Slow living...

Täällä eletään "pahinta" kaamoksen aikaa. Mutta se ei haittaa minua yhtään:)
Nykyään puhutaan paljon "Slow livingistä"... yritetään kiireen keskellä tyhjentää kalenteria edes vähän jne. Itse olin viime viikon Suomessa ja nämä Suomen "lomat" ovat aina yhtä aikatauluttamista.
Perhe, ystävät ja 5 kummilasta haluavat osansa. Teen aina listan, jossa on kaikki paikat joissa tulee käydä ja lisäksi asiat joita pitää hankkia jne. Sitä listaa tehdessäni pulssi nousee ja tulee olo "mä en haluu". Tai siis haluun mä... haluan nähdä ne kaikki ihmiset, mutta inhoan sitä kiirettä ja sitä aikataulun kanssa elämistä. Sitten aina huijaan itseäni, että tuolla olen tasan tunnin ja sitten ryntään tonne jne. Mutta kun joka paikassa on niin kiva olla niin aikataulut räjähtävät ja stressi kasvaa.

Mutta täällä Lapissa ei ole noita ongelmia. Kun minulla oli vielä päivätyö, harrastuksia, koti pääkaupunkiseudulla, sosiaalista elämää ja velvollisuuksia niin minäkin omistin kalenterin. Se oli minulle tosi tärkeä kapistus. En voinut elää ilman sitä. Minulla on paljon vanhoja almanakkoja tallessa ja niitä on kiva lukea. Vähän kuin päiväkirjaa. Mutta nyt en omista kalenteria. Ei tarvitse, koska muistan työvuoroni (jotka kulkevat tietyn syklin mukaisesti) ulkoa. Minulla ei ole harrastuksia. Tai on, mutta salille voin mennä kun se minulle sopii (joten on tullut käytyä vähän harvakseltaan) :)
Ainut asia joka tulee muistaa on Oskarin jalkapalloharjoitukset, mutta ne ovat aina maanantaina kello kuusi ja Oskari kyllä muistuttaa niistä itse.

Toinen esine joka oli ennen hyvin tärkeä oli kännykkä. Nykyään en omista edes laturinjohtoa ja kännykkä voi olla pois päältä pitkiäkin aikoja. Lataan sen kun menen autolla jonnekin. Ennen kännykän oli oltava päällä, koska jos joku yritti soittaa ja se oli pois päältä niin paniikki siitä, että jotain on sattunut oli valmis. Toinen asia miksi sen piti olla päällä oli se, että Oskari soitti aina kun pääsi koulusta. Nyt olen kotona kun lapset tulevat. Ja Oskarinkin kännykkä on usein päiväkausia pois päältä tai äänettömällä taskun pohjalla. Meille ei soita kukaan, koska se on niin kallista.

Eilisen päivän ohjelma oli kaupassa käynti. Kävelin mennen tullen. Eli reissuun meni n. tunti. Tänään ohjelmassa oli opettajille joululahjojen hankinta jne. Kello 15.00 kun mies tulee töistä on sellainen olo, että on ilta. Syömme yhdessä ja sitten vain olemme. Tänään esim. mieheni nukkui päiväunet sohvalla, minä lueskelin sisustuslehteä hänen jaloissaan, isompi lapsista sai kirjeen hyvältä ystävältään Suomesta ja kirjoitti kirjeen takaisin ja pienin kuunteli joululauluja lattialla maaten. Ihana hetki. Ei kiire mihinkään.

Nautin ainakin toistaiseksi näistä pitkistä illoista. Voi olla, että turhautuminen tulee vielä. Tai mikä pahinta.. opin tähän. Ja luulen, että elämä on tällaista:)

En tiedä miten pitkään asumme täällä. Se riippuu niin monista asioista. Mutta yritän nauttia jokaisesta päivästä täällä uudessa maassa ja täällä ennen kokemattomassa kaamoksessa.

Kaamoksessa ruokahalu kasvaa;)

Jos se edes on mahdollista minun

tapauksessani!

