Hyvä päivä...

Joku lukija kirjoitti, että ajanmyötä opin vielä tykkäämään myös tästä arjesta kun mies ei ole kotona.
Epäilin... Se ensimmäinen pätkä oli nimittäin aikas kamala.

Mutta nyt alan uskomaan, että niin voi olla. Olinhan minä Norjassakin paljon yksin lasten kanssa. Ja ennen Norjaan lähtöä kun mies opiskeli ja oli pitkiä harjoittelujaksoja poissa kotoa.. ja pojat olivat silloin pieniä. Silloinkin pärjäsin. Miksi en nyt sitten pärjäisi!? Toissaalta on helppoa kun on yksin vastuussa kaikesta. Tietää, että hommat on tehtävät itse.. ja täällä on vain yksi aikuinen joka päättää asioista:)

Helatorstai. Ihana yleellinen vapaapäivä meille kaikille. Herättiin myöhään ja lojuttiin yöpuvuissa pitkälle aamupäivää. Mutta ihmettelen. Tämänhän on pyhäpäivä. Papulla oli kaverisynttärit Flamingon keilahallissa. Vein häntä sinne ja tajusin, että ihmisiä on liikenteessä ihan niin kuin normaalina arkipäivänä. Kaupat on auki ja kauppakeskuksen autoparkki ihan täynnä.. siis mitä? Eikö täällä ole nykyään enää ikinä kaupat kiinni? Sunnuntaisinkin on kaupat auki vaikka ei ole kesä eikä edes joulun alusaika! Norjassa jo tottui siihen, että lauantaina piti miettiä mitä laittaa maanantai-aamuna lasten matpakkeihin... ei täällä. Eikä täällä tarvi tehdä edes niitä matpakkeja. Mikä ihana arjen helpotus:)

No mutta meille tämä oli pyhä ja rauhallinen päivä. Istuskelin takapihalla lukemassa. Oikeeta kirjaa... pitkästä aikaa! Ihana aurinko lämmitti vaikka sadetta luvattiin. Iltapäivällä lähdimme ystäväperheen luokse terassitalkoisiin ja grillaamaan. Oikein kiva päivä. Ainut hetki kun tuli miestä ikävä (tai lähinnä lisäkäsiä) oli tämä joka iltainen iltahärdelli. Siinä kohtaa alkaa itsekin olemaan väsynyt, pojat haluaisivat lukea vielä yhden Aku Ankan, Glotta on väsynyt, mutta laulaa mukana joka ikisen iltalaulun ja on omasta mielestään huvittava... no sammuihan ne viimein.

Meidän makuuhuoneeseen paistaa ilta-aurinko. Kiva juttu... ihana valo. Juu ja kesällä varmaan ihan helkatin kuuma.

Tänään vaihdoin lakanat. Tilasin Finlaysonilta ihanat pussilakanat kun kuulin, että siellä on alet. Nämä lakanat: Finlaysonin Taimi ovat niin ihanat. Ekan kerran bongasin nämä ystäväni luona Norjassa. Kysyin, että mitkä noi oikein ovat kun ovat niin nätit. Ja seuraavalla kerralla sama juttu. Aina kun kävin heillä ihastelin näitä, mutta en saanut tilattua kun varsinaista lakanatarvetta ei ollut. Nyt aleista sitten tilasin ja eka yö näiden lakanoiden välissä on edessä. Harmi, että edessä on yksinäinen yö. Kyllä minä husbandia kaipaan... muutenkin kuin lisäkäsien toivossa:)

ps. yksi hyvä juttu näissä lakanoissa on söpöyden lisäksi. Näissä ei ole nappeja, neppareita, vetskareita eikä mitään naruja/nyörejä. Eli nämä voi mankeloida. Tänään kylläkin unohdin. Mutta jatkossa sitten. Olen ihan kyllästynyt siihen, että nykyään lähes kaikissa pussilakainoissa on joku "este" mankeloinnille! Nih!

Oho... osasin:)

Postaan nimittäin ekaa kertaa työkoneelta.

