Mun unelmakoti ... Ruotsista

Mua on alkanut ärsyttämään noi sisustuslehdet! Täällä Norjassa ne maksavat n. 70-90 kr kappale eli noin kymmenen euroa!!! Silti ostan niitä. Mutta esim. tänään kaupassa olisi tehnyt ihan hirveesti mieli ostaa lehti, mutta ei hitto. Ei, ei, ei. No hädissäni menin sitten kirjastoon selailemaan lehtiä. Sinne tulee vain pari pas..kimpaa norjalaista sisustuslehteä ja joku jenkki. Ei hyvä.

Blogithan ajavat melkein saman asian. Usein blogeista löytää vielä kauniimpia koteja kuin sisustuslehdistä. Mutta jotenkin se ei ole sama katsella kuvia koneelta kuin se, että saa istua kunnolla nojatuolissa tai maata sängyssä ja selata oikeaa lehteä. Vähän niin kuin sanomalehdenkin kanssa. Ei nettihesari ja hesari ole sama juttu!

Blogejen lisäksi ihmisten koteihin pääsee kurkistamaan kätevästi myös kiinteistövälitysfirmojen sivujen kautta. Joskus aina (toki vie paljon aikaa) menen esim. finn.no sivuille ja katselen asuntoja, jotka ovat Oslossa. Tai etuoven kautta kurkin töölöläisiä koteja tai sitten bolagetin kautta ruotsalaisten kämppiä.

Ja kyllä se vaan totta on... ruotsalaiset osaa! Heillä on geeneissä joku kauneussilmä... hehän ovat kauniita, he pukeutuvat kauniisti ja lisäksi he vielä osaavat sisustaa kotinsakin juuri oikein! Tänään käytin "oman aikani" näin. Kurkkimalla koteja. Ja minulla on tapana tallentaa joitain ihan parhaita kuvia koneelle. Tässä aika kiva koti... siis nämä kuvat eivät ole samasta kodista, mutta kehittelin tällaisen kalamuijan oman unelmakodin keräämällä kuvia kiinteistövälittäjien sivuilta:) Ja kaikki ruotsista, överraskning!

ps. niin ja tästä alakulosta vielä.

Tänään kävin pitkästä aikaa zumbassa.

Ja wau mikä olo.. en ollut edes tajunnut, että

(osittain) tämä ketutus on johtunut siitä, että en ole 

päässyt liikkumaan. Kokeilkaa;)

*hernaria ja pullaa*

Toi himo ruoanlaittoon vaihtelee. Periaatteessa tykkään... mutta juuri nyt on menossa kausi, ettei tämä päivittäinen menun miettiminen nappaa sitten ollenkaan. Tietääkö kukaan blogia, jossa joku ihan tavallinen kotiäiti kertoo mitä kokkaa ja laittaa jopa reseptit jakoon? Sellaiselle olisi käyttöä nyt.

Onneksi olin eilen reipas. Tein ison satsin hernekeittoa ja sitä siis meillä tänään. Ja olen ollut vähän huono äiti noille isommille lapsille. Vauva vie mehut ja pojat saavat äidistä vain jämät:( Kiukkuinen kaamosmami... voi lapsi raukat. Mutta tänään ajattelin vähän hemmotella noita isompia ja leipasin kasan pullaa. Piti tehdä korvapuusteja, mutta sokeri loppui kesken. Kauppareissu.. ei kiitos. Ulkona vaihteeksi tuulee.. Mutta nyt täällä leijailee ihana pullan tuoksu. Toivottavasti saan pojilta edes muutaman säälipisteen. Pojat ovat niin ihania.. ja niin isoja ja helppoja. Niin helppo unohtaa niiden olemassa olo kun tuo yksi riivinrauta tossa sählää. Vaimonakin olen ollut kamala.. rasittava valittava akka. Josko mieskin leppyisi kun saa kotitekoista hernekeittoa, pari pullaa ja ison lasin maitoa <3 Hope so.

Mitä teillä tänään syödään?

Entä huomenna...

kertokaa... helppoja reseptejä jakoon.

Perherauhan puolesta:)

Ps. hernekeiton ohje löytyy täältä.

Johan helpottaa...

