Kivuista päätellen olen vahvasti hengissä:) Ei vaan. Terkut Jorvista, kivunhoito täällä on loistavaa. Toki tunnen nahoissani, että muutama päivä sitten kirurgi on antanut minulle kunnon hieronnan noin niin ku sisältä käsin, mutta olosuhteisiin nähden vointi on hyvä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ihan pakko kirjoittaa muutama rivi kun vihdoin jaksoin ja uskalsin teidän kommentit käydä läpi. First: kiitos ihan jokaiselle kannustavista sanoista. Vaikka olen ihan toipilas (lue kamoissa) niin tunnen, että minulla on velvolisuus huikata teille, että hengissä ollaan.
Olihan... ja on tuo shokki, mutta enää se ei ole mielessä koko ajan. Ensinhän tuli suunniteltua hautajaiset, itkettyä lasten puolesta jne, mutta elämä jatkuu, aika menee eteenpäin. Hautajaisten sijaan olen päättänyt tanssia lasteni häissä, joten uusi vaihde on laitettu silmään.
Siihen tarvittiin ihania ystäviä (lenkkikilsoja ja paaaljon nenäliinoja). Siihen tarvittiin psykiatria, auttavaa puhelinta ja kymmeniä eri ihmisiä jotka ovat auttaneet meidän perhettä kun matto vedettiin taas alta.
"Kuulin uutisen, voimia, kerro jos voin jotenkin auttaa". Näitä satelee, kiitos jokaiselle. Mutta kun on kipee ja rikki niin sitä ei osaa edes pyytää apua. Mutta onneksi esim. Marttaystäväni vain ilmoittivat, että he tulevat. Lämmintä ruokaa, lastenhoitoapua jne. Esim. tänään mieheni oli minua katsomassa ja pikku-Inkku oli marttaystävän luona leipomassa :) Kuva essu päällä touhuavasta pienestä toimi paremmin kuin epiduraali :) Kyllä meitä on autettu. Anoppi ajelee avuksi ja tueksi, ystävät tukevat ja tuovat lukemista ja tiedän, että läheiset ja vähän te etäisemmätkin elätte meidän kanssa tätä, tässä ja nyt. Olen oikeesti niin kiitollinen, että melkein olen iloinen, että olen sairas. Elämässä on niin paljon hyvyyttä juuri nyt.
Toki haluaisin, että tämä olisi unta. Heräisin ja kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Mutta kun niin ei ole. Olen päättänyt nauttia tästä sairaalassa olosta, eikä se ole edes vaikeaa. Aion nautti myös sairauslomasta. Minulla on aikaa tehdä mitä haluan ja aion myös tehdä ja olen tehnytkin. Keskellä päivää lapsen kanssa elokuviin... suosittelen. Se oli ihanaa. Aion mennä Lyylin kanssa tattimetsään :) Siis heti kun pystyn nousemaan täältä sängynpohjalta. Vatsassa on parinkymmenen sentin vetskari. Ihan hiton ruma, mutta niin kuin mieheni totesi niin olihan se jo arpia täynnä muutenkin. Eli ei haittaa.
Ja siis eilen selvisi, että vatsaoireiden aiheuttaja oli sappikivet! Juuri niin. Eli jos sappi ei olisi alkanut vaivaamaan niin ties koska nämä kasvaimet olisi löydetty. Nyt olen siis 2 kasvainta ja 1 sappirakkoa köyhempi. Ja kiitollinen siitä. Ajatelkaa mikä tuuri?!
Leikkaus onnistui siis hyvin ja täällä toivutaan kovaa vauhtia.
Lueskelin juuri naistenlehteä jossa haastateltiin 5 naista, joilla on vakavasti sairas lapsi. Minähän olen onnekas. Olen ihan varma, että jokainen noista äideistä vaihtaisi paikkaa kanssani. Mutta en suostu. Minä taistelen. Aion olla yksi niistä syöpäpotilaista jotka sairaudesta huolimatta elää hyvää elämää. Haluan niin. Eikä minulla ole vaihtoehtoja. 3 ihanaa lasta, aviomies jne vähän niin kuin velvoittavat tekemään niin:) Kiitos siitä heille <3
Terkut siis sairaalasta! Ajelen rollaattorin kanssa, näytän peikolta ja haisen pahalta, mutta olen vahvasti täällä!
lauantai 30. elokuuta 2014
maanantai 18. elokuuta 2014
Kerran syöpä... aina syöpä
Kyllä se vaan niin on, että hyvien uutisten jälkeen tuppaa aina tulemaan huonoja uutisia.
