Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

lauantai 11. elokuuta 2012

Vanhan toistoa:)

Nyt ei tule kuin vanhan toistoa:) Retkellä taas!
Nyt suuntana oli Suomi. Nämä kuvat ovat kyllä Norjan
puolelta. Näätämön joen varrelta.

Vain kalavehkeet (ja lupa) puuttuivat:)

Mutta sen verran ihanat maisemat ja niin lupaavasti joen pinta
loiskui, että ihan hirveä kalastuskärpänen puri. 15.8 loppuu
lohestus.. eli ennen sitä on pakko päästä kokeilemaan:)

Olen aina ajatellut, että jos kesämökin saan niin sen pitää
olla etelässä. Veden äärellä niin, että saunasta pääsee uimaan.
Mutta nykyään... voisin hyvin ottaa tällaisen pikku möksän
täältä pohjoisesta:) Kalastella ja kerätä lakkaa päivät pitkät:)

Tai tällaisen  <3 Ihana!

Näätämöjoki.. vai onko se Näätämön joki?

Glotta
Mukana kuin peräpukama;)

perjantai 10. elokuuta 2012

på tur:)

Taas on se aika vuodesta kun koko valveillaolo aikansa voisi viettää ulkona. Syksy on täällä ihan parasta aikaa. Retkillä on ihanaa:)
Eilen oli hyvä ilma ja päätimme lähteä tuttavaperheen kanssa retkellä. Ihan norjalaisittain. Eli ajoimme sellaiseen paikkaan missä lasten kanssa on helppo olla. Auto parkkiin, muutama satametriä tarpomista, tulet nuotioon ja eikun koossailemaan:)





Nämä retket ovat parhaita. Lapset tulee syötettyä,
ulkoilutettua ja väsytettyä yhdellä iskulla:)
Itse saa nauttia aikuisten seurasta. Ja kotiin
viemisiksi on yleensä ainakin iso kori mustikoita:)

Nyt näyttää siltä, että edessä on taas kaunis päivä.
Pilvetön taivas ja mittari näyttää +15 jo näin aamusta:)
Sauvakävelylenkki tehty, aamuhypyt trampoliinilla suoritettu ja
superfood aamupala suoraan suolta nautittu:)
Selvästi hyvä päivä edessä siis.

Oikein aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille:)
t: Kalamuija

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Projekti kesäkoti

Pakko palata vielä tähän kesän rakkaaseen ja raskaaseen projektiin.
Minulla oli pakkomielle saada meille oma kolo jossa olla.
Meidän pikkukämpän vuokralainen lähti pois sopivasti  keväällä
joten paikka oli.. mutta ei ensimmäistäkään huonekalua, astiaa,
petivaatetta, verhoa tms. Ja eikun hommiin:)


Kämppä on ihan alkuperäisessä kunnossa. Eli suoraan 50-luvulta.
Mitä et voi peittää niin korosta sitä... on joku sisustusguru joskus
sanonut. Eli etsin 50-60 luvun tavaroita huutonetistä jne.


Nopeasti huomasin, että viiskytluku onkin kuuminta hottia,
joten piti vähän tinkiä tavoitteista. Mutta yksi periaate oli ja pysyi:
kämppään tulee vain käytettyjä tavaroita. Tai lainattuja:) Tai saatuja:)


Lasia huutonetistä...

Verhot samasta osoitteesta.
Tuolit ostin ystävältäni muutamalla kympillä:)
Nyt valehtelin.. tuo Artekin jakkara on uusi,
ostin sen helmikuussa Suomenlomalla kun olimme. Artekin
alesta tietysti:)

Näistä hiton lavereista se alkoi. Ne olivat eka hankinta.. ja vielä
viimeisenä iltan ne olivat asunnossa. Mies oli reissannut jo pohjoiseen
ja olin ihan pulassa. Millä saan nämä kuljetettua jonnekin. Vihdoin 22.00
illalla ystäväni mies tuli apuihin:) Mielessäni jo kuvittelin itseni kirveen varteen,
pilkkomassa sänkyä tuhannen päreiksi:)


