Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Arjen tahmeus

Olisi varmasti parempi kun ei poistuisi kotoa ollenkaan. Tasaisen paksua arkea jaksaa kun ei muista, että muunlaistakin elämää on. Sovin esim. Me&i treffit tuolle illalle kun piti lähteä sinne Osloon. Sitten soittelin nolona kutsujen emännälle, että sorry, en pääsekään.. voidaanko muuttaa  ajankohtaa. Siis en tajunnut katsoa kalenterista muuta kuin sen, ettei minulla tai miehellä ole töitä. Muuten kaikki käy! Olipa kiva sitten jälkikäteen huomata että: "haa, mullahan on muutakin elämää".

Meidän arki on nyt muutaman viikon ollut aika hektistä. Tai siis minä ja mieheni emme ole olleet kotona samaan aikaan. Lennosta vaihdetaan lastenhoitovuoroa. Kesällä kun ehdin jo tottumaan siihen, että meillä on paljon yhteistä aikaa. Nyt tämä tuntuu ihan tyhmältä!

Tänään taas sama juttu. Mies iltavuorossa. No päätin, että ei näin! Jos hän ei ole meidän kanssa niin mehän voidaan olla hänen kanssaan. Ei muuta kuin kaupasta vähän evästä, pojat autoon ja nokka kohti miehen työpaikkaa..  Jos vuori ei tule Muhammedin luo, on Muhammedin mentävä vuoren luo. Vai miten se meni?

Matkan varrella on silta jonka kaiteeseen rekka törmäsi
alku syksystä. Onneksi rekka ei tippunut veteen, mutta
sillan kaide sai kovan tällin ja se on roikkunut paikoillaan
siitä asti. Tosi vaarallinen paikka siis autoilijoille...
Tästä onnettomuudesta on jo aikaa, mutta mitään korjaustöitä
ei ole aloitettu. Nyt sitten kun sataa lunta, on -15 astetta pakkasta
ja pimeää melkein aamusta iltaan on sillalla alkanut vihdoin tapahtumaan.
Eli korjaustyöt on aloitettu, eikä me meinattu päästä iskän työpaikalle...
mutta päästiin sitten kuitenkin:)

Mudcake ja Mövenpick viemisiksi:)

Isi oli iloinen kun tulimme ja lapset viihtyivät hyvin.


Oli hienoa katsoa pimeällä kentällä kun lentokoneet laskeutuivat:)

Pienistä yllätyksistä on hyvä arki tehty <3

4 kommenttia:

  1. Oi, kylläpä kolahti. Mulla ei vaan olis mitään asiaa miehen työpaikalle, pöllönä pitäis. Ja itse asiassa, näin yövuoron aikaan kömmin kyllä mieluummin peiton alle. Ja nukun kunnon unet kunnei kukaan ole vieressä kuorsaamassa:)

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava yllatys miehelle! Ja mukavaa etta saitte olla hetken yhdessa.

    Minulle on sattunut noita unohduksia ja kaksoisbuukkauksia kiireen vuoksi useampia tana syksyna. Viimeksi eilen. Niinpa olen aivan onnessani, etta tanaan, ekana virkavapaapaivanani, saan vaan olla taalla kotona miettimatta tyota sen enempaa. Mita nyt menen kahteen luottamusmieskokoukseen illalla...

    VastaaPoista
  3. Nonniin! (Paitsi että mun mielestä sananlasku menee just toiste päin, eli vuoren on mentävä Muhammedin luo.. :D) Mielenkiintonen työpaikka miehelläsi!

    Me ollaan samassa paikassa töissä mun miehen kanssa, ja ongelmansa siinäkin ;)

    Hey, meillekin satoi lunta illan/yön aikana! Paitsi että nyt lämpöasteita, joten eiköhän tuo tosta pian taas sula..

    VastaaPoista
  4. A: Mä olen "vähän" tällainen tyrkky:) 15v sitten kun alettiin seurustelemaan niin tein aina yllätyshyökkäyksiä mieheni koululle (oli poliisikoulussa silloin). Hän sitten ihan nolona kämppikselleen, että "voitko kantaa patjasi naapuriin toi tuli taas":) Mutta silloin hän oli niin rakastunut minuun, että hän teki sen mielellään... Nyt hänellä on onneksi sellainen työpaikka, että sinne voi mennä käymään. Tosin tämä oli eka kerta kun tehtiin niin ja hän on ollut siellä jo yli 6kk.
    Tuula: Ihanaa, että sulla alkaa nyt helpottamaan:) Noi tuplabuukkaukset on noloja:)
    Teija: totta.. vuoren on mentävä Muhammedin luo;)
    Olen joskus miettinyt, että olis ihanaa olla samassa paikassa töissä. Mutta en tiedä minkälaista se olisi käytännössä.
    Ihanaa, että teilläkin lunta (toiv. ei sula pois). Pojat tulivat juuri koulusta punaisine poskineen:) Ulkona -17 ja paljon lunta!

    VastaaPoista