Jos eilen ketutuskäyrä oli ihan tapissa niin tänään onkin sitten ihan eri boogie.
Nimittäin takana reilu 3 tuntia ulkoilua ja maha täynnä grillimakkaraa. Olo ei voi olla kuin hyvä.
Se, että tykkää retkeillä ja ulkoilla on täällä elinehto. Täällä ei ole Hoplopeja eikä Linnanmäkiä... eli ne elämykset on revittävä tästä luonnosta. Ja niin me teemmekin, aina kun säät sallii.
Tänään olimme ystäväperheen kanssa luistelemassa ja grillaamassa. Ja aurinko näyttäytyi ekaa kertaa kaamoksen jälkeen. Jee, kyllä kai se kevät tännekin tulee... vähitellen.
Oikeesti täällä ei ole sellaista kevättä... sellaista lämmintä kevättä kun linnut laulaa, lumet sulaa ja nurmi alkaa vihertää. Mutta täällä on aivan upea kevättalvi. Maalis-huhtikuussa on yleensä upeat ulkoilukelit. Lumi hohtaa auringon säteistä, suksi kulkee ja pienet tunturijärvet antavat pilkkisaalista. Sitä odotellaan kovasti täällä:)

Tämä oli oikeastaan meidän oma aurinkojuhla.

Täällähän on tapana juhlia auringon paluuta.

Ja meille aurinko näyttäytyi ekaa kertaa tänään:)

Velkommen tilbake sola:)

Mul ei oo mitään tekemistä....

Mä olen kuin pieni lapsi. Marisen täällä kun ei ole mitään tekemistä.
Harvinainen ongelma tänäpäivänä? Mutta ei täällä pohjoisessa.
Facebookin päivitykset ovat lämpötilakeskeisiä... -29, -31 jne. Ihmiset kilpailevat kenen kotikonnuilla on eniten pakkasta. Harvinaista kyllä, mutta täällä ei ole kylmä.. siis nyt. Mutta tuulee niin, että niin eiliset hiihdot kuin tämänpäiväiset luistelutkin piti perua. Iltapäivällä kun mitta täyttyi tästä nujuamisesta lähdimme uimahalliin saamaan vähän valohoitoa.
Toivotaan, että huomenna olisi vähän inhimillisemmät kelit ja pääsisimme happihyppelylle.
Kaamoskin on kuulemma loppunut, mutta aurinkoa ei todellakaan ole näkynyt.
Ja sekin näissä piiitkissä viikonlopuissa on, että sitä alkaa hakemaan lohtua ruoasta. En vain minä vaan koko perhe. Fredagskosista on tullut oikein tapa ja lauantaihan on virallinen karkkipäivä.
Uimahallin jälkeen kun menee kauppaan niin... huh, huh. Mutta kyllä se niin on, että jos tässä vielä yrittäisi laihduttaa niin pälli repeisi ihan varmaan. Eli aurinkoisia kelejä odotellessa.

On vähän sellainen olo, että tämä voisi olla vaikka se vika kaamos joka vietetään täällä.

Mutta sitten kun hairahtaa lukemaan Suomen uutisia, jotka on täynnä huonoja talousnäkymiä niin 

sitä meinaa ihan lamaantua. Juuri viikko sitten lehdessä oli artikkeli siitä, että Norja on maailman paras maa asua (ai on vai?).... niin miksi sitä täältä wonderlandiasta pois haluaisi???

Life is not easy:)

ps. tulipahan eilen katsottua myös ehkä ahdistavin elokuva ikinä..

Vuosaari! Oletteko katsoneet?  Jos ette, niin en suosittele. Huh, huh.

Kouluruokapohdintaa....

Taas "matpakke"-asiat ovat ajankohtaisia.

"sitten ku mä meen kouluun ni mä haluan matpakken, jossa on

hepan kuva"...

Opettajalta tuli muutama päivä sitten viestiä sähköpostiin, että "Huomio.. lapsille tarpeeksi ruokaa matpakkeihin! Kun maha on täynnä ruokaa niin opiskelukin sujuu paremmin". No ihan varmasti. Ekana tietysti tuli huoli, että apua... ei kai tämä nyt vain koskenut meitä. Ja heti kun lapsi tuli koulusta niin eikun tenttaamaan, että onko ruokaa ollut liian vähän ja oletko mennyt kertomaan siitä opettajalle;)

Mutta siis... kyllähän sitä aina miettii mitä sinne boxiin laittaa ja kuinka paljon. Ja aika samoilla aina mennään. Leipää, jogurttia ja joku hedelmä/kasvis. Nykyään myös mehua. Ennen otimme koululta maidon maksua vastaan. Mutta kun maito jäi usein saamatta (esim. 2 ekaa viikkoa aina kesäloman ja joululoman jälkeen takkuavat.... ja välillä muutenkin) niin kyllästytti. Maksaa nyt jostain mitä ei edes saa. Ja sitten vielä se kun tajusin, että "paikallinen valio" tuo nuo maidot siihen koulun käytävään ja siitä sitten joku nostaa ne kylmään kun muistaa (usein siis monta tuntia huoneenlämmössä) niin päätimme, että ei. Laitamme lapsille juotavaa mukaan ja kotona sitten litkimme maitoa niin, että päivittäinen annos tulee varmasti täyteen.

