Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kumppani

Minulle tuli sähköpostiin blogihaaste. En ole pitkään aikaan tarttunut näihin, mutta nyt haaste tuli vähän virallisemmalta taholta ja aihe oli ajankohtainen ja tärkeä niin ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen.

Eli Kataja ry lähetti viestin, jossa haastoi vähän kehumaan kumppania. Parisuhteesta puhutaan liian usein valittaen ja epäkohtia etsien. Tämän haasteen tarkoitus on kertoa omasta kumppanista. Niistä rakkaista ja ihanimmista ominaisuuksista:)



Me ollaan oltu yhdessä lähes 20-vuotta. Ollaan saman kaupungin kasvatteja ja harrastettiin kummatkin jääkiekkoa. Tiesimme toisemme, mutta emme tunteneet. Yhteisten tuttujen kautta ajauduttiin viettämään Juhannusta samalle mökille ja sieltä kaikki alkoi. Minä olin se joka teki aloitteen. Hän tuntui tavoittamattomalta ja otin asian vähän haasteena. Saunoimme ja pesimme hampaat illan päätteeksi yhdessä ja jo vähän Juhannuksen jälkeen kävimme treffeillä. I got him!

Mieheni on kuin kallio. Vakaa, turvallinen, epäitsekäs ja luotettava. Olen ehkä vähän liikaakin tukenut häneen. Hän on vuosien varrella ollut minulle kumppani, ystävä, veli, isä, äiti jne.
Ja mikä parasta hän on vielä aivan loistava isä lapsillemme.

Näihin kahteen kymmeneen vuoteen on mahtunut ala-ja ylämäkiä. Mutta niin se vain on, että vahva suhde kestää elämän vaikeudet, ongelmat ja kriisit. Suhteessamme ei ole ollut isompia kriisejä. Olemme rakastaneet ja kunnioittaneet toisiamme ja tehneet suhteemme eteen töitä.Olemme puhuneet ja koskettaneet. Mutta elämä ottaa ja antaa. Yhdessä olemme jakaneet arjen asiat: lapset, laskut, sairaudet, läheisten ihmisten ongelmat jne.



Ehkä suurin oivallus on ollut se, että naiset ja miehet ovat erilaisia. Me ajattelemme erilailla. On ollut pakko puhua ja kuunnella. Hyväksyä myös se, että minun onnellisuuteni ei ole hänen elämäntehtävänsä. Vaikka hän on kyllä sen eteen tehnyt ja tahtonutkin tehdä töitä. Mutta kyllä se niin on, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta. Me itse vaikutamme siihen miten koemme esim. parisuhteemme.



Me olemme erilaisia persoonia. Itse olen impulsiivinen tunneihminen, mieheni on vähän pessimistinen järki-ihminen. Mutta kyllä pitkä parisuhde mielestäni muokkaa ihmistä. Minusta on tullut vähän mieheni kaltainen ja miehenikään ei enää noudata elämänohjetta: "pessimisti ei pety", vaan osaa katsoa maailmaa vähän jo huumorinkin kautta. " Meissä tapahtuu 20 vuoden aikana paljon. Emme aina itsekään tunne itseämme. Elämän jakaminen toisen ihmisen kanssa mahdollistaa tutustumisen itseen ja toiseen. Hyvinvoiva, pitkä parisuhde rikastuttaa ja kasvattaa molempia.": näin lukee Katajan kirjoittamassa Rikasta minua, matkalla parempaan parisuhteeseen kirjassakin ja itse ainakin allekirjoitan joka sanan.



Monet parit kyllästyvät toisiinsa, kun kumppanit eivät oikeasti jaa elämäänsä yhdessä. Meille ei ole käynyt näin . Itse seurustelin pitkään ennen kun tapasin mieheni ja olin jo kyllästynyt edelliseen kumppaniini. Oli ihana rakastua uuteen ihmiseen, mutta takaraivossa oli pelko, että koska kyllästyminen tulee taas. Mieheni oli varma, ettei sitä tule. Eikä sitä ole tullut. Me jaamme elämämme yhdessä.