En olis nyt jaksanut. No annettiinhan meille ihana kesä.
Tunsin vatsassa outoja tuntemuksia ja hakeuduin hoitoon. Selvisi, että jalassa ollut kasvain on lähettänyt etäpesäkkitä mahaan ja toisessa keuhkossakin näkyi jotain... ei ei ei.
Nyt tätä on märehditty reilu viikko. Itketty, kirottu, kysytty, että miksi?!
Kovasti on tutkimuksista juostu. Istuttu lääkäreiden vastaanotolla epäuskoisena... puhuuko tuo minusta? Plääh ja puuh... ei kai tässä taas auta kuin uskoa, että kaikki menee hyvin ja taistella?
Iso leikkaus edessä. Siitä aloitetaan. Kaikki syksyn muut suunnitelmat hyllyllä.
Nyt keskitytään elämään tätä päivää.
En olis nyt jaksanut. No annettiinhan meille ihana kesä.
Tunsin vatsassa outoja tuntemuksia ja hakeuduin hoitoon. Selvisi, että jalassa ollut kasvain on lähettänyt etäpesäkkitä mahaan ja toisessa keuhkossakin näkyi jotain... ei ei ei.
Nyt tätä on märehditty reilu viikko. Itketty, kirottu, kysytty, että miksi?!
Kovasti on tutkimuksista juostu. Istuttu lääkäreiden vastaanotolla epäuskoisena... puhuuko tuo minusta? Plääh ja puuh... ei kai tässä taas auta kuin uskoa, että kaikki menee hyvin ja taistella?
Iso leikkaus edessä. Siitä aloitetaan. Kaikki syksyn muut suunnitelmat hyllyllä.
Nyt keskitytään elämään tätä päivää.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Lyyli tuli taloon
Monen vuoden odotus ja haaveilu on päättynyt.
Vihdoin me saimme sen.
Koiran!
Meillä on ollut aina koira kotona.
Ja mieheni ja minun eka vauvakin oli koiravauva.
Ronja oli sakemanni joka eli 9-vuotiaaksi.
Ronjan jälkeen meillä on ollut krooninen koirakuume.
Mutta koskaan ei ole oikea hetki ottaa koiraa.
Ensin lapset ovat liian pieniä, sitten asutaan ulkomailla,
sitten syntyy vauva taloon, sitten elämäntilanne on muuten vain
sellainen, että tuntuu, että ei ole aikaa / energiaa koiravauvalle.
Ei nytkään varmaan olisi ollut oikea hetki jos järjellä ajattelee.
Mutta nyt talossa ei ole vaippaikäisiä, me ollaan paljon kotona,
pojat ovat jo sen ikäisiä, että he voivat ulkoiluttaa koiraa jne.
Miksi enää odottaa?
Pienen etsinnän jälkeen se löytyi.
Nimittäin Lyyli.
Sakemanni on edelleen meidän mielestä ainut oikea koirarotu.
Tai oli vielä hetki sitten. Mutta sen kokoista koiraa ei vaan voinut edes ajatella.
Ja olen aina miettinyt, että jos pienen koiran otan niin se on Jack Russell.
Viime päivät ovat olleet täynnä odotusta.
On laskettu aamuja.
Koska Lyyli on niin iso, että voi muuttaa meille.
Ja eilen se vihdoin koitti.
Nyt on matot rullalla, lattia täynnä koiran leluja ja sanomalehteä.
Yövuorot on jaettu ja olemme valmistautuneet taas vauva-arkeen.
Mutta onhan koira-ja ihmisvauvassa eroja.
Lyyli sammui illalla ja antoi meidän nukkua.
Tosin kello 5 aamulla hänestä kuoriutui suuri saalistaja:)
Pikku pissat ulkona ja puolituntia kyytiä lelulle ja taas oli väsy.
Eka vuorokausi on siis mennyt odotettua paremmin.
Tyyntä ennen myrskyä, tod näk!
Mutta on ihanaa, että meillä on vihdoin se kauan odotettu koira.
Lapset ovat innoissaan ja mieskin on jo myöntänyt, että
aika hyvä tyyppi toi Lyyli <3
Oletteko te koira-vai kissaihmisiä?