Ja 50-luvulla kun elettiin niin joka kodissa ei tietystikään ollut
pesukoneita. Joten koko kesän viikottaiseen ohjelmaani kuului
pesutupapäivä:) Se oli aika kiva juttu:)

Tosin eräs pe ilta erehdyin ajattelemaan, ettei minun tarvi
hakea pyykkejä narulta illalla. Voin mennä aamulla.
Jos menen klo 9.00 niin voin olla varma, ettei kukaan
ole vielä aloittanut pesutupapäiväänsä...kuinka väärässä
olinkaan!  Siellähän minua odotti 90v mummo pyykkeineen!
Ja olipahan hän ehtinyt hälyttämään talonmiehen ja naapurin
ukonkin ihmettelemään kuka hävytön on jättänyt
pyykkinsä narulle kun hänellä on pesutupapäivä!?
Hänhän oli sitten aloittanut joka lauantaisen projektinsa jo kello 7!
Niin kuin oli kuulemma tehnyt viimeiset 45v:)
No loppu hyvin kaikki hyvin. Tällaisissa tilanteissa auttaa
kun heittäytyy mukavaksi. Kerää nopeasti pyykkinsä pois, laittaa
mummon pyykit narulle ja kun iästä tulee kyse niin tietysti
ikä kannattaa arvata n. 15v alakanttiin;) Meistä tuli kaverit:)

Tämä sisustusprojekti oli kiva. Olin täynnä energiaa ja halua kalustaa asunto
ennen kuin muu perhe tulee paikalle 2 vkon päästä.
(tottakai pikkuassari roikkui koko ajan mukana)!
Kaiken tarvittavan sain kasaan. Ja halvalla. Meniköhän tähän koko 35m2:n
asunnon sisustamiseen pari kolmesataa euroa? Ja osan sain
takaisin kun myin huonekaluja kesän loputtua.

Mutta vastaavaan projektiin en enää muutaman kuukauden takia lähtisi:)
Varsinkin asunnon tyhjennys vei voimia.
Minne kaikki tavara.. kun mitään ei voinut ottaa mukaan kotiin??
Auto oli ääriään myöden täynnä jo muutenkin.
Kierrätyskeskukseen mieheni sanoi... ei ei ei!
Minun rakkaudella kokoon kasaamani tavarat olisi
pitänyt lahjoittaa ilmaiseksi eteenpäin!!?? No totta.
Se olisi ollut ainut oikea paikka niille.

Osan sain myytyä, osa on veljeni varastossa, lainaamani tavarat palautin
omistajilleen jne jne.

Mutta olipahan projekti.
Eipä tarvi uudelleen kokeilla, mutta kivaa oli:) 

Parasta tässä kesäkodissa oli sen sijainti.
Ihan keskustassa. Ja rantaan parisataa metriä:)
Eli köyhän miehen kesämökki.
Jos ja kun ei ole varaa ostaa kesämökkiä
omalla rantapätkällä niin tässä oiva vaihtoehto:)

Aamulenkki Porlan maisemissa oli arjen luksusta:)





tiistai 7. elokuuta 2012

Aah..




Palasimme pohjoiseen kreivin aikaan...
metsät ovat täynnä mustikkaa ja sieniä.
Lakka kypsyy kovaa vauhtia:)

Olin jo unohtanut miltä raikas ilma täällä tuoksuu.
Se on niin ihana tuoksu:)
Ja se hiljaisuus. Tuonne suolle kun menee niin siellä
ei kuulu mitään.. tai no joo.. kyllä siellä meidän
poikien sotaleikkien äänet kuuluvat, mutta muuten
on niin hiljaista.

Kun alkukesästä menimme Etelä-Suomeen niin ensimmäiset yöt
menivät kuunnellessa autojen, mopojen ja ihmisten ääniä.
Meidän kesäkoti on ihan keskustassa ja siinä on vanhat ikkunat.
Luulin jo, että olin tullut vanhaksi;) Kuulin jokaisen mopon ja joka
keskiviikkoyö heräsin kun naapurimme "crazybailaaja" saapui kotiin
kello 3.30. Loppukesästä jo nukuin hyvin.. kaikkeen tottuu.

