Kalamuija kiittää ja kumartaa.. niiata niksauttaa:)

Aloin pitämään tätä blogia kun muutimme tänne Norjaan reilu puolivuotta sitten. Oli läheisille ja ystäville iso juttu, että muutamme tänne kauas vähän "eksoottisiin olosuhteisiin". Otamme kaksi ummikkoa lasta mukaan ja laitamme heidät täällä kouluun. Ystäväni ehdotti, että ala pitämään blogia. Sitä kautta he saisivat seurata alkuamme täällä ja olisihan se helpompaa minullekin. Perheen viralliselle tiedottajalle:) Kirjoittaa kaikki kertaalleen, laittaa valokuvia ja kaikki voivat käydä lukemassa kuulumisia täältä. Niin syntyi Kalamuija ja lappilifestyle.

Alkuaikana postaukset tursuivat retkeilyä, kalastusta ja uusien asioiden ihmettelyä. Mutta kuinkas sitten kävikään... hurahdin blogimaailmaan. Seuraan muiden blogeja, istun koneella paljon enemmän kuin koskaan ennen ja jaan jopa painoni teidän kanssanne:) Ei näin...

Tämä on ollut mielenkiintoista aikaa. Tämä blogimaailma on ihan oma juttunsa ja tämän varmaan jokainen bloggaaja voi allekirjoittaa. Olen aina esim. ottanut valokuvia paljon. Mutta nykyään aika usein syy siihen miksi kannan kameraa mukana on tämä bloggaaminen.

Iltaisin haluan istua koneelle ihan rauhassa ja lukea mitä blogiystävilleni kuuluu ja postata päivän tapahtumia. Nyt kun katsoo postauksiani taaksepäin... luulen, että te olisitte ihan hyvin pärjänneet ilmankin sitä tietoa minkä väriset lampunvarjostimet meillä on;) Sorry.. Kalamuija on vähän sekaisin:)

Enkä halua, että tuttavamme hätkähtävät kun kaivan kameran esiin. Ja menettävät yöunensa kun pelkäävät kuinka huono kuva heistä huomenna blogissa julkaistaan kaikkien pällisteltäväksi.

On tässä ollut hirveesti kivaakin. Tykkään kirjoittaa ja se on minulle helppoa. Vielä koskaan ei ole  tullut sellainen olo, että mistä postaisin. Päinvastoin.. olisin voinut kiusata teitä monena päivänä useampaankin kertaan.

Mutta totuus on se, että meille ja kaikille muille varmaan asia minkä vuoksi blogia aloin kirjoittamaan on jo hahmoittunut.

"Tervetuloa seuraamaan Kalamuijan elämää pohjois-Norjassa.
Muutimme tänne 6/2010. Katsotaan millaiseksi lapsiperheen elämä täällä Jäämeren rannalla muotoutuu:)"

Tuo oli tilanne josta lähdettiin ja nyt olemme elelleet täällä  n. 8kk ja arki on asettunut paikoilleen. Koulua, töitä jne. En jaksa enää ihmetellä norjalaisten posketonta leivän syömistä tai sitä ettei asiat hoidu täällä heti.

Läheiset ovat huomanneet, että me pärjäämme täällä ja muut lukijat tietävät jo lasteni kenkien koot eli on aika jatkaa arkea ilman joka iltaista bloggailua. Tai voi olla, että tämä iltarutiini jatkuu, mutta nyt keskityn lukemaan muiden blogeja. Olen saanut ihania blogikavereita ja varmasti seuraan heidän arkeaan jatkossakin.

Anoppini on kiittänyt blogistani ja sanonut, että se on ihan kuin saisi meiltä kirjeen joka päivä. Lupaan laittaa kirjeitä jatkossakin. Ihan oikeita sellaisia:) Mutta tämä on ollut hyvin yksipuolista kirjeenvaihtoa. Kaikki tietävät mitä meille kuuluu, mutta meillä ei ole hajuakaan muiden kuulumisista. Jatkossa kun minulle tulee olo, että haluan kertoa kuulumisiani tai kuulla muiden... tartun puhelimeen tai laitan henkilökohtaista meiliä:)

Kiitos kaikille lukijoille. Teitä on ollut paljon. Ihan näinä päivinä olisi 30 000 mennyt rikki. Se on vähän pelottavaakin. Täällä käy paljon porukkaa, mutta ihan pieni murto-osa jättää itsestään merkin kommentin muodossa.

Toivon, että blogistani on ollut hyötyä jollekin joka miettii esim. ulkomaille muuttoa. Mielestäni se askel kannattaa ottaa. Toki arki on joka paikassa samanlaista, mutta kyllä matkailu avartaa:) Ja täältä pääsee aina pois jos tuntuu, että ei viihdykään.

Ja toivon, että ole antanut ihan väärää kuvaa Norjasta ja norjalaisista. Tämä kaikki on ollut vain minun höpöttelyä ja hyvin pitkälti mutu-tuntumaan pohjautuvaa faktatietoa;)

Ha det bra ja lykke til :)

Hilsen; Kalamuija (joka ei ole käynyt kalassa pitkään aikaan)