Blogi elää omaa elämää:)

Tämä on jännä ilmiö. Blogi elää ihan omaa elämäänsä vaikka en tänne enää kirjoittelekaan.
Täällä käy edelleen päivittäin paljon lukijoita. Itse on tullut käytyä harvoin.

Jotkut ovat kysyneet miltä tuntuu nyt kuin ei enää kirjoita... niin... ihan hyvältä:)
Ensimmäinen viikko lopettamisen jälkeen oli outo. Koko ajan oli olo, että tästä ja tästä olisi hyvä kirjoittaa. Mutta vähitellen aloin nauttimaan siitä, että kaikesta mitä teemme ei tarvitse kirjoittaa.
Kaikkea ei tarvitse jakaa vaan hetkestä voi nauttia ihan siinä ja nyt.

Olen mm. ottanut valokuvia huomattavasti vähemmän kuin ennen. Mieheni ihan ihmettelee välillä kun tarvitsisi kameraa ja minulla ei olekaan sita mukana:)

Sähköpostilla kommunikointi on lisääntynyt ja nyt olen taas kartalla mitä ystävilleni kuuluu. Mikä parasta tapaan heidät ensi perjantaina. Olemme menossa Suomeen lomalle ja meillä on bileet, ihan aikuisten kesken:)

Olen myös istunut koneella paljon vähemmän kuin ennen ja siitä varsinkin muut perheenjäsenet ovat olleet iloisia. Tulee myös seurattua muiden blogeja harvemmin kun itse ei enää kirjoita. Se on vähän sääli. Tosin näköjään ilman niitäkin pystyy elämään:)

Ihmettelen mistä aikoinani keksin päivittäin postauksen aiheita:) No ehkä siksi välillä kirjoittelin niistä lampunvarjostimista:) Se ei ollut ikinä minulle mikään ongelma. Kirjoittaminen on helppoa ja täällä uudessa maassa ihmeteltävää riitti. Viimepäivinä olen miettinyt, että mitä jos kirjoittaisin jotain... mutta en ole keksinyt mitä kirjoittaa. Elämässäni ei tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista:)

Olemme elelleet normaalia arkea. Täällä pohjois-Norjassa talvi jatkuu. Tosin viime aikoina ei ole pakkanen paukkunut, mutta muuten on kyllä vielä täysi talvi. Esim. tänään olemme olleet laskettelemassa paikallisessa laskettelurinteessä.

Kyllä pitkästä ja lumisesta talvesta jotain hyötyäkin on...

esim. se, että pojat ovat oppineet hiihtämään, laskettelemaan

ja luistelemaan kunnolla:) Tai kunnolla ja kunnolla...

x-tyylillä;)

Oli tässä välillä myös aika kun olin ihan täynnä tätä saamarin Lappia! Olen elänyt 34 vuotta ja tottunut siihen, että helmikuun jälkeen alkaa kevät tekemään tuloaan. Mutta ei täällä! Talvi alkoi marraskuun alussa. Siitä asti on ollut lunta ja loppua ei näy. Edelleen sitä satelee lisää silloin tällöin.

Kaamoksen aiheuttama pimeys alkoi marraskuussa. Sitä pimeyttä riitti tammikuun puoleen väliin. Oli oikeasti niin pimeää, että iltaisin ei voinut liikkua kuin valaistuilla alueilla. No tammikuuussa kun alkoi olemaan vähän valoa niin oli niin kovat pakkaset, ettei ulos tehnyt mieli. Näin jatkui helmikuun loppuun asti.

Vihdoin pakkaset lauhtuivat ja illat olivat suht valoisia.. mutta sitten tuli se tuuli. Muutaman viikon tuuli niin kovin, ettei ulos tehnyt mieli. Mittari näytti -5 astetta, mutta kun ulos astui, tuntui kun pakkasta olisi ollut vahintaa 30 astetta. Kalamuijalla hyytyi hymy.... täällä olisi ihan mukavaa jos tykkäisi siitä, että talvi kestää 8kk:)

Kevätaurinkokin näyttäytyy aina välillä!

Silloin jalat alle ja nokka kohti ulko-ovea.

Tilanne todennäköisesti muuttuu mitä pikemmin:)

No nyt viimeiset pari viikkoa ovat kelit olleet ihan ok. Olemme hiihtäneet, lasketelleet jne. Ulkona tarkenee taas:) Tosin kelit vaihtelevat suuresti. Aamulla jos ulkona on aurinkoista ja tyyntä niin sinne kannattaa todellakin mennä, koska tilanne voi olla aivan toinen parin tunnin kuluttua

Tällaisen haloilmiönkin koin tänä talvena:)

Maaliskuu on edelleen talvikuukausi. Lunta tulee ja tuiskuaa. Mutta huhtikuulta odotan paljon. Odotan niitä aurinkoisia talvipäiviä kun voimme istua pilkillä tunti tolkulla ja illalla posket punoittaa. Toukokuu on täällä kuulemma ihan kauhea. Räntää tulee vaakatasossa kun muualla voi kulkea jo T-paidoissa.

Talvi on ollut pitkä, pimeä, luminen, kylmä...

mutta niinhän talven kuuluukin?

Mielenkiintoinen talvi kaikkineen! Mutta tosiaan onko meistä tähän? Ollaanko me ihmisiä jotka viihtyvät olosuhteissa joissa on se 8kk:n talvi:)

Asumme vuokralla ja viikko sitten vuokraisäntä ilmoitti, että he muuttavat tänne takaisin.
Meidän pitää muuttaa 1.7 mennessä uuteen kotiin. Ja täällä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Täällä tilanne asuntomarkkinoilla on mahdoton. On todella myyjien markkinat eikä vuokra-asuntoja ole. Hinnat ovat pääkaupunkiseudun tasoa ja tarjonta on olematonta. Mutta uskon, että asia järjestyy.