Mä olen 100% koiraihminen.
Kissoille vähän allerginenkin, joten niistä
ei ole paljoa kokemustakaan.
Sanotaanko, että olen koira- ja heppaihminen.
Eläimet ovat ihania <3
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Loma loppuu... ahi!
Huh hellettä ja ne kuulemma jatkuu. Facebook on täynnä kavereiden lomapostauksia ja ihania lomakuvia.
Orientoidu tässä sitten työntekoon! Ei nappaa ei!
Yritin toki jo perjantaina ottaa varaslähdön töihin. Menin pokkana paikalle. Pieni päivämäärävirhe kalenterissa. Oli huippua huomata, että eihän mun pitäisi täällä ollakaan. Juoda aamukahvit ja ajella takaisin kotiin. Ihan kuin olisi saanut pari ylimääräistä lomapäivää tosta vain:)
No ne ovat nyt takana. Ja aamulla kello soi 6 reikä reikä.
Meillä kesä on mennyt ihan kotinurkissa. Päiväretkiä ollaan tehty sinne tänne, mutta illaksi ajeltu kotiin. On ollut kiva kesä. Saatu olla yhdessä eikä mitään suorittamista. Ja tosiaan ilmat ovat suosineet.
Jotenkin on olo, että en ole ollenkaan valmis syksyyn. Kesä saisi jatkua. Syksy ahdistaa. Meillä samat kuviot jatkuvat. Mies ei ole saanut vieläkään töitä Suomesta, joten reissaaminen Suomen ja Norjan välillä jatkuu. Me&i-syysmallisto tilattu ja kauhulla mietin miten taas kaikki järjestyy kun perheen toinen aikuinen on tuolla kaukana ja minä yksin lasten kanssa. Päivätyössäkin pitäisi käydä, Ingrid aloittaa uudessa päiväkodissa ja pojilla alkaa koulu ja harrastukset.
Tämän syksyn piti olla raja. Norjassa reissaamisen piti loppua tähän. Keväällä itkuisissa puheiluissa näin päätettiin. Mutta nyt on ladattu akkuja koko kesä ja tilanne nyt vain on tämä. Pitää olla tyytyväinen, että molemmilla on töitä ja toivoa ihmettä.
Orientoidu tässä sitten työntekoon! Ei nappaa ei!
Yritin toki jo perjantaina ottaa varaslähdön töihin. Menin pokkana paikalle. Pieni päivämäärävirhe kalenterissa. Oli huippua huomata, että eihän mun pitäisi täällä ollakaan. Juoda aamukahvit ja ajella takaisin kotiin. Ihan kuin olisi saanut pari ylimääräistä lomapäivää tosta vain:)
No ne ovat nyt takana. Ja aamulla kello soi 6 reikä reikä.
Meillä kesä on mennyt ihan kotinurkissa. Päiväretkiä ollaan tehty sinne tänne, mutta illaksi ajeltu kotiin. On ollut kiva kesä. Saatu olla yhdessä eikä mitään suorittamista. Ja tosiaan ilmat ovat suosineet.
Jotenkin on olo, että en ole ollenkaan valmis syksyyn. Kesä saisi jatkua. Syksy ahdistaa. Meillä samat kuviot jatkuvat. Mies ei ole saanut vieläkään töitä Suomesta, joten reissaaminen Suomen ja Norjan välillä jatkuu. Me&i-syysmallisto tilattu ja kauhulla mietin miten taas kaikki järjestyy kun perheen toinen aikuinen on tuolla kaukana ja minä yksin lasten kanssa. Päivätyössäkin pitäisi käydä, Ingrid aloittaa uudessa päiväkodissa ja pojilla alkaa koulu ja harrastukset.
Tämän syksyn piti olla raja. Norjassa reissaamisen piti loppua tähän. Keväällä itkuisissa puheiluissa näin päätettiin. Mutta nyt on ladattu akkuja koko kesä ja tilanne nyt vain on tämä. Pitää olla tyytyväinen, että molemmilla on töitä ja toivoa ihmettä.
Miten teillä muilla? Onko lomat lusittu ja työt kutsuu vai onko joukossa niitä onnekkaita, jotka saavat vielä nauttia näistä uskomattomista kesäpäivistä?
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Jazzeja ja "etelänlomaa"
5 vuotta sitten olin ekaa kertaa Porin jazzeilla. Se oli huippureissu.
