Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään:)

No niin. Vähitellen elävien kirjoissa. Viikko sitten lopetin yövuorot ja vihdoin viime yönä nukuin normaalisti. Ja tänään alkaa sitten taas 3 yön työputki! Plaah! Mutta ne ovat viimeiset vuorot siinä talossa. Perjantaina menen perehtymään uuteen työpaikkaani:) Kävin siellä tänään. Näytti kivalta. Pieni kodinomainen yksikkö ja turnus (työvuorolista?) vaikutti lupaavalta. Tulen tekemään 60%:sta työviikkoa. Pääasiassa 2 yötä peräikkäin töitä ja sitten melkein viikko vapaata, mutta yhdessä vaiheessa listaa on aina kunnon puristus eli 2yötä töitä, 1pv vapaata ja sitten heti 4 yötä töitä... yök. No sen jaksaa, koska tämän puristuksen jälkeen on aina 11 vapaata:)

Tänään on ollut sellainen olo, että pitää kauheesti hoitaa asioita. Nousin ylös jo 7.00. Olen juossut kaupungilla asioilla, siivonnut hulluna, käynyt uudella työpaikalla ja vielä pitäisi salille lähteä ennen kun yövuoro alkaa. Olen ollut ihan energiaa täynnä. Johtuuko se siitä, että aurinko on palannut vai mistä? No oli miten oli, mutta ihanaa tuntea edes silloin tällöin, että on elävien kirjoissa.

Samalla kun kävimme kaupungilla hoitamassa asioita kävimme myös pankissa. Mies haaveilee uudesta autosta ja ajattelimme, että käymme pikaisesti kysymässä, että onko tällaisille ö-luokan maahanmuuttajilla mitään saumoja saada pankista rahaa. Heti aluksi virkailija sanoi, että ei varmaan... pitää asua maassa 4 vuotta, että lainaa annetaan!!?? Mieheni nauroi, että ahaa... no sitten varmaan on turha kysellä talolainaakaan niin virkailija oli sitä mieltä, että ei, päinvastoin. Sitä saa helpommin. Auton voi viedä rajan yli ja hävitä kuin pieru Saharaan, mutta taloapa ei niin vaan kukaan voi mukanaan viedä:) No joo.. totta. Itse ajattelin, että parin sadan tuhannen autolainan saisi helpommin kuin 3,5 miljoonan asuntolainan, mutta taisin olla väärässä. No virkailija kuitenkin kysyi tietomme ja lupasi lähettää tiedot heidän pääkonttoriin, jossa asioista päätetään. Hän kysyi missä mieheni työskentelee ja kun hän kertoi missä työskentelee niin virkailija nauroi, että "ahaa.. sinä olet se"!!??

Samoin tänään siellä minun uudella työpaikallani. Minulle esiteltiin taloa ja aina kun vastaan tuli joku henkilökunnasta minut tietysti esiteltiin hänelle. Jokainen (3hlöä) kertoi nähneensä minut aiemminkin tai tiesivät kuka olen.. ja luonnollisesti minä en ollut koskaan nähnytkään heitä (ainakaan omasta mielestäni)! Että näin meillä täällä Lapissa:) Minua varoitettiin, että tämä on pieni paikka. Täällä on 10 000 asukasta ja ihmiset tietävät toistensa asiat. Mutta nyt tämä alkaa hahmottua ihan käytännössäkin. Pitäisikö tässä itkeä vai nauraa:)