Huomasin, että olen jo tottunut näihin pohjoisen maisemiin ja ilmastoonkin.
Teki hyvää olla 2kk poissa. Voi, että Suomen Lappi näytti kauniilta eilen
kun kotiin ajelimme. Samoin tämä tämänpäiväinen retki, miten
ihanaa olikaan olla tuolla luonnossa. Syksy on hienoa aikaa kuulkaas;)

maanantai 6. elokuuta 2012

Borte bra men hjemme best...

Ja nyt todellaan tuntuu tuolta:) Oma koti kullan kallis.
2kk:n kesäloma vietetty Suomessa. Valivali-postauksista huolimatta meillä oli kiva kesä. Ei ihan sellainen kuin kuvittelin, mutta ihana.

Koskaan ei ole kuitenkaan tuntunut yhtä ihanalta  tulla kotiin. KOTIIN:) Piti asua täällä pohjoisessa 2 vuotta, viettää tämä pitkä kesä Suomessa, jotta sen tajusin. Meidän koti on täällä! Ihana tunne.

Meillä oli täällä kesällä vuokralaisia. Tämäkin toi kesään oman jännitysmomenttinsa. Moni epäili.. vuokrata nyt omaa kotiaan tuntemattomilla. Varsinkin kun itse on niin kaukana, eikä pääse välillä katsomaan minkälainen tilanne on. Toinen kertoi omia kokemuksiaan... miten vuokralaiset olivat jättäneet jälkeensä hirveät sotkut jne.

Mutta huoli oli ihan turha. Meille kävi hyvä tuuri vuokralaisten suhteen. Kotimme pinnat kiilsivät puhtauttaan, tavarat olivat oikeilla paikoillaan, jos sokeri tai vessapaperi oli loppunut niin lisää oli hankittu ja mikä parasta... minun ulkokukat ja kukkapenkki voivat paremmin kuin koskaan! Näköjään minun ja minun kukkieni välillä täytyy olla tuo 1400km, jotta kukat pysyvät hengissä;)

Lisäksi vuokralaiset olivat viihtyneet loistavasti. Vieraskirjassa oli ihania kertomuksia siitä mitä he olivat täällä pohjoisessa puuhanneet, minkälaisia kalasaaliita saaneet ja mistä olivat erityisesti pitäneet kodissamme:) Pitää varmasti perustaa bed&breakfast;) Niin hyviä kokemuksia meillä on tämän ensimmäisen kesän jälkeen.

Olen ollut kesällä maailman laiskin valokuvaaja. Kamera oli ehkä kolmella retkellä mukana. Onneksi on kamerakännykkä... tosin sitäkään en muistanut käyttää:) Muutenkin bloggaaminen kesällä ei napostellut yhtään. Heti kun pitää taukoa postaamisessa niin se lopahtaa kokonaan. Ketää nyt kiinnostaa meidän kesälomakohteet tai tekemiset?? Niin sitä alkaa ajattelemaan. Ja kun ei ole hyviä kuviakaan niin sitä suuremmalla syyllä on jäänyt postaukset postaamatta. Sorry! Välillä olen puhelimen kautta tsekkaillut tilannetta ja tajunnut että ne "Pro-bloggaajat" eivät vietä kesälomia.. tai viettävät, mutta jokainen retki ja grilliruoka jaetaan lukijoiden kesken.

Mutta nyt on lomat lomailtu.. tai ei nyt ihan. Pari viikkoa vielä, mutta nyt siis ollaan palattu kotiin. Eli pitää ryhdistäytyä tällä rintamalla ja yrittää löytää noista kesäkuvista jotain julkaisemisen arvoista:)

Hyvää kesän jatkoa kaikille:)
Tosin eilen illalla kun vielä viimeisiä tavaroita kesäkodista hain niin huomasin, että iltahan pimeni.. onko nyt syksy? Jee jos on.. kynttilöitä, takkatulta ja koossailua. Kyllä.