Silloin olin ystäväni Kaisan kanssa liikenteessä. Ja siltä reissulta me löydettiin Kaisalle mies:)
Parasta reissusta oli se, että Kirjurinluodolle sai viedä omat eväät. Myös juomat. Nurmelle levitettiin peitto ja siinä me nautittiin auringosta, hyvästä musasta ja eväistä koko päivä. Kun bändit lopettivat niin jatkoimme Jazz-kadulle.
Nyt lähdimme vähän niin kuin nostalgiamatkalle. Husbandit matkaan ja uusinta.
Mutta Jazzit ovat muuttuneet. Rajoituksia riitti.
Ajelimme Poriin jo to aamuna. Liitto johon kuulun järjesti brunssin johon osallistuimme husbandin kanssa.
Sen jälkeen päätimme katsella vähän paikkoja. Mutta teimme sen virheen, että kävimme Alkossa hakemassa kuohuvaa. Tämän jälkeen ei ollutkaan enää asiaa Jazz-kadulle eikä anniskelualueille joka oli kasvanut sitten viimenäkemän. Kiitos uusien säädösten. No ei se mitään. Päätimme lähteä autolle. Läheisen koulun piha oli tehty "leirintäalueeksi". Päivä paistoi ja ajattelimme, ei muuta kuin auton markiisi alas ja kylmää juomaa kehiin.. mutta palopäällikkö olikin päättänyt, että markiiseja ei alueella saa käyttää. Hot hot... mutta tämäkään ei vielä lannistanut.
Iltapäivällä otimme sitten kamat kantoon ja nokka kohti Kirjurinluotoa. Olimme kyllä tietoisia, että tänä kesänä alueelle ei omia alkoholijuomia saa vielä. Mutta kun alueelle olimme menossa niin meidän avaamattomat alkoholittomatkin juomat otettiin meiltä pois. Tässä kohtaa tuli siis pakollinen breikki joka ehkä pelasti meidän illan. Sillä kaadoimme kurkkuun 4 litraa vichyä:)
Alueella oli tosi täyttä. Peiton mentävää aukkoa ei ollut koko alueella, mutta retkituolit saimme laitettua johonkin väliin. Siinä sitten rivissä nautimme 20 euron viinipulloja joita alueelta sai ostaa.
Suzanne Vega esiintyi ensin. Olen joskus 17v sitten ollut hänen keikallaan Jenkeissä. Pienen pienessä Pubissa jossa oli ehkä 20 katsojaa:) Tällä kertaa katsojia oli hieman enemmän:) Pääesiintyjä oli kuitenkin Bob Dylan. "Fanittaminen kielletty", ei valokuvia ja screenilläkään ei nähty yhtään lähikuvaa ukosta. Biisien välissä ei mitään speekkejä eikä lopussa kiitoksia yleisölle. Nauroimme, että lavalla saattoi olla ihan hyvin ihan joku muu kuin tämä kyseinen stara.
Sitten vielä pienet Tuomari Nurmiot ja autoon nukkumaan.
Meillä oli kiva aikuisten reissu, mutta kyllä Porin Jazz oli ihan eri tapahtuma kuin 5 vuotta sitten.
Ehkä taas 5 vuoden päästä... mutta ei ennen.
Perjantaina tulimme kotiin ja viikonloppu onkin sitten vietetty lasten kanssa reissaten.
Suuntana Tammisaari-Hanko:) Ihana aurinkoinen viikonloppu :) Aurinko paistoi ja olo oli kuin paremmallakin etelänlomalla:)
Silloin olin ystäväni Kaisan kanssa liikenteessä. Ja siltä reissulta me löydettiin Kaisalle mies:)
Parasta reissusta oli se, että Kirjurinluodolle sai viedä omat eväät. Myös juomat. Nurmelle levitettiin peitto ja siinä me nautittiin auringosta, hyvästä musasta ja eväistä koko päivä. Kun bändit lopettivat niin jatkoimme Jazz-kadulle.
Nyt lähdimme vähän niin kuin nostalgiamatkalle. Husbandit matkaan ja uusinta.
Mutta Jazzit ovat muuttuneet. Rajoituksia riitti.
Ajelimme Poriin jo to aamuna. Liitto johon kuulun järjesti brunssin johon osallistuimme husbandin kanssa.