Tässä minun lempitaloni. Olen ennenkin

kertonut tästä talosta blogissani.

Jos jonain päivänä tämä tulee myyntiin...

niin en mene takuuseen mitä teen.

Siinä on vaan jotain...

Tänään se näytti erityisen kauniilta.

Lumen ja kaamoksen keskellä.

Taloomme on alkanut kertymään

tälläisia juttuja.. avonaisia sänkyjä

täynnä kirjoja, sohvia jossa filtit levällään jne.

Jo Nesbön kirjat ovat muuten hyviä, suosittelen!

Ja tietysti sisustuslehtiä:)

Minun pahe.. mutta tämä maksoi tänään vain

35kr eli n. 4e. Oli pakko...

Ihmiset selvästi lisäävät valoja

mitä pidemmälle talvi etenee...

niin myös minä:)

OIKEIN RAUHALLISTA JOULUNALUSAIKAA KAIKILLE....

Tilipäivä... joka on erityisen rakas näin joulukuussa :)

Joulukuun palkkapäivää täällä Norjassa odotetaan aina kiihkeästi. Ja syy siihen on se, että marrakuun palkasta pidätetään vain puolet veroista! Minusta tämä on kiva juttu;)

Tosin uskon, että ennakonpidätysprosentti lasketaan muille kuukausille sen verran korkeammaksi, että joulukuussa voidaan ottaa vain puolet ennakonpidätystä, mutta silti. Kyllä se joulukuussa lämmittää vaikka vuositasolla tulos olisi plusmiinusnolla.

Itse ajattelen tämän aina niin, että Norjan valtio vähän niin kuin ostaa meidän perheen joululahjat:)
Valtiolla on varmaan tarkoitus vauhdittaa joulumyyntiä, mutta meidän tapauksessa se tekee vesiperät:) Ostin suurimman osan lahjoista Suomesta kun siellä viime viikolla kävin. Lisäksi matkustamme nyt tulevana viikonloppuna Saariselälle ja aion ostaa sieltä loput. Ja kun ajelemme lauantai-iltana kotiin päin niin haemme vielä kinkun ja jouluruoatkin Suomen puolelta! Olkoon tämä meidän lahja Suomelle:)

Täällä on tehty jo kovin joulua:

Kävimme eilen puutarhalla hakemassa joulukukat.

Pieni hortonomi istutti kukat purkkeihin:)

Samoja perinteisiä joulukukkia niin

kuin Suomessakin...

Illalla askartelimme lumihiutaleita..

Kalastajanvaimon blogissa on hyvä ohje.

Edes minä en epäonnistunut:)

Yksinkertaista ja kaunista...

Vaikka kyllä luonnon omat kuurankukat

ovat tietysti kauniimpia

Sain ystävältäni joulukortin...

... sen välissä oli aivan ihania kangassydämiä.

Tekstit: Kjaerlighet, ro og lys:)

Tänä vuonna ei visssiin tarvi jännittää

tuleeko valkoinen joulu:)

Lapset odottavat joululomaa joka

alkaa jo nyt perjantaina.

Ja tietysti joulupukkia:)

Kyllä tässä kaamoksessa on omat hyvät

puolensakin... joulurauhaa:)

Lemmikit

Eilen oli taas yhteinen vapaapäivä miehen kanssa ja kävimme kaupungilla jouluostoksilla ja lounaalla. Myrskyn jälkeen on poutasää.. niinhän siinä laulussakin sanotaan. Ja näin se usein on. Eilen oli tosi kaunis päivä.

Ei pilven pilveä ja sen vuoksi valo ulkona oli todella kaunis. Jopa ruma Kirkenesin keskusta näytti eilen ihan söpöltä kun oli hämärää ja paljon lunta:)

Joulukuusiahan täällä ei harrasteta. Kuusia ei kertakaikkiaan

ole. Mutta mäntyjä kylläkin. Torillekin oli tuotu iso joulupuu:)

Saa nähdä mistä saamme kuusen jouluksi!!??

