Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Nyt se itku sitten tuli...

Kun muut suomalaiset järjestivät meille läksiäiset niin te lukijat oletitte, että ne olivat itkujuhlat:)
Ei ollut enkä oikein ymmärtänyt miksi olisi pitänyt olla....

Mutta tänään Papun luokka järjesti Papulle läksiäiset. Me tietysti kutsuimme Glotan kanssa itsemme mukaan. Menimme "juhliin" ja lähdin ulos silmät punaisina ja turvonneina... nyt tajusin vasta ihan käytännössä mitä olemme tekemässä.

Yhden lapsen äiti oli leiponut suklaakakkua, toinen pullaa... me herkuttelimme ja lapset saivat sanoa ääneen mitä ovat mieltä siitä, että Papu lähtee takaisin Suomeen. Oi he olivat suloisia... niin ihania kommentteja, etten vaan pystynyt olla itkemättä. Myös opettajat kertoivat näistä vuosista jotka Papu on luokassa ollut ja minkälainen hän on jne. Kaikki olivat piirtäneet piirrustuksen ja kirjoittaneet siihen jotain kivaa.
Kun tuli meidän aika puhua niin en pystynyt.. sain vain sanottua, että en itke siksi, että olen surullinen vaan siksi, että he puhuivat niin kauniisti ja että meillä tulee ikävä tänne. Onneksi luokassa oli venäläinen opettaja joka osasi pukea sanoiksi tämän tunteen. Hän osasi kertoa lapsille, että emme lähde siksi, että emme olisi viihtyneet täällä vaan siksi, että ikävöimme kotiin, sinne missä on meidän perhe ja missä olemme kasvaneet.
Aivan ihanaa, että koulu järjesti tällaisen tapahtuman. Tässä nämä norjalaiset ovat hyviä. Spontaaneihin juhlien järjestämiseen. Jokainen tuo jotain ja kertakäyttöastiat esiin. Arvostan.. meillä Suomessa kun on juhlat niin se menee yleensä sen tason hifistelyksi, että usein juhlat jäävät järjestämättä kun niissä on niin paljon hommaa.

Illalla on sitten Oskarin läksiäiset. Nekin ovat koululla. Luokan yksi aktiivinen äiti (Oskarin hyvän ystävän äiti) laittoi asian vireille. Eli nyt mokkapaloja leipomaan ja tällä kertaa olen edeltä viisas ja otan muutaman nenäliinan mukaan:)

Ihanaa, että pojat ovat saaneet täällä kavereita. Mitään kiusaamista tms. ei ole ollut. Ja nyt moni on pahoillaan siitä, että he muuttavat takaisin Suomeen.

Alussa ajattelin, että norjalaiset lapset ovat kurittomia.. he eivät osaa käyttäytyä. Mutta nyt pyörrän sanani. Norjalaiset lapset ovat sosiaalisia, ulospäin suuntautuneita. He ovat tottuneet siihen, että heidänkin mielipiteillään on väliä. He ovat iloluontoisia ja avoimia. He tulevat luoksesi ja kysyvät "er du mamma til Edvard..." ja siitä se lähtee:) Myös minä sain monta halia tänään ja onnen toivotusta jatkoon. Tulen muistamaan tämän päivän aina:)

Kun kävelin koululta kotiin muistelin omaa lapsuuttani. Olin juuri 3. luokkalainen kun muutimme toiselle paikkakunnalle. En tietääkseni saanut siitä mitään traumoja. En muista muuttoa enkä sitä pidettiinkö minulle läksiäiset. Mutta muistan miten hyvin minut otettiin vastaan. Muutimme kerrostaloon ja jo samana iltana leikin pihalla uusien ystävien kanssa. En muista mitään negatiivisia tunteita mitkä olisivat liittyneet muuttoon. Ja ihmeellistä kyllä en muista hirveesti asioita mitä tapahtui ennen tuota kun muutimme uudelle paikkakunnalle.... Tuollainen 8 vuotias on niin pieni... mutta toivottavasti ne asiat mitä Papu muistaa näistä Norjavuosista olisivat positiivisia.





Tulee ikävä tätä pientä koulua johon lapset tulevat potkukelkoilla:)






25 kommenttia:

  1. Mullekin tuli kyyneleet silmiin...

    VastaaPoista
  2. Ihana potkuri"jono" :) Sillä on niin mukava lykkiä menemään. Ja kuinka mukavaa että siellä sellaiset on ahkerassa käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun 3,5v sitten käytiin täällä ekaa kertaa. Oltiin illalla ravintolassa ja ihmiset tulivat sinnekin potkukelkoilla.. meitä nauratti. Mutta täällä potkukelkka on oiva kulkupeli. Itsekin kuljen sillä mm. töihin:)

      Poista
  3. Tiesitkö muuten, että tästä blogistasi jää lapsille mahtava muisto Norjan-vuosista! Sitten vaan toivotaan, etteivät nämä häviä joku päivä bittiavaruuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu alunperin aloinkin pitämään blogia vähän niin kuin päiväkirjaa... lapsia varten. Pitäis jotenkin tulostaa tää koko roska ennen kuin tosiaan häviää brittiavaruuteen.

      Poista
    2. Tiedän ainakin yhden blogin, jonka kirjoittaja laittoi itselleen kirjaksi. Siis vain itselleen. Semmoinenkin on kai mahdollista.