Sen jälkeen päätimme katsella vähän paikkoja. Mutta teimme sen virheen, että kävimme Alkossa hakemassa kuohuvaa. Tämän jälkeen ei ollutkaan enää asiaa Jazz-kadulle eikä anniskelualueille joka oli kasvanut sitten viimenäkemän. Kiitos uusien säädösten. No ei se mitään. Päätimme lähteä autolle. Läheisen koulun piha oli tehty "leirintäalueeksi". Päivä paistoi ja ajattelimme, ei muuta kuin auton markiisi alas ja kylmää juomaa kehiin.. mutta palopäällikkö olikin päättänyt, että markiiseja ei alueella saa käyttää. Hot hot... mutta tämäkään ei vielä lannistanut.
Iltapäivällä otimme sitten kamat kantoon ja nokka kohti Kirjurinluotoa. Olimme kyllä tietoisia, että tänä kesänä alueelle ei omia alkoholijuomia saa vielä. Mutta kun alueelle olimme menossa niin meidän avaamattomat alkoholittomatkin juomat otettiin meiltä pois. Tässä kohtaa tuli siis pakollinen breikki joka ehkä pelasti meidän illan. Sillä kaadoimme kurkkuun 4 litraa vichyä:)
Alueella oli tosi täyttä. Peiton mentävää aukkoa ei ollut koko alueella, mutta retkituolit saimme laitettua johonkin väliin. Siinä sitten rivissä nautimme 20 euron viinipulloja joita alueelta sai ostaa.
Suzanne Vega esiintyi ensin. Olen joskus 17v sitten ollut hänen keikallaan Jenkeissä. Pienen pienessä Pubissa jossa oli ehkä 20 katsojaa:) Tällä kertaa katsojia oli hieman enemmän:) Pääesiintyjä oli kuitenkin Bob Dylan. "Fanittaminen kielletty", ei valokuvia ja screenilläkään ei nähty yhtään lähikuvaa ukosta. Biisien välissä ei mitään speekkejä eikä lopussa kiitoksia yleisölle. Nauroimme, että lavalla saattoi olla ihan hyvin ihan joku muu kuin tämä kyseinen stara.
Sitten vielä pienet Tuomari Nurmiot ja autoon nukkumaan.
Meillä oli kiva aikuisten reissu, mutta kyllä Porin Jazz oli ihan eri tapahtuma kuin 5 vuotta sitten.
Ehkä taas 5 vuoden päästä... mutta ei ennen.
Perjantaina tulimme kotiin ja viikonloppu onkin sitten vietetty lasten kanssa reissaten.
Suuntana Tammisaari-Hanko:) Ihana aurinkoinen viikonloppu :) Aurinko paistoi ja olo oli kuin paremmallakin etelänlomalla:)
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Sairaanhoitajana Norjassa
No niin. 8 päivän työputki Oslossa takana ja kotona taas. Kesäloma edessä. Jihaa!
Mutta teitä kiinnosti vähän kuulla siitä miten vuokrafirman kautta tehdään töitä Norjaan.
En tiedä miksi Helsenor:lta soitettiin minulle... ehkä he näkevät jostain listan ulkomaalaisista joilla on lupa toimia Norjassa. Eli minulle tuli soitto noin kuukausi sitten, että onko minun " auktorisation" voimassa. Ja sehän on sillä olen asunut ja työskennellyt Norjassa kahteen otteeseen. Ekan kerran vastavalmistuneena sairaanhoitajana Baerumissa 13v sitten ja toisen kerran pohjoisessa Kirkenesissä. Yhteensä 4,5v.
Soitto tuli hyvää aikaan. Olin ajatellutkin, että minun pitää keksiä jotain kesäksi. Olen ollut pariinkin välitysfirmaan täällä Suomessa yhteydessä, mutta keikan keikkaa en ole vielä saanut. Vaikka minulla on pitkä hoitajan tausta ja monipuolinen kokemus. Kunnat säästää, sairaanhoitajille ei oteta sijaisia. Ja ne muutamat keikat joita minulle on tarjottu ovat vaatineet "iv-luvat" eli valmiuden antaa suonensisäisiä lääkkeitä. Olen ollut töissä sairaalassa, kotisairaalassa jne. eli osaan tuon kyllä, mutta nykyään vaaditaan luvat. Eli jonkinlainen kurssi, tentti ja näytöt päälle. Kurssille en päässyt vaikka hain koska en ollut tehnyt kyseisen firman kautta keikkaa aikaisemmin. Kysyin miten olisi voinut kun nuo luvat vaaditaan lähes jokaiselle keikalle ja vastaus oli, että kannattaa tehdä perushoitajan keikkaa niin saa näyttöä... jep.