Keskustassakin oli paljon lunta..

mutta viime viikon Helsingissä viettäneenä

tämä näyttää vielä ihan hyvältä:)

Valo oli eilen todella kaunis.

Taisin valehdella, ettei taivaalla ollut

pilviä.. no tossa vaiheessa näköjään oli:)

Hurtigrutenkin oli satamassa.

Sitten asiasta ihan toiseen:) Tiedättekö te mikä on Zhu Zhu pets? Minä en tiennyt viikko sitten, mutta nyt tiedän oikein hyvin. Olin viime viikolla Suomessa käymässä ja yksi matkan tarkoituksista oli hankkia joululahjoja pojille. Mielessä oli muutama juttu mitä piti hankkia. Mutta kun menin kaupan kuin kaupan leluosastolle niin siellä hääri ihmisiä ja kaikilla sama tavoite: Zhu Zhu pets! Olen kuullut kun meidänkin pojat ovat puhuneet jostain marsuista, mutta en ole kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Mutta 1+1... sen täytyy olla juuri tämä juttu. Ja niin meillekin muutti 2 Zhu Zhu petsiä:) Ostin ne kyllä joululahjoiksi, mutta en malttanut... ja annoin ne jo tuliaisiksi:)

Kalamuijalla jäi tietysti joulupukin kirje kotiin..

mutta tänään huomasin, että listaltahan

löytyy tämä(kin) toive:)

"Älykkäät pehmolelut ovat todentuntuisia, vuorovaikutteisia ja tekoälyllä varustettuja leikkilemmikkejä.

Zhu Zhu Pets -plyysihamsterit ovat kekseliäs oivallus. Ne tarjoavat siistin ja helpon vaihtoehdon oikealle lemmikkieläimelle."

Poikien suhtautuminen tavaraan ja sen saamiseen on selvästi muuttunut nyt kun asumme täällä missä houkuttimia ei ole niin paljoa. Ei ole kauppakeskus Jumboa naapurissa niin kuin ennen, posti ei tuo lelulehtisiä jatkuvasti jne. Ja tuntuu, etteivät nämä lapset täällä kilpaile siitä mitä kenelläkin on ja kuinka paljon.

Shakkia pelataan, X-box on ollut rikki viimeiset puoli vuotta jne. Ja hengissä ollaan:) Jee, Kalamuija tykkää!!

Kaamos

Olen täällä aikaisemminkin ihmetellyt, että mikä tämä kaamos oikein on!?  Eteläntyttönä luulin, että se tarkoittaa säkkipimeyttä läpi vuorokauden. Jaksan joka päivä olla iloinen siitä, että aamupäivästä on se ns. valoisahetki. Mieheni nauraa minulle.. hänen mielestään olen positiivinen kun olen niin vähään tyytyväinen. No mutta kun luulin, että on säkkipimeää ja nyt pahimpaan kaamosaikaan onkin valoisaa niin kyllähän se hymyilyttää. Tai ei nyt valoisaa, mutta sellaista sinisävyisen hämärää, pilvettömänä päivänä voisi puhua jopa valoisasta:)

Eilinen valoisahetki oli näin hämärä...

illalla tulikin sitten kunnon lumimyräkkä.

Tänään sitten paneuduin internetin ihmeelliseen maailmaan. Googlasin sanan "kaamos". Sieltähän sitä faktaa löytyi. Kävin erinäisillä sivuilla ja yhdellä niistä kaamos selitettiin näin:
"Lapin talviajan auringotonta aikaa. Tuolloin aurinkoa ei näe, mutta kirkkaalla säällä kuutamossa näkee liikkua lähes yhtä hyvin kuin normaalisti päivällä. Aurinko kajastaa horisontin takana ja luo taivalle kauniin värityksen."

