Ihania päiviä

"Nää päivät Suomessa on ihania", tokaisi Papu 8v eilen illalla.

Onnea on:

-koko perhe on koossa:)

-saimme iloksemme hoitokoiran viikonlopuksi

-aamulenkki koiran kanssa

-lähikauppa johon voi mennä yöpuvussa

-tuore patonki ja Hesari

ja tieto siitä, että edessä on viikonloppu:)

Eilen saatiin tosiaan isukkikin kotiin joten jotain kivaa

voisi tässä keksiä. 

Ja telkkaristahan tulee vaikka mitä kivaa.. 

lätkää ja Euroviisuja!!

Nautinnollista viikonloppua kaikille!

Tsemppiä Suomi!

Aika juoksee...

Päivät täyttyvät kivasta työstä ja viikonloput

hurjaa vauhtia mukavasta tekemisestä ja pienistä

matkoista:)

Illat menee erotuomarina kahden taistelevan 

pikkupojan kanssa ja yöt paremmin tai huonommin

pienen prinsessan kanssa.

Tässä oli taas välissä TOSI huono yö ja aamutunneilla

sitten taas tajusin, että kipeeksi ollaan tulossa.

Kostautuiko ulkona pienissä vaatteissa keekoilu vai

kuuluuko tämä tähän päiväkodinaloitushommaan?

Eli vieläkään en päässyt kokemaan kokonaista työviikkoa. 

Jos ei ole vappua tai helatorstaita niin tilalle tulee

saikkupäivä:( 

Mutta mutta.. aika juoksee, 

businekset luistaa hyvin ja elossa ollaan,

joten ei valittamista:)

Ja perjantaina tulee mieskin kotiin.

Kukkalähetti toi kukkalähetyksen ja tänään

mua pyydettiin tekstarilla Osloon treffeille eli

pitäisikö tässä alkaa suosittelemaan näitä kaukosuhteita;)

Ei vaan. Olisi kiva jos mies olisi täällä

tukena ja turvana kun arki vyöryy niskaan, 

mutta toissaalta kyllä tällainen pieni erossaolokin 

hyvää tekee... osaa taas arvostaa toisen läsnäoloa 

ja tulee ehkä näytettyä erilailla, että välittää.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Isoveli paketoi potilaan:)

Uusi Ti-Ti Nalle on niin jännä, että menee varpaatkin suuhun :)

Kesä

Ihana kesäpäivä.

Luulin jo, että johan mä pärjään hyvin lasten kanssa.

Kunnes tuli taas ilta ja nukutusrumba. 

Toi meidän pieni jonka olisi kaiken järjen mukaan 

pitänyt olla tosi väsynyt tämän kaiken ulkoilun ym. 

jälkeen ei vaan taas meinannut nukahtaa...

Hitto, että se ottaa päähän. Teet kaikkesi ja meinaat jo

itse nukahtaa pystyyn siihen sängyn viereen, mutta toinen 

vaan hyörii ja touhuaa jne. 

No nyt täällä nukutaan... mutta sen lisäksi, että 

Glotta on huono nukahtamaan hän on myös ajoittain

huono nukkumaan.

Jonkun näköinen unikoulu pitäisi kai pitää taas.

Sääli naapureita...

Huoh!

Hyvä päivä...

Joku lukija kirjoitti, että ajanmyötä opin vielä tykkäämään myös tästä arjesta kun mies ei ole kotona.
Epäilin... Se ensimmäinen pätkä oli nimittäin aikas kamala.

Mutta nyt alan uskomaan, että niin voi olla. Olinhan minä Norjassakin paljon yksin lasten kanssa. Ja ennen Norjaan lähtöä kun mies opiskeli ja oli pitkiä harjoittelujaksoja poissa kotoa.. ja pojat olivat silloin pieniä. Silloinkin pärjäsin. Miksi en nyt sitten pärjäisi!? Toissaalta on helppoa kun on yksin vastuussa kaikesta. Tietää, että hommat on tehtävät itse.. ja täällä on vain yksi aikuinen joka päättää asioista:)

Helatorstai. Ihana yleellinen vapaapäivä meille kaikille. Herättiin myöhään ja lojuttiin yöpuvuissa pitkälle aamupäivää. Mutta ihmettelen. Tämänhän on pyhäpäivä. Papulla oli kaverisynttärit Flamingon keilahallissa. Vein häntä sinne ja tajusin, että ihmisiä on liikenteessä ihan niin kuin normaalina arkipäivänä. Kaupat on auki ja kauppakeskuksen autoparkki ihan täynnä.. siis mitä? Eikö täällä ole nykyään enää ikinä kaupat kiinni? Sunnuntaisinkin on kaupat auki vaikka ei ole kesä eikä edes joulun alusaika! Norjassa jo tottui siihen, että lauantaina piti miettiä mitä laittaa maanantai-aamuna lasten matpakkeihin... ei täällä. Eikä täällä tarvi tehdä edes niitä matpakkeja. Mikä ihana arjen helpotus:)

No mutta meille tämä oli pyhä ja rauhallinen päivä. Istuskelin takapihalla lukemassa. Oikeeta kirjaa... pitkästä aikaa! Ihana aurinko lämmitti vaikka sadetta luvattiin. Iltapäivällä lähdimme ystäväperheen luokse terassitalkoisiin ja grillaamaan. Oikein kiva päivä. Ainut hetki kun tuli miestä ikävä (tai lähinnä lisäkäsiä) oli tämä joka iltainen iltahärdelli. Siinä kohtaa alkaa itsekin olemaan väsynyt, pojat haluaisivat lukea vielä yhden Aku Ankan, Glotta on väsynyt, mutta laulaa mukana joka ikisen iltalaulun ja on omasta mielestään huvittava... no sammuihan ne viimein.