      Poista
    3. Muistatko kuka se oli? Onko yht.tietoja? Olisi kiva ja juu vain itselleni:)

      Poista
  4. Kun luopuu jostakin saa jotakin tilalle.Viikko ja te olette "täällä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee... tänään on kyllä vähän siipi maassa, mutta eiköhän se tästä.

      Poista
  5. Oih, hyvästit on aina haikeita! Tsemppiä muuttoon ja "uuteen" elämään Suomessa. Ainahan pääsee taas lähtemään jos pohjoinen vetää takaisin... :) Ja toivottavasti luemme jatkossa kuulumisia Etelä-Suomesta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on näköjään.. en mä omasta puolesta itke vaan lasten:) Kiitos tsempistä. Sitä tarvitaan. Sepä se.. aina pääsee takaisin! Luette, luette:)

      Poista
  6. Uskon, että pojilla jää pala Kirkenesiä sydämeen ikiajoiksi ja he tulevat olemaan kiitollisia vuosistanne Norjassa. Onneksi maailma on nykyään aika pieni :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se oli Sanna R:n kommentti & kokemus :)

      Poista
    2. Uskon näin:) Meille kaikille jää... Ja onneksi reissaaminen ja yht.pito on nykyään niin helppoa. Jos tänne haluaa tulla käymään niin se on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni.

      Poista
  7. Muutot on aina haikeita! Meidän muutto Narvikista oli itkuinen, mutta kun istuimme lentokenttäbussissa olimme jo ihan fiiliksissä. Uusi seikkailu uudessa maassa odotti. Läksiäiset oli hienosti suunniteltu! Tosi kiva.
    Minä muuten printtasin oman blogini Venäjän vuosilta. Saa sen jotenkin siirrettyä myös ulkoiselle kovalevylle, mutta ei mulla riittänyt kärsivällisyys sellaisen tekemiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva, että opettajat ja vanhemmat olivat innostuneet järjestämään noin kivat bileet:) Vaikka kiire niille tuli.. ja me ollaan syypää siihen.
      Uskon, että tämä haikeus poistuu kun uusi arki alkaa. Toki voi tulla hetkiä, että tänne kaipaa, mutta niitä hetkiä varten on iso nippu valokuvia jne:)
      Pitää miettiä miten tämän blogin saisi järkevimmin ulos.

      Poista
  8. Ihmisen mielin on niin kummallinen. Usein sitä huomaa asioiden arvon vasta sitten, kun niistä joutuu luopumaan. Mulla oli vähän sama juttu, kun muutin Oulusta tänne päin. Viimeisinä aikoina Oulussa huomasin vain ne kaikki ikävät asiat ja epäkohdat, mutta sittemmin muuton toteutuessa huomasin, että ei se nyt ihan koko totuus ollutkaan, vaan siellä oli paljon myös tosi hyviä juttuja. Tärkeitä ystäviä ja rakkaita maisemia, joista eroaminen oli aika kivuliasta.

    Mutta silti en ole katunut, vaan olen onnellinen nyt täällä - niin se menee teilläkin. Ihan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu huomaan sen jo... mutta toissaalta se on ihanaa. Tajuta, että täällä on kaikki hyvin ja tämä 3v ovat olleet tosi ihanaa aikaa. Ja tänne pääsee aina uudelleen:) Nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä.

      Poista
  9. Voi Hanna!
    Muakin alkoi itkettää, kun luin noista läksijäisitä:(Ihanasti järkätty!!!Ja uskon, että monet itkut vielä edessä....mutta me täällä etelä-Suomessa lumikinosten keskellä teitä odotetaan!!!
    :)Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, ettæ siella odotetaan meita. On helpompi lahtea kun tietaa sen:) Joo luulen, etta toi koko ajomatka taalta Rovaniemelle voi olla aika tunnerikas.

      Poista
  10. Itku on ihan ok. Se vain kertoo, että olette viihtyneet ja jää ihania muistoja. Ja paljon tuttavia kenen luokse olette tervetulleita käymään:) Halauksia ja tsemppiä muuton loppurutistukseen! -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itkeminen on ok:) Ja se helpottaa! Itkuksihan se eilinenkin ilta meni. Ihana kuulla, etta meilla on taalla paikkoja johon tulla kun tanne pain lomilla reissaamme. JO moni on toivottanut meidat tervetulleiksi kotiinsa kun taalla liikumme. Ja me tullaan kans;) Kiitos. Vie mut hiihtamaan viela!

      Poista
  11. Saa ja pitääkin olla just noin. Teillä on iso sivu kääntymässä, ja aina kun sulkee yhden oven niin toinen tupsahtaa selkosen selällen. Tsempit, ja ihania juttuja teillä on edessä --- mieti miten jännää;) Hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onnellisesti yrittänyt edetä niin, ettei tunnu missään... mutta nyt pari päivää on ollut kyllä siipi maassa. Tänään pojilla vika koulupäivä Norjassa ja kummatkin tulivat kotiin vähän alakuloisina... ja me täällä pakataan ja tuntuu, että valmista ei tule.. ööö.. ei jaksa!
      Toivotaan, että ihania juttuja edessä.. että totean vielä että tämä kaikki kannatti. Kiitos!!

      Poista