Mutta kävipäs niin, että nämä kaikki ottamani kuvat 

tallentuivat sellaiseen paikkaan josta kaikki meidän työntekijät

näkevät ne:) Onneksi kyseessä oli ihan vain kodista näpsittyjä kuvia:)

Kotitoimistolla ja vähän sisustusta...

Kyllä täällä hengissä ollaan:) Heti auttoi kun avauduin täällä vähän ... teetä ja sympatiaa;)
Parina iltana on ollut jopa niin paljon paukkuja, että olen jaksanut lähteä Ikeaan ja paneutua vähän tähän kodin laittamiseen. Ja johan on paljon helpompi hengittää kun koti ei ole kuin kaaos.

Onneksi työni alkoi tällälailla keväällä.. joka viikko on joku vappu tai helatorstai eli "pakollinen vapaapäivä". Niinä päivinä saa vähän ladattua akkuja ja taas jaksaa painaa.

Täällä siis kaikki hyvin. Tosin mies lähtee tänään Norjaan ja on siellä 9 päivää eli seuraavaa postausta voitte joutua odottelemaan kun minä keskityn hengissä pysymiseen:) Nauttikaa vapaasta ja aurinkoista loppuviikkoa!

Niin kuin joku viisas lukija kirjoitti, pitää

osata nauttia pienistä hetkistä...

minä olen nauttinut mm. kesän ekasta grillimakkarasta:)

... ja Ingrid elämänsä ensimmäisestä mansikasta:)

Vähän on valjua vielä.. mutta hitaasti hyvää tulee..

vai miten se meni?

Rakastan kukkia, mutta olen tosi taitava tappamaan

niitä. Anopinkielestä olen haaveillut pitkään ja

mikä parasta. Kukkakauppias lupasi, että 

tätä en saa tapettua... katsotaan:)

Tänään tein töitä "kotitoimistolta" käsin:)

AURINKOENERGIAA KAIKILLE!

Ööö...

Tässä on käynyt juuri niin kuin pelkäsinkin. Kun elämässäni on vihdoin muutakin kuin aikaa (sitä ei nimittäin tunnu nykyään olevan ollenkaan tarpeeksi) niin blogi on se joka ekana kärsii... siis kaiken muun lisäksi.

3 vuotta sain viettää kiireetöntä elämää. Siihen jo melkein tottui. Ja nyt sitten täällä etelässä.. sosiaalisessa ja kiireisessä kehä 3:n sisäisessä elämässä tuntuu, että lepopulssikin on puolet korkeampi kuin normaalisti:) Pitää käydä töissä, pitää jaksaa lasten kanssa, pitää laittaa kotia, pitää tavata ihmisiä... siis tehdä niitä juttuja joista siellä pohjoisen hiljaisuudessa haaveilin.

Tämä vie aikaa tottua.

Eniten kuitenkin pelkäsin sitä miten pojat pääsevät kiinni suomalaiseen kouluun. Mutta hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi. He lähtevät kouluun mielellään, ovat saaneet uusia (ja vanhoja) kavereita eivätkä ainakaan äidille myönnä, että koulu tuntuisi jotenkin vaikealta tms. He ovat myös osanneet lähteä itsenäisesti kouluun jos minä olen lähtenyt ennen heitä ja myös iltapäivät yksin kotona ovat menneet hienosti. Pidetään peukkuja, että asiat menevät jatkossakin näin hyvin.

Toinen pelonaihe oli Glotan päivähoidon aloittaminen. Tuntui ihan käsittämättömältä, että meidän pikku-Töhö aloittaa päiväkodin. Nyt on jo muutamia hoitopäiviä takana ja kaikki on mennyt hyvin. Hoidossa menee hyvin ja myös illat ovat menneet hyvin, mutta yöuniin on tullut vähän uusia muuveja. Muutama yö... no meni päin per..ttä. Mutta nyt taas meillä nukutaan hyvin.. ainakin toistaiseksi.