Meidän makuuhuoneeseen paistaa ilta-aurinko. Kiva juttu... ihana valo. Juu ja kesällä varmaan ihan helkatin kuuma.

Tänään vaihdoin lakanat. Tilasin Finlaysonilta ihanat pussilakanat kun kuulin, että siellä on alet. Nämä lakanat: Finlaysonin Taimi ovat niin ihanat. Ekan kerran bongasin nämä ystäväni luona Norjassa. Kysyin, että mitkä noi oikein ovat kun ovat niin nätit. Ja seuraavalla kerralla sama juttu. Aina kun kävin heillä ihastelin näitä, mutta en saanut tilattua kun varsinaista lakanatarvetta ei ollut. Nyt aleista sitten tilasin ja eka yö näiden lakanoiden välissä on edessä. Harmi, että edessä on yksinäinen yö. Kyllä minä husbandia kaipaan... muutenkin kuin lisäkäsien toivossa:)

ps. yksi hyvä juttu näissä lakanoissa on söpöyden lisäksi. Näissä ei ole nappeja, neppareita, vetskareita eikä mitään naruja/nyörejä. Eli nämä voi mankeloida. Tänään kylläkin unohdin. Mutta jatkossa sitten. Olen ihan kyllästynyt siihen, että nykyään lähes kaikissa pussilakainoissa on joku "este" mankeloinnille! Nih!

Oho... osasin:)

Postaan nimittäin ekaa kertaa työkoneelta.

Mutta kävipäs niin, että nämä kaikki ottamani kuvat 

tallentuivat sellaiseen paikkaan josta kaikki meidän työntekijät

näkevät ne:) Onneksi kyseessä oli ihan vain kodista näpsittyjä kuvia:)

Kotitoimistolla ja vähän sisustusta...

Kyllä täällä hengissä ollaan:) Heti auttoi kun avauduin täällä vähän ... teetä ja sympatiaa;)
Parina iltana on ollut jopa niin paljon paukkuja, että olen jaksanut lähteä Ikeaan ja paneutua vähän tähän kodin laittamiseen. Ja johan on paljon helpompi hengittää kun koti ei ole kuin kaaos.

Onneksi työni alkoi tällälailla keväällä.. joka viikko on joku vappu tai helatorstai eli "pakollinen vapaapäivä". Niinä päivinä saa vähän ladattua akkuja ja taas jaksaa painaa.

Täällä siis kaikki hyvin. Tosin mies lähtee tänään Norjaan ja on siellä 9 päivää eli seuraavaa postausta voitte joutua odottelemaan kun minä keskityn hengissä pysymiseen:) Nauttikaa vapaasta ja aurinkoista loppuviikkoa!

Niin kuin joku viisas lukija kirjoitti, pitää

osata nauttia pienistä hetkistä...

minä olen nauttinut mm. kesän ekasta grillimakkarasta:)

... ja Ingrid elämänsä ensimmäisestä mansikasta:)

Vähän on valjua vielä.. mutta hitaasti hyvää tulee..

vai miten se meni?

Rakastan kukkia, mutta olen tosi taitava tappamaan

niitä. Anopinkielestä olen haaveillut pitkään ja

mikä parasta. Kukkakauppias lupasi, että 

tätä en saa tapettua... katsotaan:)

Tänään tein töitä "kotitoimistolta" käsin:)

AURINKOENERGIAA KAIKILLE!

Ööö...

Tässä on käynyt juuri niin kuin pelkäsinkin. Kun elämässäni on vihdoin muutakin kuin aikaa (sitä ei nimittäin tunnu nykyään olevan ollenkaan tarpeeksi) niin blogi on se joka ekana kärsii... siis kaiken muun lisäksi.

3 vuotta sain viettää kiireetöntä elämää. Siihen jo melkein tottui. Ja nyt sitten täällä etelässä.. sosiaalisessa ja kiireisessä kehä 3:n sisäisessä elämässä tuntuu, että lepopulssikin on puolet korkeampi kuin normaalisti:) Pitää käydä töissä, pitää jaksaa lasten kanssa, pitää laittaa kotia, pitää tavata ihmisiä... siis tehdä niitä juttuja joista siellä pohjoisen hiljaisuudessa haaveilin.

Tämä vie aikaa tottua.

