Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Reissussa

Terkut Oslosta! Uskomatonta, mutta totta. Vaikka vakavasti näytti siltä, että saan unohtaa Oslon reissun niin ei. Kuin ihmeen kaupalla Ingrid tuli paremmaksi reissua edeltävänä yönä. Oma jalka tuntui hyvältä enkä saanut edes flunssaa vaikka noin viikon verran olin toiminut tuon pienen nenäliinana:)

Mies oli Oslossa koulutuksessa ja itse lähdin sinne ihan vain lomailemaan.
Yleensä aina kun laskeudun Gardemoenille niin on hirvee kiire  kohti Oslon keskustaa. Tällä kertaa oli toisin. Mies tulisi Osloon vasta iltapäivällä ja ekan yön viettäisimme lentokentän hotellissa, joten piti oikein miettiä mitä tekisin. Muistin kun eräs ystäväni oli kehunut jotain kauppakeskusta joka on lähellä lentokenttää ja päätin, että sinne. Eli kyse oli Jessheimin storsenteristä. Vein kamat hotellille ja hyppäsin paikallisbussiin.
Suosittelen kaikille jotka "joutuvat viettämään aikaa" Gardemoenilla. Oli ihana haahuilla kauppakeskuksessa vaikka en oikein mitään hankkinutkaan. Tajusin, että olen ollut vähän kuin talviunilla. Ihan pihalla kaikesta. Oli kiva katsella kevään muotia ja kurkkia sisustusliikkeisiin. Niin keväistä kaikkialla ja kerrankin kevätmuoti oli mieleinen:)

Seuraavana päivänä sitten lähdimme Osloon. Oslo on jo tuttu. Vähän liiankin tuttu. Olen ollut varmaan 10 kertaa siellä kaupunkilomalla. Joten se oli juuri oikeanlainen kohde nyt. Piti vähän säästellä jalkaa, joten nautimme hotellihuoneen rauhasta. Luimme ja katselimme sarjoja ja elokuvia koneelta. Kävimme syömässä ja taas takaisin hotelliin. Aivan ihanaa. Ja nukkuminen. Se se vasta ihanaa onkin kun on viikon valvonut kipeän lapsen kanssa:)

Viimeisenä päivänä piti luovuttaa huone jo puolenpäivän aikaan ja kone lähti vasta illalla, joten lähdimme kaupungille. Tuli käveltyä paljon. Ihana vaan kuljeskella ilman määränpäätä. Syödä kun siltä tuntuu, juoda kahvit kun jalat tarvitsevat lepoa ja kurkkia kauppoihin ja museoihin.




















Ja ennen kaikkea oli ihana viettää aikaa kahdestaan 
oman miehen kanssa. Meillä on aina niin kivaa kahdestaan:)
Oli ihana tajuta, että olen terve.
Takana oleva syksy ja talvi ovat olleet erittäin rankat, 
mutta niistäkin me taas selvittiin:)

Tässä muutama kuva teille Oslosta.
Otin oikein kameran mukaan:)
Päätin ottaa kivoja kuvia teille aurinkoisesta Oslosta,
mutta aurinko piilotteli pilvien takana.

Tajusin, että olen käyttänyt teitä lukijoita 
terapeuttinani. Oksentanut tänne kaiken kera huonojen kuvien.
Ja saanut teiltä älyttömästi tukea ja tsemppiä.
Kiitos jokaiselle:)

Nyt kohti aurinkoisempia aikoja!
Hyvää kevättä meille kaikille <3

Ja iso kiitos anopille, joka piti
huolta pienistä:) Tällaiset pikku 
reissut ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin:)


21 kommenttia:

  1. Ihana juttu, että pääsit vähän tuulettumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä:) Vielä edellisenä päivänä ajattelin, että en taida reissuun päästä. Mutta pääsinpäs :) Teki niin hyvää. Nyt vähän flunssa yrittää pukata päälle, mutta ei haittaa. Ollaan kotona koko porukka.

      Poista
  2. Sinä kyllä niiiin ansaitsit tämän breikin! Me very happy...
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. No mutta tämähän on just oikea paikka kertoa real lifesta. Monelle varmasti tärkeä kokemus lukea elämän koettelemuksistakin, sellaisia meillä kaikilla kuitenkin on, eri elämänvaiheissa vaan kullakin omansa. Sehän hassuinta olisi, jos tuossa elämäntilanteessa kuvaisit vaan blogiin kukkasia ja esittäisit ihan muuta. Kukin tietysti tavallaan, mutta kyllä ne jotka blogiasi lukevat, saavat juuri eniten siitä, että olet rehellinen ja avoin. Satuelämää esittävät blogit on sitten erikseen ja tuskin koskaan koko ihmisen elämä nekään.

    Jatka vaan samaan malliin, olet sisukas, rehellinen ja avoin. Koettelemuksista huolimatta menet eteen päin. Näin sanoisin, vaikken sinua tunnekaan. Se on meille lukijoillekin mahtavaa luettavaa, ettei ihmisen tarvitse jäädä katkeroitumaan ja lamaantumaan kokonaan, etkä syyttele asioista muita.

    Ihanaa kevättä. Määkin haluan Osloon, olis patsaspuisto vielä käymättä.