Mutta siis, että liian vähän ruokaa.. ja nälkäisiä lapsia koulussa. Ei hyvä. Mutta kun muistelen omaa kouluaikaani niin kyllä nälkä on aika päällimmäisenä mielessä:) Varsinkin jos oli maksalaatikko, veripalttu tms. päivä. Näkkärillä mentiin ja usein kyllä iltapäivällä oli jäätävä nälkä. Täällä kun on tämä matpakkesysteemi niin lapset voivat iltapäivälläkin napata sieltä jotain jos nälkä yllättää.. siis jos jotain vielä on jäljellä.

Toinen asia miksi tämä aihe on nyt pinnalla on Kulkurikoulun tehtävät. Oskari on siis siinä etäkoulussa ja hänellä on luokkakavereita ympäri maailmaa. Heille tuli tehtävä, jossa pitää kertoa oman maan/koulun kouluruokailusysteemistä. Oikein innolla odotan, että oppilaat saavat tehtävän tehtyä niin pääsen kurkkimaan miten muualla syödään. Minulla kun ei ole kokemusta kuin näistä kahdesta maasta... Suomesta, jossa on järjestetty kouluruokailu ja Norjasta, jossa vanhemmat pakkaavat lapsilleen leivät matkaan ja lämpimästä lounaasta ei ole kuultukaan.

Mitä matpakkeen... joka aamuinen dilemma.

No leipää, sitä ne muutkin syö:)

Nykyään myös mehu... koulumaidosta kun joutuu

maksamaan ja usein se jää saamatta, on vanhaa tai 

ainakin kylmäketju on katkennut.

Täällä olemme oppineet syömään erilaisia leivänpäällisiä.

Juuston ja leikkeleiden lisäksi on paljon hyviä sulatejuustoja,

majoneesipohjaisia salaatteja jne.

Glotta pitää huolen, että Papu ottaa eväät mukaan.

"Muista syödä kaikki.. ja jos kesken loppuu niin

älä vaan kerro opettajalle"!

Täällä taas takana normaali aamu...

pojat kouluun, siinä kohtaan iskä tulee töistä ja menee

nukkumaan ja me yritetään keksiä Glotan kanssa tekemistä.

Ihana kun ei ole kiire mihinkään..

mutta jos ihan rehellisiä ollaan... alkaisin olemaan jo aika valmis töihin.

Jos olisi mieleinen työpaikka, kivat työkaverit jne. niin 

nyt olisi ehkä se aika kun hyppäisin taas siihen ruljanssiin.

Mutta kun ei ole..

niin jatketaan työhakemusten lähettelyä ja hitaista aamuista nauttimista.

Hyvää torstaipäivää kaikille <3

*mööbelijumppaa*

Olen harrastanut koko päivän huonekalujen kantelua ympäri kämpää...
oikein vieläkään ei ole valmista, mutta ainakin vähän erilaista kuin ennen.
Nyt on ehkä lähdettävä huonekalukaupassa käymään... vaikka yritin pärjätä näillä jo olemassa olevilla.

Pöydästä tuli kiva:)

Tuo vaaleanharmaa väri oli onnistunut.

Mutta mutta.. jotain puuttuu. 

Mitä isot edellä...

Välillä on näitä päiviä kun jo viiden aikaan toivoo, että olisi jo ilta ja saisi lapset nukkumaan. Tässä kotiäidin työssä kun ei vapaapäivä tunneta... Yritän hokea itselleni kuinka onnekas olen kun saan olla lasten kanssa kotona. Kyllä niitä töitä sitten ehtii tekemään jne jne. Mutta ei auta.. ainakaan aina:)

Tällaisina päivinä yrittää päästä helpolla. Kaikki kasvatusperiaatteet joita on joskus ollut... on mennyttä.
"Äiti saanko antaa Glotalle pillimehua?"... juu tottakai (kuhan se on vain hiljaa). Eli kannattaa syntyä kolmantena lapsena perheeseen... saa kaikkea mitä isoveljet eivät vielä tuon ikäisenä tienneet olevankaan.
Voisin mennä talviunille ja heräillä sitten vaikka maaliskuussa....

Mutta näin saa menemään tunnin päivästä ...

meidän kaikkien mielestä Glotta on tosi fiksu kun osaa jo

yksi vuotiaana näköjään juoda pillimehua:)