Toki meillä on omia harrastuksia ja ystäviä, mutta tärkeintä ja ihaninta on tehdä yhdessä. Ja niin me olemme tehneetkin. Parisuhteessa on tärkeä antaa toiselle hänen tarvitsema fyysinen ja psyykkinen tila. Se on parisuhteen elinehto. Meillä kummallakaan ei ole suurta tarvetta saada sitä omaa aikaa. Ehkä siihen vaikuttaa esim. se, että mieheni käy ulkomailla töissä. Hän saattaa olla 9 päivää poissa. Tuntuu luontevalta, että kun hän on kotona niin teemme asioita yhdessä pariskuntana / perheenä.



Eihän tämä tilanne ole ideaali. Mies käy 1500km:n päässä töissä. Mutta kun Suomessa ei hänelle töitä ole niin yritämme olla kiitollisia siitä, että hänellä on ylipäätään hyvä työpaikka. Ja vaikka hän on pitkiä aikoja poissa niin hän on kuitenkin lopulta kotona varmasti enemmän kuin keskiverto suomalainen isä. Olen oppinut jo ajattelemaan, että on turvallista olla erillään ja mukavaa sitten taas olla lähekkäin. On vaan luotettava ja uskottava, että vaikka hän on poissa niin ei hän meitä hylkää. Hänkään ei nauti siitä, että joutuu lähtemään ja olemaan erossa. Mutta tämä on nyt tällainen elämänvaihe ja toivotaan, että hän työllistyisi Suomeen mahdollisimman pian.



Esimerkiksi viime lauantaina miehelläni oli sählyvuoro. Hänelle tuli muistutus siitä niin hän vastasi veistiin, että nyt on vähän liian hieno ilma sählyyn ja lähdimme perheen kanssa retkelle Seurasaareen. Minusta nämä ovat niitä arjen rakkaudenosoituksia.

Huh, tuleepahan tätä tekstiä taas. Siis haasteen tarkoituksena oli kertoa.

1. Milloin viimeksi olit erittäin ylpeä kumppanistasi?
2. Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
3. Mikä on parasta parisuhteessanne?

No näihin on tainnut tulla vastuksia jo tuossa alussa.

Olin hänestä ylpeä mm. tuolloin kun hänellä oli pokkaa sanoa äijälaumalle, että ei kiitos sählyllä, kyllä kiitos perheelle.

Ihastuin hänessä viisauteen ja  rehellisyyteen. Ja niitä piirteitä rakastan edelleen.

Parasta parisuhteessamme on rakkaus ja yhteiseen hiileen puhaltaminen. Me emme ole kyllästyneitä toisiimme. Olemme hoitaneet parisuhdetta aina. Viimeksi pari viikkoa sitten lähdimme hotellilomalle.Anoppi tuli lastenvahdiksi ja me lähdimme syömään ja leffaan ja vieläpä oikein hotelliin yöksi. Suhdetta kannattaa vaalia. Rakkaus pitää huolen haluista. Se syttyy samaan aikaan eikä siitä tarvitse edes puhua.



Minä olen ehkä suhteessamme se joka järjestää ja vaatii tällaista kahdenkeskeistä aikaa. Minä toteutan nämä retket pääsääntöisesti, mutta saan niistä kiitosta mieheltäni. Aina toteamme, että kivaa oli ja että kyllä kannatti. Lisäksi tietysti toisen huomioonottaminen arjessa on tärkeää. Nyt varsinkin kun olen vakavasti sairas mieheni saa kyllä tästä arjen pyörittämisestä 10 pistettä. En voisi toivoa parempaa aviomiestä / isää lapsilleni. Hän on ollut koko alkuvuoden kanssamme kotona. Hoitanut minua, lapsia, kotia ja koiraa. Eikä valita! Tiedän, että esim. taloudellinen tilanteemme stressaa häntä, mutta hänellä on kyky olla valittamatta siitä esim. minulle. Kyllähän me puhumme siitä, mutta hän (peruspessimisti!!) luo minuun toivoa ja sanoo, että me kyllä pärjäämme. Lisäksi hän jaksaa esiteinin väännöt, 3-vuotiaan kiukut jne. Hän juoksee puolestani apteekkiin, kuljettaa sairaalaan, tuo minulle evästä sinne kun soitan, etten pystykään nielemään sairaalaan ruokaa jne.