Kolmas juttu mitä jännitin oli nämä "yh-viikot" joita vietän kun mies on Norjassa töissä. Miten pärjään 3 lapsen kanssa yksin?! Uusi työ ja kaikki on uutta ja mies siellä kaukana. No se onkin ollut ehkä se ainut ja aiheellinen pelonaihe. Pärjään... kyllähän sitä pärjää vaikka lipputangonnupissa tarvittaessa, mutta täytyy sanoa, että opettelemista on vielä. Että arki alkaisi sujua rutiinilla ja haastavinta on ehkä se, että oppisin myös nauttimaan niistä pätkistä kun mies ei ole täällä meidän kanssa. Nytkin hän lähtee keskiviikkona ja on 9 päivää poissa. Argh. Toivon, että osaisimme elää lasten kanssa täällä niin, että emme vain laskisi, että milloin isi tulee kotiin vaan eläisimme normaalia arkea myös silloin kun hän ei ole täällä.

Viikonloppuna minulta kysyttiin, että miten blogin nyt käy kun olette muuttaneet takaisin Suomeen. Niinpä!? Vastasin spontaanisti, että varmasti koko blogi kuolee ajanpuutteen vuoksi... ja ketää nyt kiinnostaa lueskella tällaisen vantaalaisen "yh-äidin" arjenvuodatuksia täällä... nyt on vähän sellainen olo nimittäin.

Ehkä tämä takaisinmuutto ei olekaan mitään juttu. Kotiinhan me tultiin. Tuntuu, että takaisin oravanpyörään hypättiin samantien kun Suomen raja ylitettiin ja arki vei mennessään. Ei tässä ehdi ihmettelemään että mikä on toisin kuin Norjassa. 3 lapsen kanssa arki on arkea missä vain... pyykkikone pyörii ja vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Eli ehkä palailen linjoille kun on taas energiaa panostaa blogiasioihin. Nyt tuntuu, että aika ja energia on käytettävä muihin puuhiin:) Ne jotka odottavat sisustuskuvia uudesta kodista joutuvat tod.näk odottamaan vielä hetken... pahvilaatikoista on tullut osa meidän sisustusta ja ikkunat huutavat verhoja...

Joten olkaa armollisia:) Pitäkää peukkuja, että opin uuden työni ja jaksan olla edes siedettävä äiti ja vaimo... nyt unta palloon ja aamulla taas kohti uusia haasteita.

Aurinkoista viikkoa meille kaikille äiti-ihmisille... on tämä vaan haastava laji!

Juhlaa ja arkea...

Uusi työ on imaissut mukanaan. On ihanaa kun on työ johon joka aamu lähtee into piukassa. Tosin työ on imenyt myös mehut minusta... oikein mihinkään muuhun ei ole energiaa.

Uuden kodin laitto ei juurikaan inspiroi. Nurkissa olevat pahvilaatikot eivät häiritse.

Arki on niin erilaista kuin vielä muutama viikko sitten. Glotta käy päivähoidossa, itse kotiudun neljän jälkeen, illat ovat tosi lyhyitä, oikein mitään ei ehdi.

Miehen eka "poissaolojakso" on koettu. Se oli hirveetä! Töistä talla pohjassa kotiin ruokaa laittamaan ja sitten alkoikin iltahommat.

Nyt mies on kotona. Se on ihanaa:) Vähitellen muuttolaatikot tyhjenevät ja tänään luin ekaa kertaa naistenlehteä sitten Norja-aikojen. Ei ole ollut aikaa saatikka energiaa. Eilen kaaduin sänkyyn kahdeksalta ja aamulla heräsin pirteänä seiskalta... olipa ihana tunne:) Tänään ehkä jaksan jäädä vähän istumaan iltaa miehen kanssa kun lapset nukahtavat.. ehkä:)

Mutta en valita. Kaikki on jännää ja uutta. Kevät on täällä ja kesä on tulossa kovaa vauhtia. Kaikki on hyvin:)

Vappu meni ihanien ystävien kanssa.

On ollut ihana huomata, että mikään ei ole muuttunut.

Meillä on edelleen ystäviä ja he ovat ihan samoja tyyppejä kuin

silloin ennen:)

Hertsikan pihakirppis

Eilen oli vähän väsynyt päivä täällä meillä:

Hoh hoijaa....

uhhhh...

hohhoijaa:)

Mihin päin vain tsuumasi niin vastassa oli haukotteleva naama:)

Päivää ei pelastanut edes kunnon aamupala...

