistä hän tietää, että se on perhesauna eikä hän osannut vastata.
Uimisen jälkeen menimme takaisin hotellihuoneeseen ja isi korkkasi saunaoluen. "Tossa lukee kalja", sanoi Papu. "Ei lue.. mitä siinä lukee?" kysyin. "K-A-R-H-U!"... ok.. "no entä tässä?" ... "o-l-u-t!" Ja näin Papu oppi lukemaan kaljapurkin kyljestä.
Eilen ostimme hänelle kellon. Isovelikin sai sellaisen ekalla luokalla. Tosin Papun pitäisi olla vielä eskarissa, mutta täällä Norjassa mennään kouluun vuotta aikaisemmin. Näin meille muutti "Kello-Kalle"!
Emme tarvitse enää muita kelloja, koska hän ilmoittaa meille vähän väliä mitä kello on. Välillä suomeksi, välillä norjaksi ja välillä toteaa "oho.. nyt on mennyt tunti.. en ole tuntiin katsonut kelloa!".
Nyt hän katsoo isin ja isoveljen kanssa Mr Beaniä DVD:ltä. "Isi mitä tarkoittaa bitch"...
"Ai beach.. se on ranta" vastaa isi. "Ei kun bitch?".. "ei mitään, se sanoi beach ja se on ranta" isi vastaa... "ei sanonut.. kyllä se jotain tarkoittaa"!
Kun muutimme tänne puolivuotta sitten ajattelin, että isoveli oppii varmasti kielen nopeammin / helpommin, koska osaa lukea. Mutta nyt en osaa sanoa. Kummatkin osaa hyvin. Isoveli osaa tosi hyvin kirjoittaa norjaa ja myös puhua.. mutta pikkuveli ei jää puhumisessa yhtään huonommaksi. Päinvastoin.. hän lausuu sanat tosi kauniisti ja hänellä on järisyttävän hyvä muisti. Saa nähdä sekoittaako kahden kielen sekamelska lukemaan oppimista / kirjottamista!
En usko, että sekoittaa. Molemmat ovat siinä iässä, että oppivat hyvin lausumaan vierasta kieltä ja sen seurauksena jälkikasvulla on usein sellainen paha tapa että niitä muka nolottaa kun vanhemmat ääntävät kieltä näiden oikeakielisten mielestä väärin.
VastaaPoistaSe on totta. ei vanhan kieli enää taivu aikuisiällä varsinkaan norjalaista y:tä oikein lausumaan :(
Toivottavasti ei sekoita.
VastaaPoistaJuu tuohon on tultu jo... välillä repeävät nauramaan kun minä tohkeissani hoidan asioita ja lausun norjaa niin kuin suomalainen lausuu:) Norjalainen y on haaste:)
Tuossa iässä tosiaan oppii uuden kielen helposti. Kysy keneltä vaan joka on lasten kanssa lähtenyt ulkomaille. Itse norjan kieltä ihmetellessäni toivoisin olevani 30 vuotta nuorempi.
VastaaPoistaLuulen, että kielen oppii oikeastaan paremmin kun ei osaa lukea. Silloin oppii pelkästään kuulemalla, kuten äidinkieli opitaan. Tytärkin (3v.) on jo alkanut puolen vuoden osapäiväsen päivähoidon jälkeen korjailemaan joitakin väärin lausuttuja sanoja :) Itsellä on ainakin nimenomaan ongelmana ymmärtää puhuttua norjaa ja oppia lausumaan oikein, vaikka kirjoitettu teksti sujuukin melko hyvin.
VastaaPoistaHeli: Samoin:) Tää on epistä, että mä olen asunut tässä maassa yhteensä jo yli 2v ja lapset puolivuotta ja osaavat paremmin kuin minä:)Mä haluun kanssa ekalle luokalle:)
VastaaPoistaTeresa: Mulla sama ongelma. Ja nämä eri murteet eivät tee tästä yhtään helpompaa! Mutta lapsistakin huomaa, että niiden norjaa joiden puhetta he kuulevat paljon (opettaja, kaverit) he ymmärtävät hyvin, mutta jonkun vieraan puhetta ei niinkään vaikka murre on sama...
Kateeksi käy lasten nopeaa oppimista... Haluaa kanssa ekalle luokalle!!! :) Ihana postaus, vieläkin hymyilyttää... :)
VastaaPoista