Mutta haluamme vielä jäädä. Kaikesta huolimatta. Periksi ei anneta ennen kuin EKG-nauha näyttää suoraa:) Pojat viihtyvät hyvin. Puhuvat päivä päivältä parempaa norjaa, koulu menee hyvin ja he nauttivat kun kotikylässä on laskettelurinne jonne pääsee vaikka päivittäin:)

Arki täällä pohjoisessa on ollut...

kaatumista ja ylös nousemista:)

Meidän aikuisten talvi on mennyt töitä tehdessä. Itse vaihdoin työpaikkaa (tai lähinnä osastoa) n. 1,5kk sitten ja voin nyt paljon paremmin. Uusi osasto on rauhallinen ja vuorokausirytmini on taas palannut ennalleen:) Teen siis edelleen yötyötä ja 60%:sta työviikkoa.
Lisäksi me&i homma on ottanut tuulta purjeisiin. Kutsuja on ollut kivasti ja ihmiset ovat hullantuneet näistä värikkäistä ja laadukkaista ruotsalaisvaatteista:) Senkin takia haluan jäädä tänne. Haluan nähdä miten ensi kausi menee.. luulen, että hyvin:)

Tuntuu vähän kornilta myydä täällä kylmässä

pohjolassa värikkäitä kesähepeneitä.. mutta

ne menevät kaupaksi.

Tarkoittanee kenties sitä, että kesä tulee tännekin... ehkä?

Huomenna lähdemme viikoksi Suomen lomalle:) Ihanaa! Saariselän kautta! Pitää käydä testaamassa rinteet siellä:) Sitten kotikonnuille eli etelä-Suomeen. Lapset ovat eritoten innoissaan. He eivät ole käyneet moikkaamassa sukulaisia ja vanhoja kavereitaan sitten viime elokuun.

Innostuksen tähän postukseen sain kun lueskelin muiden blogeja. Todella monessa blogissa blogin pitäjä pohtii lopettaako vai jatkaako? Monessa blogissa lukijat ovat ottaneet ihmeellisen roolin. He kommentoivat tosi tökerösti ja luonnollisesti anonyymeina. Arvostelevat kirjoittajan postauksia ja pahimmassa tapauksessa "tappelevat" keskenään blogin kommenttibox:ssa!!! Luinpa tässä erästä juuri avauttua blogia ja blogin ensimmäinen kommentoija kommentoi jotain tyyliin "taas yksi sieluton typerä blogi".. siis sen jälkeen kun blogin aloittaja oli tehnyt 2 postausta!

Itse en koskaan saanut negatiivista palautetta tai sitten en tajunnut sitä:) Mutta voin vain kuvitella miltä tuntuu kun sellaista tulisi. Blogi on vähän kuin oma lapsi.. ihan sinun itsesi tekemä ja sen arvostelu tuntuu melkein samalta kun joku arvostelisi lapsiasi. Blogi on aina tekijänsä näköinen.Tottakai lukijoilla pitää olla oikeus antaa myös negatiivista palautetta ja kritiikkiä, mutta useissa blogeissa tämä ei ole ollut sitä... vaan bloggaajan mielen pahoittamista tahallaan.

Moni miettii siis, että jatkaako vai laittaako pillit pussiin. Mutta ei uskalla lopettaa.. jostain syystä. Itse lopetin ihan spontaanisti ja ihmettelin ihmisten reaktiota. Tuli vaan mieleen, että mitä jos joku ihan "oikea bloggaaja" lopettaa. Mitä siitä seuraa? Siis puhun blogeista joissa käy päivittäin enemmän lukijoita kuin minun blogissani on käynyt koko sen historian aikana. Mutta niinhän se on, että jokainen lopettaa joskus. Tuskin kukaan bloggaaja ajattelee kirjoittavansa vielä 20 vuoden päästä. Vai?
Mutta lyhyellä bloggaaja kokemuksellani voin kertoa, että bloggamattakin voi elää.. jopa ehkä laadukkaampaa elämää kuin blogin aikana.

Itse olen tyytyväinen, että aloitin tämän blogin. En olisi varmasti kirjoittanut näin aktiivisesti esim. päiväkirjaa. Olen ajatellut, että tulostaisin tämän blogin ihan paperimuotoon ja säilyttäisin sen muistona lapsille. Lapseni ovat 6 ja 8 vuotiaat. Itse en juurikaan muista tuosta ajasta mitään.. siis kun itse olin peruskoulua aloittelemassa. Tämä on ollut lapsille suuri elämänmuutos ja he ovat kokeneet paljon uusia asioita tämän viimeisen 9 kuukauden aikana kun olemme täällä Norjan-Lapissa asuneet.

Olemme mm. opettaneet paikallisia lapsia luistelemaan.

Monelle ekaluokkalaiselle se on ollut ensimmäinen kerta

elämässään kun he ovat luistimilla:)

Tämän vuoksi varmasti jatkossakin kirjoitan joitain postauksia. Siis silloin kun elämässämme tapahtuu jotain postaamisen arvoista:)

Oikein aurinkoista kevättä kaikille! Jännä nähdä minkälaiseksi se täällä muotoutuu. Sanovat, että täällä ei kevättä olekaan... kai nyt joka paikassa kevät on?

Tämä on ollut TALVI!

Mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä

se saisi loppua jo vähitellen:)