No Norja soitti ja ongelma ratkesi. Eli kerroin, että voin lähteä, mutta olla max. noin viikon. Siitä se lähti. Minun piti täyttää CV netissä, antaa parin suosittelijan nimet ja hommata norjalainen verokortti. Viimeinen oli helppoa. Koska minulla ei ole tienistejä Norjasta tänä vuonna ja minulla on norjalainen sos.turvatunnus niin no problems. Netin kautta hain verokorttia (vero% nolla, koska en tienaa siellä tänä vuonna yli 42 000 kruunua ja työnantaja haki sitten tämän kortin sähköisesti verotoimiston sivuilta). Toki joudun ilmoittamaan saamani tulot Suomen verotukseen ensivuonna ja maksamaan veron niistä tänne.
Minulle tämä oli helppoa, mutta ei se ole vaikeeta teillekään jotka ette ole olleet ennen Norjassa töissä. Mutta ehkä vähän työläämpää.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin minulle tuli lentoliput e-postiin, muutama päivä lisää niin minulle ilmoitettiin missä asun ja missä tulen työskentelemään. Ja firma siis maksoi matkat (lentoliput) sekä asumisen. Asuin pienessä majatalossa kävelymatkan päässä Oslon keskustasta. Siellä minulla oli oma kahden hengen huone, mutta yhteinen keittiö ja vessa/suihku muiden asukkaiden kanssa. Työpaikka oli tällä kertaa yksityinen vanhainkoti. Minulta kysyttiin missä haluaisin toimia ja sanoin, että vanhainkodissa. Seuraavalla kerralla haluan tod. näk. sairaalaan. Kaikki meni firman kanssa ilman ongelmia. Minut pidettiin hyvin ajantasalla, infottiin kaikesta ja autettiin. Tuli joka kirjalliset ohjeet miten pääsen lentoasemanta asuinpaikalle ja päivää ennen kuin lähdin kotiin sieltä laitettiin viestiä, että he huomasivat että minulla on aamuvuoro eli töitä 15.00 asti ja kone lähtee kotiin 17.10. He olivat laittaneet työnantajalle viestiä, että minun pitää päästä lähtemään vähän aikaisemmin:)
Minulla oli kiva 8 päivää Oslossa. Joka päivä olin töissä 7-8h, mutta muu aika oli vapaata. Noudatin Stubbin mallia :) 8 h töitä, 8 vapaata ja 8 unta. Luxusta. Ilmat suosi, vapaa oli vapaata ja työpaikkakin osoittautui ihan kivaksi. En ole ollut ennen näin kauaa erossa Ingridistä. Mutta kaikki meni hyvin. Lapset olivat mieheni kanssa kotona ja pärjäsivät hyvin ilman minua. Toki ikävä varsinkin loppua kohden kasvoi valtavaksi ja oli ihana tulle kotiin eilen.
Palkka Norjassa on huomattavasti parempi kuin täällä. Tuntipalkka Helsenor:lla oli yli 220nok tunti eli kahdeksan päivän työstä sain enemmän rahaa kuin saan kuukaudessa (teen 50% sh:n työtä Suomessa) omasta työstäni. Eihän se kivaa olisi jos jatkuvasti joutuisi reissamaan, mutta itse asennoiduin tuohon niin, että teen työn ja sitten nautin. Onnekseni tutustuin heti muutamaan kollegaan jotka asuivat samassa paikassa kuin minä. Toinen oli Eestistä ja toinen Ruotsista. Meillä oli kivaa. Kaikki äiti ihmisiä. Kävimme töissä ja vapaalla kävimme rannalla, lenkillä, grillasimme, luimme jne.
Tuo eestiläinen hoitaja oli ihan huippu. Hän oli vuosi sitten päättänyt, että lähtee tänä kesänä kuukaudeksi Norjaan. Itse opiskellut kielen ja nyt hän oli siellä. Onhan se rankkaa ja jännää. Mennä ihan vieraaseen paikkaan, tehdä töitä vieraalla kielellä, sairaanhoitaja olla vastuussa välillä jopa yli 60:stä potilaasta jne. Mutta siitäkin selviää:)
Mutta teitä kiinnosti vähän kuulla siitä miten vuokrafirman kautta tehdään töitä Norjaan.