Kaamos johtuu maapallon kiertoradasta. Talvella pohjoinen napa-alue on kääntyneenä poispäin auringosta, eikä aurinko nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Mitä pohjoisemmas matkataan, sitä kauemmin kaamos kestää ja sitä pimeämpiä päivät ovat. Täällä Kirkenesissä esim. kaamos kestää n. 2kk. Se alkoi marraskuun lopulla ja kestää tammikuun puoliväliin.

Lumi tuo valoa:)

Ja yöllä voi nähdä revontulia.

Sitä en ole vielä kokenut.

Miten ihminen sitten reagoi kaamokseen?  Jotkut kokevat, että se on ihanaa aikaa. On aikaa rauhoittua ja uusiutua. Ihana sytytellä kynttilöitä ja vaan olla. On aikaa ajatella ja kuulostella itseään.
Jotain taas pimeys väsyttää, toisella menee unirytmi sekaisin ja kolmas tuntee makeanhimoa. On tutkittu, että lääkäriin hakeudutaan herkemmin kuin valoisaan aikaan. Tullaan valittamaan pienintäkin vaivaa.

Jotkut ihan oikeasti sairastuvat kaamosmasennukseen. Oirekuvalle on ominaista unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen.

Jostain naistenlehdestä luin juuri jutun "Miten selviät kaamoksesta". Nyt en löydä mistään tuota lehteä, mutta siinä suomalainen lääkäri oli tehnyt tutkimuksen aiheesta. Siinä todettiin, että ihminen joka muuttaa etelästä pohjoiseen joko sopeutuu tai ei sopeudu tähän valottomuuteen. Ensimmäinen talvi menee kuulemma ihmetellessä ja ihaillessa (kuulostaa tutulta), toisena talvena vi...ttaa ja kolmantena sitten muuttaa takaisin etelään jos niikseen tulee. Olisi jännä tietää mihin ryhmään sitä kuuluu. Käykö nämä pimeät ja pitkät talvet ylitsepääsemättömän vaikeiksi.

Kaamos on kaunis:)

Kyllä täytyy sanoa, että ei tämä varmasti helppoa tule olemaan. En osaa sanoa mikä menee tämän yötyön ja mikä kaamoksen piikkiin.. mutta oireita on jo. Unirytmi sekaisin, hirveä makean/hiilihydraatin himo ja lievä saamattomuus. Illat tuntuvat pitkiltä. Kello 14.00 tuntuu, että on ilta ja sitten tajuaa, että eipäs olekaan.. Toissaalta se on ihanaa. Ehtii tehdä asioita ilman kiirettä. Mutta katsotaan kun tätä jatkuu muutaman kuukauden. Kesällä ja alkusyksystä teimme paljon retkiä ja kävimme kalassa kun mieheni tuli töistä kello kolmen aikoihin. Nyt ei tule mieleenkään lähteä mihinkään enää tuohon aikaan.
Olo on kuin talviuntaan kaipaavalla karhulla.

Pitää varmasti hankkia kirkasvalolamppu ja ottaa tavaksi matkustaa etelän lämpöön näin talvella. Tutkitusti nämä kaksi asiaa auttavat kestämään kaamosta paremmin.

Yritän nauttia tästä kiireettömyydestä. Nyt on aikaa kutoa, leipoa, valmistella joulua jne. En ole tottunut kaamokseen, mutta en kaipaa etelä-Suomen mustaa talvea ja kurahousukelejä. Kyllä tästä talvesta hengissä selvitään:)

Lunta tupaan

Eilen illalla kirkossa järjestettiin suomalaisille jumalanpalvelus.

Pappi oli ruotsinkielinen, mutta puhui myös suomea.

Kirkossa laulettiin suomalaisia joululauluja ja tämän

jälkeen oli kirkkokahvit seurakuntatalolla.

Pojat jaksoivat käyttäytyä kirkossa hyvin:)

Jo lähtiessämme oli ulkona lumimyrsky ja tosi

kova tuuli. Varmasti sen takia kirkko oli puoliksi

tyhjä. Yön aikana kehittyi ihan hirveä myrsky!