Voisin kirjoittaa aiheesta kirjan:) Näköjään! Mieleen tulee koko ajan lisää aiheita. Olisi kiva pohtia sitä olenko minä edes puoliksi noin hyvä kumppani miehelleni kuin hän on minulle? Parisuhdetta lasten näkökulmasta. Avioeroista... niitä on tapahtunut tässä lähipiirissä useita jne. jne.

Mutta ehkä tämä riitti tällä kertaa. Tarkoitushan oli vähän kehua kumppania <3

Kiitos husband! Kiitos näistä vuosista ja todella toivon, että niitä on edessämme vielä paljon.
Meille ero ei ole edes vaihtoehto. Päinvastoin olemme aina haaveilleet, että mitä sitten eläkkeellä teemme kun saamme nämä pienet täältä maailmalle. Mutta nyt yritetään nauttia tästä hetkestä ja toivotaan tosiaan, että yhteisiä vuosia ja retkiä on edessä vielä paljon. Ainakin teemme kaikkemme sen eteen, että näin olisi <3


-------



#kehukumppania

www.parisuhdekeskus.fi

Kataja-Parisuhdekeskus ry. toimii perheen ja sen yhteistyökyvyn tukemiseksi lisäämällä ihmisten itsetuntemusta, viestintätaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua.Erityisesti toiminta keskittyy tukemaan parisuhdetta, joka on perheen ydinsuhde. Järjestö tukee toiminnassaan sitoutunutta, tasavertaista ja vastavuoroista kumppanuutta.

20 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista lukea tekstisi, koska tuon me blogisi pitkäaikaiset lukijat tiedämme ja "allekirjoitamme". Tuo kaikki hyvä ja kaunis parisuhteestanne ja miehesi luonteesta on luettavissa blogistasi, kaikesta, mitä elämästänne kerrot. Ja ehkä koko yhteisen elonne perustana on ilmiselvästi kallionvahva luottamus toiseen kaikissa olosuhteissa. Ja siitä kasvaa se turvallisuus.

    Olethan kuullut myös sanonnan: "Vanhempien hyvä parisuhde on se ilma, mitä lapset hengittävät."

    Älköön kukaan tekstiäsi tai kommenttiani vesittäkö sillä, että ei kaikkien elämä vain mene niin kuin sydämestään tahtoisi. Kyllä me sen tiedämme, mutta nyt puhumme vain omasta puolestamme, eikä se ole kenenkään onnesta pois.

    Terveyttä ja kaikenpuolista hyvinvointia sinulle Kalamuija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Sirkku. Toivottavasti tuo sanonta pitää paikkansa. Ja toivotaan, ettei kukaan pahoittanut mieltään. Tämä oli henkilökohtainen kirjoitus... puhuin vain omasta puolestani.

      Poista
  2. Ihana teksti! Olen samaa mieltä Sirkun kanssa, että vahvan parisuhteenne on aistinut vuosien saatossa tekstistäsi!
    Siispä toivottelen teille onnellisia aikoja!

    VastaaPoista
  3. I.h.a.n.a. Ja toivottavasti murusi lukee blogiasi, kyllä kantsisi😊 kiitos tekstistä, ihan valtavan hyvä! Ja onnenpuristuksia teille molemmille. X

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana. Kyllä hän lukee blogiani. Tosin yllättyi eilen kun pyysin lukemaan ja täällä oli muutama suht tuore postauskin. Ei ollut lukenut vähään aikaan kun oli luullut, että en ole jaksanut kirjoittaa. Blogi on ollut vähän hunningolla tosiaan, mutta silloin tällöin sentään jotain kirjoittelen.
      Aurinkoa Turkuun!