Eikä vanha kahvi! Eiku vahva..:)

Joskus vaan on huonoja päiviä...

Heti aamusta tuli viesti, että meidän vieraat ovat kipeinä ja eivät tulekaan... siitäkö se sitten lähti? En tiedä, mutta täällä oli aivan kauhee fiilis. Väsytti ja v...i ihan meitä kaikkia ja paljon.


Tänään on ollut ihan eri meininki. Herttoniemessä oli tänään pihakirppispäivä ja suuntasimme sinne jo aamusta. Pojat ovat imeneet äidinmaidosta kirpparirakkauden eikä heitä tarvi hirveesti pyydellä mukaan kun kirpparille lähden.

3 tuntia vierähti hetkessä. Teimme ihan mielettömiä löytöjä. Nyt on talo rauhallinen. Glotta leikkii uudella (vanhalla) nukkekodillaan, pojat lukevat lehtilöytöjään ja pelaavat välillä sählyä ja lätkää uusilla (vanhoilla) mailoillaan ja minä nautin rauhallisesta hetkestä. Löysin mutteripannun 2 eurolla ja keitin juuri sillä ison kupin mutterikahvia:)

Bongasin tämän ilmoituksen jostain 

toisesta blogista ja samantien päätin, että

jos ei taivaalta tule pikku-ukkoja niin 

me olemme paikalla:)

3 tuntia kierrettiin eikä läheskään kaikkia myyntikojuja

edes ehditty nähdä... paljon oli myyjiä ja muutenkin

porukkaa. Tällainen tänne Kartanonkoskellekin?

Olisi niin helppoa kantaa kaikki rojut tohon omalle pihalle:)

Aamulla oli vähän kylmä, mutta vähitellen aurinko

alkoi paistamaan.

Olemme asuneet joskus Herttoniemessä ja nämä kadut

ovat tuttuja. Iltaisin käveltiin koiran kanssa pitkin ja poikin

ja haaveiltiin, että joskus meillä olisi varaa ostaa talo 

vanhasta Herttoniemestä:)

Ja ihan yhtä viehättävää siellä oli vieläkin...

Löysin vanhaa lasia... koko satsi 25e! 

Ja ikioman mutteripannun 2 :)

Glotalle palapelejä ja nukkekodin.

Pojat löysivät merkkivaatteita, sähly-ja lätkämailat,

futissyndit, lippiksen, lehtiä ja kirjoja, futiskortteja jne.

Hyvä sunnuntai. Ehkä se on niin, että jos päivä alkaa huonosti niin koko päivä on huono ja kun se alkaa hyvin niin se myös menee hyvin:)

Back in business...

Nyt on siis työt aloitettu:)

Tuntuu niin hyvältä aamulla ajella töihin ja kuunnella Suomipoppia:) Jaajolla on ihan samat jutut kuin 3 vuotta sitten. Mikään ei ole siis muuttunut:)

Tuntuu kuin olisi ollut lomalla omasta elämästä. Loma teki hyvää, mutta on kiva olla takaisin:) Aika on mennyt nopeasti. Tuntuu kuin hetki sitten olisin ajellut näitä Helsingin katuja ja tosiaan siitä on jo 3 vuotta!

Olen ihan poikki. Uuden oppiminen vie voimia! Takana huonosti nukuttuja öitä.
Myös pojat tuntuvat olevan aika puhki. Eka kouluviikko Suomessa takana. Tykkäävät ja pärjäävät:) Minä nautin kun ei tarvii eväistä huolehtia ja pojat nauttivat kouluruoasta. Tällä viikolla on ollut mm. makkarakastiketta, lihapullia, riisipuuroa, makaronilaatikkoa ja hernekeittoa.... itsekin voisin ruokailla tuolla;) Ei vaan. Olen nauttinut uudesta työstä ja siitä, että luonaan voi syödä missä haluaa. Eilen nepalilaisessa ja tänään Dylanissa:) Ei paha.