Eniten kuitenkin pelkäsin sitä miten pojat pääsevät kiinni suomalaiseen kouluun. Mutta hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi. He lähtevät kouluun mielellään, ovat saaneet uusia (ja vanhoja) kavereita eivätkä ainakaan äidille myönnä, että koulu tuntuisi jotenkin vaikealta tms. He ovat myös osanneet lähteä itsenäisesti kouluun jos minä olen lähtenyt ennen heitä ja myös iltapäivät yksin kotona ovat menneet hienosti. Pidetään peukkuja, että asiat menevät jatkossakin näin hyvin.

Toinen pelonaihe oli Glotan päivähoidon aloittaminen. Tuntui ihan käsittämättömältä, että meidän pikku-Töhö aloittaa päiväkodin. Nyt on jo muutamia hoitopäiviä takana ja kaikki on mennyt hyvin. Hoidossa menee hyvin ja myös illat ovat menneet hyvin, mutta yöuniin on tullut vähän uusia muuveja. Muutama yö... no meni päin per..ttä. Mutta nyt taas meillä nukutaan hyvin.. ainakin toistaiseksi.

Kolmas juttu mitä jännitin oli nämä "yh-viikot" joita vietän kun mies on Norjassa töissä. Miten pärjään 3 lapsen kanssa yksin?! Uusi työ ja kaikki on uutta ja mies siellä kaukana. No se onkin ollut ehkä se ainut ja aiheellinen pelonaihe. Pärjään... kyllähän sitä pärjää vaikka lipputangonnupissa tarvittaessa, mutta täytyy sanoa, että opettelemista on vielä. Että arki alkaisi sujua rutiinilla ja haastavinta on ehkä se, että oppisin myös nauttimaan niistä pätkistä kun mies ei ole täällä meidän kanssa. Nytkin hän lähtee keskiviikkona ja on 9 päivää poissa. Argh. Toivon, että osaisimme elää lasten kanssa täällä niin, että emme vain laskisi, että milloin isi tulee kotiin vaan eläisimme normaalia arkea myös silloin kun hän ei ole täällä.

Viikonloppuna minulta kysyttiin, että miten blogin nyt käy kun olette muuttaneet takaisin Suomeen. Niinpä!? Vastasin spontaanisti, että varmasti koko blogi kuolee ajanpuutteen vuoksi... ja ketää nyt kiinnostaa lueskella tällaisen vantaalaisen "yh-äidin" arjenvuodatuksia täällä... nyt on vähän sellainen olo nimittäin.

Ehkä tämä takaisinmuutto ei olekaan mitään juttu. Kotiinhan me tultiin. Tuntuu, että takaisin oravanpyörään hypättiin samantien kun Suomen raja ylitettiin ja arki vei mennessään. Ei tässä ehdi ihmettelemään että mikä on toisin kuin Norjassa. 3 lapsen kanssa arki on arkea missä vain... pyykkikone pyörii ja vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

Eli ehkä palailen linjoille kun on taas energiaa panostaa blogiasioihin. Nyt tuntuu, että aika ja energia on käytettävä muihin puuhiin:) Ne jotka odottavat sisustuskuvia uudesta kodista joutuvat tod.näk odottamaan vielä hetken... pahvilaatikoista on tullut osa meidän sisustusta ja ikkunat huutavat verhoja...

Joten olkaa armollisia:) Pitäkää peukkuja, että opin uuden työni ja jaksan olla edes siedettävä äiti ja vaimo... nyt unta palloon ja aamulla taas kohti uusia haasteita.

Aurinkoista viikkoa meille kaikille äiti-ihmisille... on tämä vaan haastava laji!

Juhlaa ja arkea...

Uusi työ on imaissut mukanaan. On ihanaa kun on työ johon joka aamu lähtee into piukassa. Tosin työ on imenyt myös mehut minusta... oikein mihinkään muuhun ei ole energiaa.

Uuden kodin laitto ei juurikaan inspiroi. Nurkissa olevat pahvilaatikot eivät häiritse.

Arki on niin erilaista kuin vielä muutama viikko sitten. Glotta käy päivähoidossa, itse kotiudun neljän jälkeen, illat ovat tosi lyhyitä, oikein mitään ei ehdi.

Miehen eka "poissaolojakso" on koettu. Se oli hirveetä! Töistä talla pohjassa kotiin ruokaa laittamaan ja sitten alkoikin iltahommat.

Nyt mies on kotona. Se on ihanaa:) Vähitellen muuttolaatikot tyhjenevät ja tänään luin ekaa kertaa naistenlehteä sitten Norja-aikojen. Ei ole ollut aikaa saatikka energiaa. Eilen kaaduin sänkyyn kahdeksalta ja aamulla heräsin pirteänä seiskalta... olipa ihana tunne:) Tänään ehkä jaksan jäädä vähän istumaan iltaa miehen kanssa kun lapset nukahtavat.. ehkä:)

Mutta en valita. Kaikki on jännää ja uutta. Kevät on täällä ja kesä on tulossa kovaa vauhtia. Kaikki on hyvin:)

Vappu meni ihanien ystävien kanssa.

On ollut ihana huomata, että mikään ei ole muuttunut.

Meillä on edelleen ystäviä ja he ovat ihan samoja tyyppejä kuin

silloin ennen:)