    -Hm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä jouduin silloin miettimään, että miten nyt "kuuluu" toimia. Siis kun diagnoosin sain. Harmitti ihan, että pitääkin olla blogaaja. Kun ei millään voinut vaan kuvata niitä kukkasia kun olo oli niin kauhea, mutta en tiennyt onko ok kertoa asiasta noin nopeasti koko maailmalle. Se oli vaikeaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen tein ihan oikein. Kiitos teille lukijoille ihanasta tuesta. Tämä on ollut mulle terapiaa:)
      Tarkoitus on mennä eteenpäin. Tällainen elämänvaihe mulle nyt annettiin, olisin pärjännyt ilmankin. Mutta nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)
      Toivottavasti pääset Osloon. Vigelandspark on kiva paikka. Siellä ei nyt käytykään kun piti vähän rajoittaa tuota kävelemistä, mutta lopulta kyllä vikana päivänä käveltiin "vahingossa" tosi paljon:)

      Poista
  4. kuinka lähellä lentokenttää se ostoskeskus sijaitsee? :) millä sinne kätevimmin pääsee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ehkä noin 15km päässä. Busseilla nro 855, 838, 818 ja 855 pääsee. Ne lähtevät lentokentältä maantasalta laiturista 31.
      Maisemä Jessheimiin oli "hauska". Vaikka olen asunut tuossa maassa 4,5 vuotta niin tuo alue oli vähän sellainen epätavallinen tai ainakin sellainen mihin itse en ole aikaisemmin ole törmännyt. Maaseutua ja vähän sellaista karua:) Jessheimissä asuu selvästi paljon maahanmuuttajia ja "tavallisia" duunareita. Oikea läpileikkaus sellaiseen normiarkeen kun siellä reissasin ihmisten kanssa jotka olivat palailemassa töistä kaupan kautta (vessapaperisäkit kainalossa) :)

      Poista
  5. Onpa mukava, kun pääsitte vähän lomailemaan! Tuommoinen loma tekisi terää kelle vaan, että saisi rauhassa olla, mennä ja tehdä mitä huvittaa. :)
    Hyvää kevättä! -Eve-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollainen reissu kenellä vaan pienen lapsen vanhemmalle on tarpeen:) Sanoin varmaan 100 kertaa, että onpa ihanaa olla täällä kun sai vaan kävellä siellä ilman aikataulua ja piti huolehtia vain itsestään.
      Toki oli ikävä lapsia ja oli kiva tulla kotiin reissun jälkeen. Hyvää ja aurinkoista kevättä myös sinne!

      Poista
  6. Ihana reissu ja varmasti ansaittu. Aurinkoista kevätviikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Täydellistä luettavaa! Olen iniin iloinen, että voit jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voin:) Se on kyllä uskomatonta. Niin pitkään meni "potilaana".

      Poista
  8. Kuulostaa huippureissulta, kiva että pääsit lähtemään! :) Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoisia kevätpäiviä myös sinne. Täällä paistaa ainakin aurinko tänään:)

      Poista
  9. Ihmettelen, että jaksoit tehdä tuon reissun! Noin kipeän näköisellä jalalla. Itse olisin varmaan jäänyt kotiin. Olet kyllä tosi sisukas, onhan se käynyt tosin ilmi jo aikapäiviä. Joskus tuntuu, että voisit kyllä vaatia itseltäsi vähän vähemmän. Myöskin nopeat käänteet, joita olet tehnyt, hämmästyttävät minua usein.

    En kommentoinut kirjoituksiasi, joissa kerroit hoidon "kummallisuuksia. Minun otti ihan "henkeen" lukiessani niitä. Liippasi liian likiltä monessakin mielessä. Luen juuri Kaarina Davisin kirjaa Rankka kutsumus. Jollet ole sitä lukenut, lainaappa kirjastosta. saat sen varmasti helposti, se on jo muutaman vuoden vanha. Terv. Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin epävarma loppuun asti. Mutta jalka kesti hyvin ja reissu teki yläpäälle erittäin hyvää:)
      Me ihmiset ollaan erilaisia. Minulla on tempo ehkä vähän kovempi kuin muilla, mutta mielestäni en kyllä vaadi itseltäni liikoja. Ihan samat "rasitteet" minulla on kuin muillakin äideillä. Ja osaan myös pysähtyä ja nauttia hetkistä.
      Voi olla, että en ole vielä tajunnut tuota mitä jouduin käymään läpi. Ja vähän jännittää, että romahdanko jonain päivänä. Kävin muutama kuukausi sitten neuvolan psykologilla juttelemassa tilanteestamme. Puhuimme paljon ja hän ei nähnyt tarpeelliseksi uutta käyntiä. Kun kysyin, että pitääkö tässä alkaa odottamaan romahdusta kun kaikki on ohi, niin hän sanoi, että hän ei näe että sellaista riskiä on. Tämä sen perusteella minkälaisen kuvan sai minusta ihmisenä ja asenteestani elämään jne. Mutta sain suoran numeron johon ottaa yhteyttä jos jonain aamuna en pääse ylös sängystä tai menetän yöuneni.
      Sitähän ei koskaan tiedä miten ihmisen mieli käyttäytyy, mutta luulen, että olen terapoinut tätä asiaa niin paljon täällä blogissa ja ystävieni kanssa, ettei minulla hätää ole.
      Se hetki kun tutkimukset olivat kesken ja oli epäselvää onko tauti levinnyt oli rankka. Mutta selvisi nopeasti, että ei hätää ja sädehoidolla minimoitiin uusimisriski niin mielestäni nyt kaikki on hyvin:)
      Pitää lainata tuo kirja ja lukea läpi. Kiitos vinkistä <3

      Poista
  10. Kivoja kuvia Osloosta. Todella kiva kuulla, että olet nyt terve ja jalka paranemassa.

    VastaaPoista