Aamulla kun avasimme verhot vastassa oli

tämänlainen näky.. ja eikun lumihommiin!

Mistäs aloittaisi? Onneksi

ei ollut kiire mihinkään!

Jotain kertoo se, että tämä lumiaura

jäi jumiin. Ja sen hommat loppui siihen...

Me teimme pari tuntia hommia ja sen verran

selkoa saatiin pihaan, että nyt siitä pääsee autolla

sentään pois. En ole eläissäni nähnyt tällaista

lumimyräkkää!

Talokin sai kyytiä.

Illalla kuulosti siltä, että ikkunat tulevat

sisään. Nyt ikkunoista ei näe ulos:)

Lumikola ja lapio saivat kyytiä.

Ja Kalamuija toivoo joulupukilta

lumilinkoa!!

KYLLÄ TÄMÄ LUONTO ON TÄÄLLÄ KAUNIS..  JA ARMOTON!

Pimeä ja kylmä Lappi

Terveiset Suomesta! Pääsin kuin pääsinkin reissuun lentoemäntien lakosta huolimatta. Ja vielä takaisin kotiinkin:)

4 päivää Suomessa meni hujauksessa. Ohjelmassa oli perheen, kummilasten ja ystävien tapailua. Ja tietysti pakettejen vaihtoa.

Ajoin täältä pohjois-Norjasta Ivaloon ja sieltä lensin Helsinkiin. Olen tehnyt tämän ennenkin, mutta en ikinä talvella.

Sitä tuntee itsensä melko pieneksi kun tuolla Suomen Lapissa ajelee. Siellä on pimeää, siellä on kylmää (-30 astetta), siellä on liukasta, siellä on yksinäistä ja siellä on paljon poroja! Ja siellä ei ole ruuhkaa!
Matka oli n. 300km suuntaansa ja en hirveesti valehtele jos sanon, että vastaantulijoita oli noin kourallinen. Eli aika yksin sai ajella.

Pisti miettimään, että mitä jos jotain sattuu??  Jos vaikka ajan hirven kanssa yhteen tai mutkassa tieltä ulos! Apua voisi joutua odottamaan pitkäänkin.

Mieleen tuli myös, että mitä jos jollekin muulle on sattunut onnettomuus ja itse osut ensimmäisenä onnettomuus paikalle. Mitäs siinä teet.. auto täynnä loukkaantuneita eikä ristin sielua missään!? No onneksi ei mitään käynyt, mutta ihan heti en lähde uudestaan vastaavanlaiselle reissulle. Kyllä miehillä sittenkin on joku virka;)

Olin tosi laiska ottamaan kuvia, mutta yhdestä tyypistä räpsin niitä sitten senkin edestä. Eli Unskista:) Hän on tuorein kummilapseni ja ikää herralla on 4kk. Kalamuija rakastui.. ja tunne oli molemmin puoleinen:) Unskin mielestä Kalamuijan syli oli ihan paras paikka. Siinä lähti aina taju:)

Kummitäti sai lahjaksi tällaisen karvahatun,

mutta Unskille se sopi paljon paremmin:)

Saimme makeat naurut kun Unski

halusi ihan innoissaan poserata karvareuhka päässä:)

Söpö.. ikkesant?

2.adventti

Tuntuu, että aika menee joulukuussa aina hurjaa

vauhtia. Nyt on jo 2. adventtisunnuntai! Hjelp,

ihan kohta on joulu!!

TÄNÄÄN OLEN:

-herännyt kello 6.00! Vaikka on sunnuntai ja eilen olimme pikkujouluissa. Kiitos yötyön ja sekaisin olevan sisäisen kelloni!