En tiedä miksi Helsenor:lta soitettiin minulle... ehkä he näkevät jostain listan ulkomaalaisista joilla on lupa toimia Norjassa. Eli minulle tuli soitto noin kuukausi sitten, että onko minun " auktorisation" voimassa. Ja sehän on sillä olen asunut ja työskennellyt Norjassa kahteen otteeseen. Ekan kerran vastavalmistuneena sairaanhoitajana Baerumissa 13v sitten ja toisen kerran pohjoisessa Kirkenesissä. Yhteensä 4,5v.
Soitto tuli hyvää aikaan. Olin ajatellutkin, että minun pitää keksiä jotain kesäksi. Olen ollut pariinkin välitysfirmaan täällä Suomessa yhteydessä, mutta keikan keikkaa en ole vielä saanut. Vaikka minulla on pitkä hoitajan tausta ja monipuolinen kokemus. Kunnat säästää, sairaanhoitajille ei oteta sijaisia. Ja ne muutamat keikat joita minulle on tarjottu ovat vaatineet "iv-luvat" eli valmiuden antaa suonensisäisiä lääkkeitä. Olen ollut töissä sairaalassa, kotisairaalassa jne. eli osaan tuon kyllä, mutta nykyään vaaditaan luvat. Eli jonkinlainen kurssi, tentti ja näytöt päälle. Kurssille en päässyt vaikka hain koska en ollut tehnyt kyseisen firman kautta keikkaa aikaisemmin. Kysyin miten olisi voinut kun nuo luvat vaaditaan lähes jokaiselle keikalle ja vastaus oli, että kannattaa tehdä perushoitajan keikkaa niin saa näyttöä... jep.
No Norja soitti ja ongelma ratkesi. Eli kerroin, että voin lähteä, mutta olla max. noin viikon. Siitä se lähti. Minun piti täyttää CV netissä, antaa parin suosittelijan nimet ja hommata norjalainen verokortti. Viimeinen oli helppoa. Koska minulla ei ole tienistejä Norjasta tänä vuonna ja minulla on norjalainen sos.turvatunnus niin no problems. Netin kautta hain verokorttia (vero% nolla, koska en tienaa siellä tänä vuonna yli 42 000 kruunua ja työnantaja haki sitten tämän kortin sähköisesti verotoimiston sivuilta). Toki joudun ilmoittamaan saamani tulot Suomen verotukseen ensivuonna ja maksamaan veron niistä tänne.
Minulle tämä oli helppoa, mutta ei se ole vaikeeta teillekään jotka ette ole olleet ennen Norjassa töissä. Mutta ehkä vähän työläämpää.
Ei mennyt kuin muutama päivä niin minulle tuli lentoliput e-postiin, muutama päivä lisää niin minulle ilmoitettiin missä asun ja missä tulen työskentelemään. Ja firma siis maksoi matkat (lentoliput) sekä asumisen. Asuin pienessä majatalossa kävelymatkan päässä Oslon keskustasta. Siellä minulla oli oma kahden hengen huone, mutta yhteinen keittiö ja vessa/suihku muiden asukkaiden kanssa. Työpaikka oli tällä kertaa yksityinen vanhainkoti. Minulta kysyttiin missä haluaisin toimia ja sanoin, että vanhainkodissa. Seuraavalla kerralla haluan tod. näk. sairaalaan. Kaikki meni firman kanssa ilman ongelmia. Minut pidettiin hyvin ajantasalla, infottiin kaikesta ja autettiin. Tuli joka kirjalliset ohjeet miten pääsen lentoasemanta asuinpaikalle ja päivää ennen kuin lähdin kotiin sieltä laitettiin viestiä, että he huomasivat että minulla on aamuvuoro eli töitä 15.00 asti ja kone lähtee kotiin 17.10. He olivat laittaneet työnantajalle viestiä, että minun pitää päästä lähtemään vähän aikaisemmin:)
Minulla oli kiva 8 päivää Oslossa. Joka päivä olin töissä 7-8h, mutta muu aika oli vapaata. Noudatin Stubbin mallia :) 8 h töitä, 8 vapaata ja 8 unta. Luxusta. Ilmat suosi, vapaa oli vapaata ja työpaikkakin osoittautui ihan kivaksi. En ole ollut ennen näin kauaa erossa Ingridistä. Mutta kaikki meni hyvin. Lapset olivat mieheni kanssa kotona ja pärjäsivät hyvin ilman minua. Toki ikävä varsinkin loppua kohden kasvoi valtavaksi ja oli ihana tulle kotiin eilen.
