Blogini lopettaminen on herättänyt tunteita ja olen saanut paljon yhteydenottoja. Niin läheisiltäni kuin blogin lukijoilta.
Olen aivan pöyristynyt ja haluan kiittää teitä kaikkia kauniista sanoista. Kiitokseksi haluan jakaa vielä tämän päiväisen kokemuksen kanssanne:)
Teimme retken 80km:n päässä sijaitsevaan Bugøynes:iin.
Bugøynes on pieni kalastajakylä johon suomalaiset muuttivat 1800-luvulla.
Katovuodet pakottivat maanviljelijät siirtymään pois kotikonnuiltaan ja monet muuttivat leivän toivossa pohjoiseen aina tänne Jäämerelle asti.
Näin syntyi Pykeijä eli norjaksi Bygöynes. Varanginvuonossa oli tarpeeksi kalaa, eikä meri jäätynyt koskaan.
Vielä tänäpäivänäkin kylässä on elämää ja
suurin osa asukkaista puhuu suomea.
Me saimme mm. pienessä kyläkaupassa
tänään palvelua suomenkielellä:)
Kalastus on kylän pääelinkeino.
1980-luvulla on vaikeaa.
Kalanjalostuslaitos meni konkurssiin.
Kukaan ei enää halunnut sijoittaa rahaa
kalatalouden elvyttämiseen.
Luonto antaa myönnytyksiä eikä
meri jäädy edes talvella.
Kalaa ja kuningasrapua tulee
ja kylä pysyy pystyssä.
Suomalaiset toivat mukanaan uskontonsakin,
jonka juuret ovat syvällä laestadiolaisuudessa.
Kaikki tämä on tyypillistä Pykeijälle: kohtuullisuus.
Ei silmäänpistäviä eroja ihmisten välillä.
Jopa talot henkivät maltillisuutta.
Aikoinaan Suomesta tulleilta maanviljelijöillä oli täällä
hyvät selviytymismahdollisuudet.
Tässä autiossa merimaisemassa kasvoi merilintujen ja
ruskolevän lannoittama vahva vihreä ruoho.
Suomalaiset toivat maanviljelyskulttuurin mukanaan ja oppivat
nopeasti vuonokalastuksen taidon.
Pykeijä on jotain erikoista vielä tänäkin päivänä.
Vanhaa Suomen kieltä kuulee puhuttavan yhä vieläkin.
Rakennukset ovat suomalaistyylisiä, kuten
useat sukunimetkin:
Laurila, Ingelä tai Marjavaara.
Pykeijä on tosi söpö ja mielenkiintoinen
pikku kylä. Mutta nostan hattua
niille jotka asuvat täällä ympäri vuoden:)
Ja kalastajat...
he ovat ÄIJIÄ!
Toisen maailmansodan lähestyessä loppuaan
kaikki Ruijan rakennukset piti polttaa.
Puna-armeijan tuli saada maistaa omaa lääkettään -
poltetun maan taktiikkaa. Mutta luutnantti Falck,
Pykeijään sijoitettujen saksalaisten joukkojen päällikkö,
teki paikallisen väestön kanssa sopimuksen
kuljetuksesta vuonon yli. Siksi kylä säästyi.
KYLMÄÄ PUHUVISTA KUVISTA HUOLIMATTA HALUAN LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ KAIKKIA LUKIJOITA!
No voi hitsin pimpula että sitten päätit lopettaa!
VastaaPoistaOlet ollut ihanan virkistävä tuulahdus tässä blogimaailmassa!
Mutta totta joka sana mitä sanoit bloggaamisesta, siihen jää koukkuun, on pakko kurkata päivittäin monta kertaa ymym..
Olen itsekin miettinyt samoja juttuja, mutta vielä vaaka on plussan puolella:)
Käythän kuitenkin vielä kylässä, laitetaan kaffepannu hellalle :)
Hyvää jatkoa Sinulle ja teille täältä toivottelen!!
Oon käyny Pykeijassa muutaman kerran. Ihana pikkukylä -kesäaikaan. Ajelkaapa muuten Hamningbergiin, euroopan loppuun kunhan lumet sulavat. Siis Vuoreijasta vielä rannikkoa ylös tien päähän, todella erikoiset maiset (ois kuule hyvä bloggauksen aihenkin ;-)).
VastaaPoistaSanna
Ihana pikku kylä :-). Sulla on mahtava blogi!
VastaaPoistaMitäääh?? Voi harmi! On ollut tosi kiva lukea teidän elämänmenosta siellä ja nähdä järkyttävän kauniita kuvia. Tosin ymmärrän pointtisi vallan mainiosti! Pidähän bloggerin tili kuitenkin avoinna ja tuu moikkaamaan :)
VastaaPoistaOikein hyvät jatkot!! Ja eihän sitä tiiä, vaikka sulle tuliskin taas hirvee ikävä bloggaamista... ;)
Jaana: Ihan varmasti jatkossa vierailen blogissasi:) ja muissakin blogeissa joita olen lukenut. Joo bloggailu on vähän koukuttavaa touhua, antaa pikkusormen se vie koko käden:)
VastaaPoistaSanna: Olen kuullut tuosta paikasta (Hamningberg). Kyllä sinne on päästävä. Keväällä muuttolintujen aikaan Vardön seutu on kuulemma hieno. Ai hyvä postauksenaihekin voisi olla, jaahas;)
Anonyymi: Se on.. ja sen historia on mielenkiintoinen näin suomalaisena:) Kiitos.