Ja huomenna lähden tsekkaamaan mikä on mustikka-/lakkatilanne täällä. Mansikkakiintiön yritin syödä täyteen kesän aikana Etelä-Suomessa:)

Kiitos kaikille joiden nurkissa saimme nukkua kesällä, joiden pöytien ääressä saimme ruokailla, kaikille joiden seurasta saimme nauttia ja myös niille jotka ymmärtävät, että ihan joka paikkaan emme ehtineet.. lupauksista huolimatta:) Tiedätte.. tänne olette tervetulleita!

Aika tiukka-täti tuolla ylä oikealla eikö vain;)
Ilmeestä huolimatta tuo hetki oli yksi kesäni kohokohdista..
Lossin kannella, ympärillä meri, kädessä uunituore lehti, vauva nukkuin,
pojat olivat jossain tarpeeksi kaukana joten minulla oli pieni hetki
aikaa keskittyä lukemiseen ja nauttia hirjaisuudesta:)
Vesi ja lukeminen.. niin minä rentoudun.
Nämä kuvat ovat siis Turun saaristokierrokselta jonka teimme
heinäkuun puolivälissä.

Nämä kuvat ovat Meri-Teijosta.
Vietimme päivän ystäviemme kesäpaikalla.
Mathildedalin ruukin ympäristö on paikka jossa
silmä lepää ja siellä tulee aina hyvä fiilis.
Sieltä kun saisi kesäpaikan... pitää lotota kovasti:)


Neiti matkanjohtaja:)
Pohjoisesta etelään mukaamme lähti "file"... helppo vauva
joka pysyi paikallaan eikä säätänyt turhia.
Kesän aikana hänestä kehittyi aikamoinen tättähäärä:)
Konttaa, nousee tukea vasten seisomaan ja pitää sellaista
ääntä, että oksat pois:)

Lapset nauttivat kesästä. Sukkia ja pitkiä housuja ei juurikaan tarvinnut.
Jäätelöä syötiin mahat kipeiksi ja aina oli leikkiseuraa.
Mutta kyllä hekin olivat onnessaan kun kotiin tulimme:)

Kesässä parasta oli spontaanit hetket...
esim. kun autossa tuli kuuma, pysäytettiin auto ja kahlattiin
läheiseen järveen:)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Postia lomalaiselta

Lämpimät terkut Lohjalta:)

Kesä on mennyt nopeasti. Sitä kuvitteli ehtivänsä ja jaksavansa vaikka mitä... kun kerrankin on piiiitkä loma. Miten sitten kävikään? Kesä on mennyt, sumussa!

Pieni matkanjohtaja määrää vauhdin, usein myös suunnan. On helpompi hyssytellä huutavaa vauvaa omissa nurkissa kuin vieraiden. On helpompi pysyä paikoillaan kuin pakata 5 ihmisen kamat... olen pannut merkille, että on ihan sama lähteekö reissuun päiväksi vai viikoksi niin tarvittavan tavaran määrä on vakio.

Ollaan me sentään pieniä retkiä tehty. Mm. Fiskars, Porvoo, Meri-Teijo ja Uusikaupunki on nähty. Turun saaristossakin vähän ajeltu. Mutta monta kyläpaikkaa on käymättä vaikka ihmisille niin kovasti lupailimme, että nyt tullaan.

