Muuta kuin sen, etten tykkää niistä.. en tykkää koko pelaamisesta yhtään!
Mutta halusinpa tai en niin nämä pelit nyt kuuluvat vissiin nykypäivään ja pienten ukkeleiden intresseihin.
Meille hankittiin eka pelikone muutama vuosi sitten. Eikä olisi hommattu silloinkaan vielä, mutta kun Oskari keksi, että jos hän hankkii sen omilla rahoillaan niin hän voi ostaa sen.. kyse oli siis Play station 2:sta.
Olimme mieheni kanssa samaa mieltä. Lähinnä siksi, koska kuvittelimme, ettei tuollainen 7 vuotias pikkupoika saisi ikinä tuollaisia rahoja kasaan.
Olimme niin väärässä. Pian oli isoveli myynyt tämän idean myös pari vuotta nuoremmalle pikkuveljelleen ja siitä se alkoi. Niihin aikoihin ei ollut sotkuja poikien huoneissa eikä myöskään pulaa vapaaehtoisesta roskien viejästä. Nimittäin niistä hommista saattoi tienata euron tai kaksikin. Myöskin meidän vanhemmat valjastettiin hommiin. Nimittäin saimme toimia kuskeina kun pojat keräsivät pulloja. Vietimme illan jos toisenkin helsinkiläisillä rannoilla kun kesäiltoina ihmiset juhlivat ja hövelisti antoivat tyhjiä pulloja ahkerille pienille pullonkerääjille:)
Rahaa saatiin kasaan vähitellen. Itseasiassa yllättävän nopeastikin. Oskari keskusteli kummisetänsä kanssa (eli veljeni) ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa mielummin ostaa X-box kuin pleikkari ja meni lupaamaan, että jos pojat saavat kasaan 90e (eli pleikkarin hinnan) niin hän maksaa loput. Ja niin tuo päivä koitti jolloin pojat saivat oman pelikoneen:)
Yksi ehto koneen hankinnalle oli. Ja se oli se, ettei pelaamisesta saa tulla riitaa/ pahaa mieltä. Ja pelata saa vain kun on äidin tai isän lupa. Nämä säännöt ovat toimineet hyvin.
Nyt joululomalla kuitenkin pelaaminen vähän riistäytyi käsistä. Kun oli vapaata ja uusi mielenkiintoinen pelikonekin. Mutta tällä viikolla kun arki palasi kuvioihin palasimme taas samaan vanhaan sääntöön eli pelataan vain kun aika sallii. Ei viikolla kun on koulua ja harrastuksia vaan viikonloppuna ja silloin kun on huono ilma.
Tänään meillä on ollut peli-ilta. Pojat saivat Nintendoonsa Super Mario 3 d maailman. Eli pelin joka sai minun päässäni soimaan jotkut kellot. Muistan, että olen itsekin pelannut jotain super mariota joskus nuoruudessani. Eli päätin päihittää pojat tässä pelissä. Poikia uhoamiseni huvitti, mutta hauskaa pelaaminen oli:) Toiv. en jää koukkuun:) No ei ehkä pelkoa... kun on tuo uunituore elävä pelikone täällä niin ei taida äidillä olla aikaa pelaamiselle.
Onneksi tämä "elävä pelikone" on myös poikien mielestä
erittäin koukuttava:)
Äidin eväät onnistunutta peli-iltaa varten:)
ps. täällä Norjassa ei loppiainen ole pyhäpäivä.. tai siis
onko koko loppiaista ylipäätään:)
Eli pojat ovat olleet ihan normaalisti koulussa ja
kaupat ovat auki jne.
Löysin alennuksilta tuollaisen ihanan taulun:
"Fyll dagene med liv, ikke livet med dager".
Juuri niin. Ja "kevään" ekat tulppaanitkin on hankittu:)
Joulupukki toi mulle ja Glotalle "samistossut":)
Ja Glotan garderoobi sai taas vähän täydennystä!!
Ihania kuvia olet ottanut ja tehnyt mukavia kollaaseja!! Oi tuollainen taulu olisi tosi kiva meidänkin kotiin... Ja täytyy vielä sanoa, että nyt kun on joulujutut itsekin siistinyt pois, niin vaaleanpunainen on väri, jota kaipaa ripauksina sisustukseen. Sitten sinulla on tuollaisia kuvia, joissa on vaaleanpunaista, joten haluan sitä aina vaan enemmän :) Hauskaa perjantaita ja viikonloppua...
VastaaPoistaMeidän viikonloppulapsi on nintendoriippuvainen. Ei ole ilmeisesti tullut kenellekään mieleen rajoittaa pelaamista... Tästä aiheesta voisin sanoa parikin painavaa sanaa, mutta antaa olla tällä kertaa.
VastaaPoistaTulppaanit tuovat kevään :) Pitäisi varmaan käydä ostamassa niitä, jos vaikka niiden voimalla voitaisiin hypätä tämän ns. talven yli.
Jep, vaaleanpunainen on POP:)
VastaaPoistaHeli: toi on vaikee laji toi rajoittaminen. Ja pelaaminen. Noi pikku-ukot kyllä koukuttuvat noihin peleihin helpoisti niin, ettei mikään muu liiku päässä.
Mutta rajat on laitettava. Muutenhan ne pelaisivat koko ajan:) t.kalamuija
ps. osta kimppu tulppaaneja, ne auttaa:)