      Poista
  4. Ihana kirjoitus! Minä olen kanssa samaa mieltä kuin Sirkku ja Nonna, jotenkin sen on vaan aistinut täältä blogistasi, että teillä on hyvä parisuhde. Voitte kyllä molemmat olla onnellisia toisistanne. Ja toivon teille monia, monia yhteisiä vuosia lisää! <3 -Eve-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme:) Ja tosiaan toivotaan, että jatkoa on luvassa. Kiitos Eve.

      Poista
  5. Kyllä kuvasit kauniisti teidän yhteiseloa. Ihanaa lukea tämmöistä, kun valitettavasti fakta on kuitenkin se että lähes puolet avioliitoista päättyy eroon nykyään.
    Tuo kehu kumppania-kampanja on oikein kannatettava.
    Täytyy skarpata itsekin. Minullakin mies on matkatöissä ja aina kaksi viikkoa kerrallaan poissa kotoa, se tuo tietynlaisen mausteen parisuhteeseen kyllä. Ei ehkä pidä niin itsestään selvyytenä toista.
    Aurinkoista kevään jatkoa teille ja hyviä vointeja sinulle!
    - Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Merja. Juu kyllä se tuo pienen lisän ku toinen on poissa ja joutuu välillä vähän ikävöimään. Raskasta, mutta menettelee😊

      Poista
  6. Sattumalta päädyin lukemaan kirjoituksen ja mietin sen jälkeen miten nuoresta asti olet seurustellut? Kuvauksen mukaan olet 35v ja ollut miehesi kanssa yhdessä 20v eli n. 15-vuotiaasta, kerrot myös, että seurustelit pitkään ennen kun tapasit miehesi ja olit jo kyllästynyt edelliseen kumppaniisi.
    Näin satunnaisena lukijana en tiedä oletko aiheesta kirjoittanut jo aiemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi täytän 39v. On vähän jäänyt päivittämättä tuo tieto (kenties haluaisin olla vielä 35v). Mutta siis ihan junnusta asti olen seurustellut.

      Poista
  7. Niin ihanasti kirjoitat! Moni varmaan ajattelee puolisostaan kuten sinä, mutta on tosiaan valtavan tärkeää aina välillä sanoa se ääneen. Tai kirjoittaa :)

    Kaikkea hyvää sinulle ja teidän parisuhteelle!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tunja! Juu ei sitä tule liian usein sanottua ääneen. Siksi päätinkin tarttua haasteeseen. Nyt täällä taas toivun sytostaateista ja olo on karsea. Silloin varsinkaan ei tule puhuttua nätisti kun omassa olossakin on tarpeeksi kestämistä. Toivotaan, että mies jaksaa tämän kanssani.

      Poista
  8. Kaunis kirjoitus. :) Samaistuin siihen myös, koska olen samanikäinen kuin sä ja ollaan oltu mieheni kanssa saman verran yhdessä. Ens vuonna tulisi pyöreitä täyteen niin minulla kuin meidän perisuhteessakin. :) Muutenkin monet kohdat, joita kerroit miehesi, sopii myös mun mieheen.

    "Rakkaus pitää huolen haluista", oli hyvin sanottu. Se on niin totta, ja pitää se myös muistaa arjen pyörityksessä. :)

    Ihania yhteisiä vuosia teille jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin teille! Meillä tulee loppuvuodesta miehen 40v bileet ja hääpäivästä 10v. Matka Lontooseen on jo tilattu. Eli pakko tervehtyä!

      Poista
  9. Ihana analyysi! ootte onnekkaita! Terkkuja <3

    t.Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! Tosin eilen olis tehnyt mieli vetää nokkaan koko tyyppiä.... Veroilmoitusten teko! Pedantti ja juostenkusten täällä vähän täytti papareita!

      Poista
  10. Ihana story:)te ootte niin.....:)Terkkuja!!
    t.Pia

    VastaaPoista