Mummu oli hoitamassa Glottaa loppuviikon. Tänään he olivat tutustumassa päiväkodissa. Hyvin oli mennyt:) Maanantaina olisi sitten eka hoitopäivä. Suurkiitos mummulle :) Osaan todella arvostaa sitä, että nyt meillä on lähellä ihminen joka auttaa kun hätä no suurin <3

Nyt olen lasten kanssa yksin. Mummu lähtenyt kotiin ja mies on Norjassa. Olisi kiva jos hän olisi täällä meidän kanssa.. ja hän haluaisi olla...

Mutta ihanaa, että edessä on viikonloppu.
Illalla olimme vähän ulkona, sitten kävimme saunassa ja nyt Voicen finaali!
Huomenna saamme vieraita ja sunnuntai on kirppispäivä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille:)

Kuva töistä:)

Meillä kuljetaan toimistolla Reinot jalassa!

Nyt on yhdet Ainotkin liittyneet joukkoon.

Olen firman 1. nainen:)

Päiväkotiura alkaa....

Olimme eilen mieheni kanssa tutustumassa Glotan tulevaan päiväkotiin.
Tämä oli minulle ihan uutta, että ensivierailu tehdään ilman lasta. Mutta se oli kiva käynti. Tuli keskityttyä ihan asiaan eikä lapsen perässä juoksemiseen.
Käynti oli positiivinen kokemus. Jotenkin liikuttavia ne pienet siellä. Tulevat sisälle, pesevät kädet ja menevät omalle paikalle odottelemaan, että saavat ruokaa. Nyt vasta kunnolla tajusin, että tosiaan meidän pieni Glotta on aloittamassa tämän aikataulumaailman:( Mutta jos hänen nyt johonkin hoitoon on mentävä niin tuo päiväkoti näytti ja tuntui siltä, että sinne sitten.

Mutta meilläpä päätettiin alkaa sairastamaan jo ennen päiväkotiuraa. Yö oli rikkonainen ja jossain aamuyöntunneilla tajusin, että tämä ei ole tavallinen huono yö vaan, että Glotta on tulossa kipeäksi:( Paniikki... mies lähti aamulla viikoksi Norjaan ja minulla alkaa työt uudessa työpaikassa torstaina. Paniikki ja ketutus.. miksi juuri nyt? Mutta näin se nyt meni. Katotaan miten loppuviikko järjestyy. Toivotaan, että flunssa paranee pian ja jossain vaiheessa tuo päiväkotiin tutustuminen sitten onnistuu.

Tänään ollaan siis otettu pakosta rennosti ja tajusin, että tämä tuli kuin tilauksesta. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet aika vauhdikkaita ja stressaavia. Tuo muuttaminen on ihan kamalaa hommaa ja olen jännittänyt tätä tulevaa arkeani. Siis niitä viikkoja kun mies ei ole kotona... juuri illalla saunassa sanoin hänelle, että kyllä me muuten pärjätään, mutta toiv. kukaan ei sairastu... ei olisi kai pitänyt sanoa ääneen.

Tänään ollaan istuttu sylikkäin, laitettu pyykkiä, kävelty kirjastoon kun Glotta nukkui vaunuissa ja tehty sydämen muotoisia jauhelihapihvejä. Eli hyvin arkisia puuhia ja se on tuntunut hyvältä.

Toivotaan, että mummu pääsee loppuviikosta apuihin ja minä pääsen töihin. Olisi jotenkin noloa olla heti alkuun poissa...

Päiväkoti näytti päiväkodilta:)

Ja Ingridille oli merkattu jo oma naulakko,

liikkis! Kissa ja kaikki!

Glotta odottaa kovasti, että pojat tulevat koulusta

ja sitten näyttää kaikki juttunsa heille:)

Tomskuja omasta "puutarhasta"...

Meillä on nykyään tosi pieni keittiö, 

ei mikään kokkailun keidas... mutta hyvin

me sinne mahdumme törmäilemään.

Sydämen muotoisia .. on ne!

Potilas on ihan pirteä, mutta

nokka vuotaa... toivotaan 

pikaista paranemista <3

Mites teidän muiden viikko on lähtenyt käyntiin?

Pojilla alkoi eilen koulu. 

Hyvin on mennyt:) Tuttuun on helppo palata.

Heidät on otettu hyvin vastaan.

Papu oli tänään retkellä.

Menivät bussilla Lasten kaupunkiin:)