-ollut joulumyyjäisissä. Itse jaoin me&i:n ilosanomaa ja nautin joulutunnelmasta. Sekä ihmettelin miten taitavia ihmiset ovat. Myynnissä oli upeita käsitöitä, leivonnaisia jne. Ihalin myös pohjois-Norjalaisten kykyä pukeutua lämpimästi. Ulkona oli -15 astetta ja myyjäisissä liikkui punaposkisia ihanan lämpimästi (mm.villaan) pukeutuneita ihmisiä:)

Paikalle saapui yllättävän paljon ihmisiä!

Aivan ihania käsitöitä:)

Harmi, että näitä villahousuja ei ollut kuin 4v. asti.

Taitavia ihmisiä.. kaikkea kivaa oli tarjolla ja ihmiset

kyllä arvostavat käsityötä ja ovat valmiita maksamaan siitä.

Itselleni hankin villasukat ja uuden pipon:) Villaa

tietysti!

Myös minun "puodistani" oltiin kiinnostuneita.

Me&i on aivan uusi juttu näille pohjois-norjalaisille.

Ottaa aikansa, että se löytää paikkansa. Mutta olen toiveikas:)

-tullut valmiiseen ruokapöytään ja ottanut sen jälkeen pienet kauneusunet:)

-ollut pulkkamäessa koko perheen voimin. Pakkanen oli vähän laskenut ja ulkona oli ihana ilma. Pulkkamäkeen oli sytytetty valot ja nyt vasta tajusin kuinka korkea se mäki on. Siellä oli paikallisia lapsia mm. lumilautojen kanssa!

Tämä kuva on otettu jo loka-marraskuun vaihteessa.

Tässä olemme ehkä mäen puolessa välissä...

olin aivan kauhuissani kun lapset siellä laskivat Stigoilla ja

lumilaudoilla ilman kypärää!! Ja touhusivat tulen kanssa.

Aikuisia ei missään ja sellaiset 8-12 vuotiaat siellä

pitivät kodassa lämpöä yllä ja söivät eväitään.

Ihanaa... mutta kamalaa:)

 -harmitellut miksi en tajunnut ottaa jääkaapissa olevaa HK:n sinistä mukaan pulkkamäkeen. Mäen alla on kota ja siellä olisi ollut tuli... höh!

-ollut saunassa

-saanut myyjäisissä askarteluidean ja toteuttanut sen... ja todennut, että jotkut osaa ja jotkut ei niin hyvin:)

Takan sytykkeitä.. ruma purkki!

ja after:) Ei tästä nyt ihan niin hieno tullut

kuin sillä myyjällä siellä myyjäisissä. Mutta

parempi kuin mitä se oli. Ja ihanaa, että

joku on keksinyt käyttöä tyhjälle purkille.

Ei olisi tullut kyllä itsellä mieleen...

-pakannut kassia ja paketoinut joululahjoja kummilapsille. Huomenna olisi tarkoitus matkustaa muutamaksi päiväksi Suomeen (jos lentoemojen lakko sen sallii).

-katsellut netistä matkoja. Täällä on pimeetä ja kylmää! Etelän matkat ovat kalliita. Mutta yksi vaihtoehto on, että lentäisimme kesäkuun lopulla Kööpenhaminaan (lapset ovat haaveilleen Legolandiasta viimeiset 3v ja kyllä minäkin voisin niissä ihanissa sisustusliikkeissä viihtyä) ja sieltä sitten juhannukseksi Suomeen.. emme vielä tilanneet mitään.

-rähjännyt vähän miehen kanssa. En ole kukkeimmillani yövuorojen jälkeen ja häntä vissiin harmittaa, että lähden yksin Suomeen ja hän jää lasten kanssa pyörittämään arkea. (tervetuloa minun elämääni)!

-ja nyt ihmettelen hiljaista taloa ja toivon, että minuakin alkaa jossain vaiheessa väsyttämään.

Ei tämä yötyö ole ihmistä varten.. mutta toivon, että jaksaisin ainakin kevään vielä jatkaa näin. On kiva, että lapset voivat tulla koulusta suoraan kotiin ja täällä on aina äiti odottamassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Onnea Suomi 93v:)