Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 1. lokakuuta 2012

8 kiloa täyttä tappuraa

Glotta on nyt 10kk ja aika raskas tapaus tätä nykyä!
Äiti on paras... äiti ei saa mennä edes vessaan yksin. Glotta roikkuu sylissä kuin apina ja mulla on niska ja hartiat ihan poikki.
Hänellä on selvästi omia ajatuksia.. touhuaa jotain ja auta armias jos vaikka isoveli yrittää mennä nappaamaan syliin kesken hyvien juttujen. Se selän kaari ja alle nanosekunnin kehittyvä karjuminen alkaa!
No annettakoon se hänelle anteeksi. Suu täyttyy vauhdilla uusista hampaista, kävelemään tekisi mieli, mutta kun ei osaa ja äiti nyt vaan on niin ihana ihminen;)
Minulla on enää 2 yövuoroa ja sitten jään hoitovapaalle tämän draamaqueenin kanssa.. voiskohan tämän vielä perua. Mitä jos ehdottaisin pomolle, että jatkan sittenkin mielelläni töissä ja vien tuon sylikissan lähimpään päiväkotiin ja juoksen kovaa karkuun;)

Glotan mielipide bloggaamisesta:)
Työnnä se kamera ja nämä lavastetut kuvasi
jonnekin ja ota mut syliiiiin!!!
 
Ai Äiti siivoo... mä voin auttaa vähän!
 
Käännä vaan selkäs ni mä kiipeen tänne...
hänet on yllätetty seisomasta mm. työntökärryn päältä,
kiipeämässä keinuhevosen selkään sekä harkitsemassa
benjihyppyä syöttötuolista...
 
Silloin on kivaa kun isoveljet huomaa (vain)
mut.. ja parasta on, että kaikki te neljä seisotte siinä
katsomassa ja taputatte mulle:)
 
Mutta äidin syli on parasta mitä tiedän:)
 
On hän ihanakin!
En tiedä onko aika kullannut muistot vai
olivatko pojatkin tuollaisia tässä iässä.
Jotkut väittävät, että tämä liittyy siihen, että
hän on rinsessa... voi olla.
Me ei olla vielä oikein tajuttu, että meillä asuu pieni tyttö.
Glotta on samanlainen kun pojat olivat pieninä.
Eikä tuo ulkoinen habituskaan ainakaan toistaiseksi
ole niin prinsessamainen:)
Mutta ehkä me nyt saamme vähän makupaloja siitä
mitä tuleman pitää. Tyttö on tullut taloon:)
Tai sitten vaan kehitykseen kuuluva (vähän haastavampi) vaihe:)
 
 
 
 
 
 

13 kommenttia:

  1. Suloinen Glotta! Hyvä, että löytyy prinsessalta omaakin tahtoa. :) -Eve-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen on ... silloin kun nukkuu ja sukeltaa;) Ei vaan. On se ihana,mutta tosiaan taitaa olla aika paljonkin tuota omaa tahtoa.

      Poista
  2. Voi että sain tästä hyvät naurut vaikka tiedän että ei ole helppoa ei!! Meidän mini tykkää kovasti olla myös äitiä lähellä, mutta näyttää nauttivan muutamasta päivästä viikossa päiväkodissa myös. Joten täällä ei pikku-apina IHAN koko aikaa roiku minussa kiinni. Ei muuta kuin tsemppiä, eiköhän tämäkin vaihe mene hetkessä ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eiköhän tämä ole niitä juttuja taas jotka tulevat ja menevät. Hope so:)
      Voin kuvitella, että Glottakin viihtyis päiväkodissa ainakin muutaman tunnin päivässä. Tykkää kun on elämää ympärillä ja uusia leluja;) Katsotaan sitten elokuun jälkeen kun hoitovapaa loppuu.

      Poista
  3. Ihana postaus!! Mä niin muistan tuon vaiheen, kun tytsyt olivat alle vuoden ja äippä oli ainoa, kuka kelpasi. Vessassa istuttiin sylikkäin, syötiin sylikkäin, välillä nukuttiin sylikkäin <3 Ja näin jälkeenpäin tuo vaihe oli aivan ihana (ei sitä silloin oikein jaksanut arvostaa, kun tuntui, että on "pallo" jalassa koko ajan ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Vessassakin istutaan sylikkäin:) Mutta siitä kiitokseksi pissasi itse tänään pöntöön kun ihan tsoukilla laitoin istumaan siihen kun pesin pyllyn:) Siis vauvan pyllyn;)
      Onhan tämä ihana vaihe. Pojat ovat jo niin isoja, että en enää edes muistanut miten in mamma voi olla:)

      Poista
  4. Hehe, kjenner meg godt igjen og kan fortelle at det går over! Og jenter er superfine å ha i hus de... Klem, Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sulla on varmasti tuoreessa muistissa tämä vaihe:) On ihanaa, että on prinsessa talossa, endelig:)

      Poista
  5. Minä toivoin ennen esikoista poikaa, koska en halunnut "rauhallista tyttöä, jonka kanssa pitää leikkiä barbeilla nurkassa". Mutta miten kävi? Olen kahden rauhallisen ja kommunikaatiotaitoisen pojan ja yhden -huoh mistä aloittaisin- energisen, kiukuttelevan jne jne tytön äiti. Tyttö oli rauhallinen 10 kk ikään asti, olin viemässä lääkäriinkin, kun minusta hän oli aivan liian rauhallinen eli varmasti kuuro tai muuten vammainen. Mutta mitä vielä. NEiti alkoi kävellä 10 kk iässä ja sen jälkeen vauhtia riitti. Kuvat ajalla 10kk-4 v ovat pääasiassa takaapäin otettuja, koska kertakaikkisesti hän oli menossa aina eri suuntaan kuin muu porukka. Ja sitä tappelun määrää, itsepäisyyttä... huhuh. Mutta rakas ja ihana silti, mutta poikien kasvattaminen on ollut monin verroin helpompaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen luonnettaan kuvaa tilanne, jossa kehotettiin neitiä antamaan periksi. Tyttö kysyi pieni virne huulilla: mistä sitä periksi saa? ;)

      Poista
    2. Meillä on yksi tosi rauhallinen poika ja yksi tosi vauhdikas poika:) Jospa Glotasta tulisi jotain siltä väliltä.. varpaat ja sormet ristiin:)
      Jaaha.. meillä tuo 10kk rajapyykki nyt sitten ohi eli katsotaan mitä tuleman pitää!

      Poista
  6. On ne niin erilaisiakin. Hyvä et löytyy luonnetta! Tietää, et pärjää elämässä :)

    Severi on ollut kultapallero vaan, eikä (toistaseksi) oo ollut vaikeita vaiheita. Jossain vaihees se yövalvominen oli aika äässistä, mut sekin meni onneks ohi. Oskari aikanaan oli paljon haastavampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos se on merkki siita etta parjaa elamassa niin kestan taman;) Ihana Severi. Pida toi leveli:)Meilla Glotta nukkui tossa valissa tosi hyvin. Nyt toi Levin loma sekoitti vahan pakkaa.. mutta tehdaan tøita sen eteen, etta oppii taas nukkumaan kokonaisia øita.

      Poista