Palkka Norjassa on huomattavasti parempi kuin täällä. Tuntipalkka Helsenor:lla oli yli 220nok tunti eli kahdeksan päivän työstä sain enemmän rahaa kuin saan kuukaudessa (teen 50% sh:n työtä Suomessa) omasta työstäni. Eihän se kivaa olisi jos jatkuvasti joutuisi reissamaan, mutta itse asennoiduin tuohon niin, että teen työn ja sitten nautin. Onnekseni tutustuin heti muutamaan kollegaan jotka asuivat samassa paikassa kuin minä. Toinen oli Eestistä ja toinen Ruotsista. Meillä oli kivaa. Kaikki äiti ihmisiä. Kävimme töissä ja vapaalla kävimme rannalla, lenkillä, grillasimme, luimme jne.
Tuo eestiläinen hoitaja oli ihan huippu. Hän oli vuosi sitten päättänyt, että lähtee tänä kesänä kuukaudeksi Norjaan. Itse opiskellut kielen ja nyt hän oli siellä. Onhan se rankkaa ja jännää. Mennä ihan vieraaseen paikkaan, tehdä töitä vieraalla kielellä, sairaanhoitaja olla vastuussa välillä jopa yli 60:stä potilaasta jne. Mutta siitäkin selviää:)
Paikka jossa asuin oli nimeltään Catalina apartments.
Majoitus voi olla käsittääkseni hyvinkin erilaisissa paikoissa, minulla oli
nyt ekalla keikalla näin hienossa paikassa.
Vigelandspark oli ihan vieressä.
Siellä tuli tehtyä aika monta iltalenkkiä...
Myös Frognerbadet oli ihan vieressä.
Ilmat suosi joten oli ihana mennä uimaan ennen iltavuoroa.
"Tyttöjen" kanssa innostuttiin lähtemään iltauinille Sognsvann:lle.
Luxusta.
Päiväkahvit ennen työvuoroa.
Viikkoon en laittanut ruokaa, en pessyt koneellistakaan pyykkiä.
Ihmeen pienellä pärjää kun pitää huoletia vain itsestään.
En osaa nyt enempää kertoa.
Mutta kysykää. Autan mielelläni ja kehoitan
harkitsemaan tätä vaihtoehtoa :)
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Työterkut Oslosta
Hengissä ollaan:)
Tällä kertaa postailen Oslosta käsin.
Olen elämäni ekaa kertaa välitysfirman kautta Norjassa töissä. Viikon reissu.
Kaikki on mennyt hyvin. Matkat ja asuminen järjestyi firman kautta ja työpaikkakin osoittautui mukavaksi!
Olis pari kivaa kuvaa laittaa, mutta enpäs näköjään osaa tabletin kautta lisätä niitä :(
Aamun vietin rannalla lueskellen, nyt pieni välikuolema ja suihku kämpillä ja kohta iltavuoroon. Täällä on ihan yhtä kuuma kuin sielläkin, plääh ja puuh!
Voin kertoa aiheesta lisää jos teitä kiinnostaa.
Toivottavasti te olette lomalla. Veden äärellä, kylmä juoma hyppysissä :) Ha det!
Tällä kertaa postailen Oslosta käsin.
Olen elämäni ekaa kertaa välitysfirman kautta Norjassa töissä. Viikon reissu.
Kaikki on mennyt hyvin. Matkat ja asuminen järjestyi firman kautta ja työpaikkakin osoittautui mukavaksi!
Olis pari kivaa kuvaa laittaa, mutta enpäs näköjään osaa tabletin kautta lisätä niitä :(
Aamun vietin rannalla lueskellen, nyt pieni välikuolema ja suihku kämpillä ja kohta iltavuoroon. Täällä on ihan yhtä kuuma kuin sielläkin, plääh ja puuh!
Voin kertoa aiheesta lisää jos teitä kiinnostaa.
Toivottavasti te olette lomalla. Veden äärellä, kylmä juoma hyppysissä :) Ha det!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)