Haaveilin, että jonain aamuna hyppään bussiin ja käyn Helsingissä ihan itsekseni jne jne.
Kaikki tämä olisi ollut mahdollista ja olisi vieläkin, mutta ei. Ei innosta, mielummin jään perheen pariin, menemme rantaan, syömme ravintolassa, juomme kahvit kahvilassa:)

Eräänä päivä kun valitin väsymystä ...tai narisin muuten vain, niin mieheni naurahti, että sähän elät juuri sitä kesää josta haaveilit niin kovasti keväällä... Pitkä loma perheen kanssa, pieni itse tuunattu kesäkoti, ei ruoanlaittoa, ulkona paistaa aurinko... Niinpä:D

En vaan haaveillessani ottanut huomioon, että perheeseemme kuuluu henkilö joka on 70 senttiä pitkä, mutta siitä huolimatta johtaa koko orkesteria... Että perheeseemme on muuttanut epävarmuustekijä.
Enkä sitä, että vanhat 50-luvun laverit sopivat kyllä loistavasti sisustukseen, mutta niissä on mahdoton nukkua hyvin. Enkä sitä, että vaikka ajatus keittiön lattialla siskonpedissä nukkuvista veljeksistä on hellunen, niin käytännössä se meinaa sitä että se peti pitää pedata joka ilta ja siivota aamulla ylös ennen kuin voi alkaa haaveilemaan aamupalasta:)

Itsekin osaan jo nauraa keväisille unelmilleni. Sille aina paistavalle auringolle, sille sopuisalle pikku perheelle joka aamulla iloisena lähtee torikahveille ja sille sisustuslehdistä tutulle pikku kaupunkikodille:)

No kaikkea pitää kokeilla, haaveita täytyy toteuttaa, mutta ensi kesää emme vietä tässä idyllissä:) Itseasiassa tämä idylli myytiin ja ensi kesäksi on jo uusia unelmia. Niistä lisää tuonnempana... Mutta voin kertoa, että siinä unelmassa eletään ihan tällä vuosituhannella:) Ei nukuta 70 cm leveillä natisevilla lavereilla, voi olla, että siinä on jopa mikrouuni ja pesukonekin;)

Ja siinä unelmassa matkanjohtajakin on taas vuotta vanhempi ja ennen kaikkea viisaampi. Hän tajuaa, ettei tissiä tarvi joka kerta kun yöllä kääntää kylkeä, hän tajuaa, että kerrostaloissa on hiljaisuus kello 23 jälkeen. Hän tajuaa myös, ettei äiti katoa lopullisesti vaikka joskus sulkeekin vessan oven perässään:)
Toki on hän söpökin... Kaikki yölliset säädöt on anteeksi annettu ja unohdettu kun hän aamulla kurkkaa sängynlaidan yli ja vilauttaa ihanan hymynsä:)

Että tällaisia kesäkuulumisia tänne! Toivottavasti teillä on ollut myös aurinkoa ja huippuhetkiä kesässänne;) Täällä "rentoudutaan" vielä hetki ja palataan kotiin elokuun 2.vkolla:-D

T.kalamuija

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Toimistopäivä

Terkut Suomesta:) Täällä ollaan oltu jo lähemmäs kuukauden päivät. Tosi lomalla... en ole ottanut yhtään kuvaa kamerallani (jos tähän postukseen saan kuvia liitettyä niin ne ovat kännykällä otettuja). Koneellekaan en ole oikein ehtinyt eli siksi tämä blogihiljaisuus.

Lomalla siis edelleen, mutta oli pakko tulla koneella käymään. Pitää ns. toimistopäivä:) Maksella laskuja jne.

Pari ekaa viikkoa olin täällä yksin vauvan kanssa. Sisustin kesäkotia, juhlin kummityttöni ripille pääsyä jne. Sitten tulivat miesväki. Aika menee nopeasti. Tässä lähimaastossa olemme retkeilleet, mutta kaikki ne 100 retkikohdetta (Turut ja torit) on käymättä.. pitää varmaan aktivoitua. Ei tämäkään loma loputtomiin kestä. Elokuun alussa paluu pohjoiseen:)

Kokeillaan saako kuvia liitettyä.. jos en niin aurikoista kesänjatkoa kaikille. Ja palaillaan;)







Ilmat ovat olleet vaihtelevat.. jotkut sanovat, että jopa huonot. Me nautimme. Lämmin:) Ja jos vielä kuumempi olisi niin meidän olot tässä 35neliön kaupunkikesäkodissa alkaisivat olla aikas kuumat:)