Teija: Pidän tilin avoinna:) Hyvät jatkot myös sinne! Käyn kurkkimassa blogissasi.. olet silmän alla:) ps. Ai hirvee ikävä bloggaamista.. mulla on jo:)
Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta! Eräs tuttavani kävi Pykeijassa ja sen jälkeen minua on kiinnostanut kovasti saada tietää enemmän paikasta, nämä kuvat ja teksti antoivat paljon lisää. Olisipa varmasti aivan upea paikka kesällä(kin), ehkä pitää ottaa tavoitteeksi päästä sinne käymään joskus.
VastaaPoista- K.Ä.
No mutta mistäs nyt tuulee onko joku painostanut?
VastaaPoistaTälle Arnøyalle ei käynyt yhtä hyvin kuin Pykeijalle miehityksen jälkeen, yhtä taloa lukuun ottamatta kaikki talot poltettiin. Saaren asukkaat ovat lähes kaikki suomalaista sukujuurta hyvää tietoa kveenien astushistoriasta löytyy täältä.
http://finsk.no/
Asutuskartta omalta seudultani on tässä.
http://finsk.no/fi.asp?id=182&nc=4752
No hei vaan ja aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaLisään vielä että mää olen uinukkin jäämeressä siellä Hamningbergissä (onneks oon avantouimari et kylmä vesi ei tunnu pahalta ja oli tosi lämmin päivä muuten). Siellä on hienoja hiekkarantoja. Oli muuten todella suolaista vettä!
VastaaPoistaSanna
Pykeija on mielenkiintoinen suomalaisten levittäjäkylä,joka ei sitten kuollutkaan. Tännekin päin on levinnyt useita, joilla on juuret siellä. Lähinnä Seipijärviä. Kuningasrapuvastaanoton pitäjä (Seipijärvi hänkin ) uskalsi aikoinaan panostaa rapubisnekseen ja paikka alkoi elpyä.
VastaaPoistaNyt menee rannikkokalastuksellakin paremmin mikä näkyy noista sinunkin ottamista kuvista.
Pykeijassa olis ehdottomasti käytävä. Ehkä sitten kun saamme tämän turskan pyydystettyä.
-lauri-
Kiitos taas:) Pykeija lisätään haluaa-käydä-listalle. Juuri senkuuloinen kylä, johon muuttaisin vaikka heti ja mieheni epäilee, että muuttaisin takaisin viikon sisällä :)
VastaaPoistaToivon edelleen, että edes harvakseltaan bloggailisit, mutta kunnioitan ja ymmärrän päätöstäsi.
t. Sari, joka tammikuussa sitä ystävän osoitetta etsi.
En tiennytkaan, etta Arnøyalla myøs kytkøksia Suomeen. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaJos Pykeijaan tulette kaymaan niin vinkkia tanne. Pitaa treffata. Sari: makin juttelin miehelle sinne ajellessa etta muutetaan sinne, nain netista etta siella on talo myynnissa.. han nauroi, etta ei siella voi asua.. ja itse olin ihan samaa mielta kun ajelimme takaisin pain:)
Ihana postaus taas!!
VastaaPoistaKiitos! :)
Apua, mitä täällä oikein onkaan tapahtunut????? Tulin intopiukeana vihdoin viimein lukemaan kaikki kasaantuneet kuulumiset ja tällainen uutinen odotti:(
VastaaPoistaHarmi, että olet päättänyt lopettaa kirjoittamisen, todella harmi! Käy ihmeessä joskus piipahtamassa blogissani ja kerro kuulumisia! Hyvää jatkoa sinne Norjana toivoo Naatuska ja Marakatti
Kiitos tästä postauksesta! Tosi harmi kun/jos nyt sitten lopetat bloggailun...Voisitko jättää kuitenkin tämän niin, että tänne pääsisi katselemaan, vaikka et uusia postauksia tekisikään? Minulla on haaveissa joskus muuttaa Norjaan, vaikka vuodeksi, kahdeksi, jos sieltä saisi töitä. Saa nähdä toteutuuko haaveeni koskaan... Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää teille! Eve
VastaaPoistaKylla ehdottomasti kayn Naatuska:) Mielenkiinnolla seuraan sun ja marakatin elamaa:)
VastaaPoistaAnonyymi: Juu blogi jaa tanne kaikkien luettavaksi. En tieda edes miten sen taalta pois saisi:)
Taalla kay edelleen paivittain paljon lukijoita. Toiv. tasta on jollekin iloa ja hyøtya edelleen:) Minka alan ihminen ole? Tartu vaan haaveeseesi rohkeasti. Kotiin paasee aina takaisin jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut.
No mun pitäs varmaan ensin opiskella, joko lähihoitajaksi tai jotain sinne päin...:) t.Eve
VastaaPoista