Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hurmaava miniä

Huh, huh...

Täällä mennään taas pitkät päällä. Joka toinen talossa asuva ripuloi ja minun päivät menevät pyllyjä ja pönttöjä pestessä. Mies on tuhansien kilometrien päässä turvassa...
Anoppi on täällä todistamassa tätä ihanaa vauvaperhearkea.

Pyllyjen pesun välissä yritän olla ehtoisa emäntä. Keitän kahvia... vettä kahdelle, mutta puruja yhdelle (vanhasta tottumuksesta). Anoppi yritti todistella, että eihän tämä laihaa ole:) Sitten leipasin pullia. Oho, jauhot meni vähän väärästä pussista ... olisivat varmasti olleet ihan hyviä sämpylöitä jos en olisi kuorruttanut niitä sokerilla jne jne.

Että tällaista tänne.
Anoppi on onneksi maailman positiivisin ihminen. Kun sanoin sen hänelle niin hän sanoi, että on tehnyt sitä työkseen koko elämänsä. Eli ollut opettaja:)

Tänään jo näytti, että putken päässä olisi vilkahtanut valoa. Toinen ripulipotilas lähetettiin kouluun ja vauvakin alkoi olemaan iloinen oma itsensä. Sen kunniaksi lähdimme neuvolaan 1v tarkastukseen. En muistanut, että vuorossa on rokotuksia. Koskaan ei ole meidän lapsille tullut mitään oireita rokotteista.. paitsi tänään. Glotan kankut niin kipeät, ettei hän pystynyt edes liikkumaan joka tietysti teki vauvasta kärttyisän kuin ampiainen. 2 erittäin rikkonaista yötä takana... en edes uskalla ajatella mitä on edessä.

En tykkää yleensä tehdä postausta ilman kuvia, mutta tässä tapauksessa luulen, että ajattelen teidän parastanne ja jätän kuvat julkaisematta:)

Että viikon jatkoja vaan sinne ruudun toiselle puolellekin:)

10 kommenttia:

  1. Voi ei.. Tsemppiä sinne!
    Ja kiitos kun säästit meidät kuvilta ;)
    -Nina

    VastaaPoista
  2. Murphyn laki ;) Mies matkoilla, niin heti kaikkea sattuu - onneksi on sulla anoppi apuna. Toivottavasti nyt taudit on voitettu ja yöt saatu nukuttua. Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on anoppi apuna. Tosin hänkin vähän puolikuntoinen. Juuri ennen tänne tuloa sai keuhkoputkentulehduksen:( Mutta kahdestaan pärjätään:) Viimeyö oli parempi. Täytyy siis jatkossakin tulla tänne sanomaan ääneen, että ensi yöstä tulee varmasti aivan hirveä;)

      Poista
  3. Voi ei kovasti jaksuja. Onneks on se positiivinen anoppi sielä sun apunas!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä,toivotaan et tauti menee nopsaan ohi! -Eve-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallanko sanoa.. mutta paremmalta näyttää:) Toiv ei tule takapakkia!

      Poista