Monta vuotta odotin sitä, että pojat kasvavat niin isoiksi, että pääsemme kaikki rinteeseen yhdess. Siis koko perhe. Se hetki koitti vuosi sitten. Viime talvena ostimme kaikille laskettelukamat ja olimmekin rinteessä monta kertaa.
Sitä kaipaa aina jotain sellaista mitä ei voi saada... Sitten kun sen vihdoin saavuttaa huomaa, ettei se nyt niin huippua olekaan. En tiedä mitä oli tapahtunut vuosien aikana, mutta laskettelu ei enää ollutkaan niin kivaa kuin muistin. Jalkoja särki jne. Huono kunto.. minusta on tullut vanha tms? Kaikki muut kyllä tykkäsivät kovasti.
Nyt olen taas ulkoistanut itseni noista hommista muutamaksi vuodeksi. Kiitos Glotta:) Eli me Glotan kanssa vietetään ihan mielellämme muutama vuosi taas rinteen alla seisoskellen ja muiden riemua katsellen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti