Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lyyli tuli taloon






Monen vuoden odotus ja haaveilu on päättynyt.
Vihdoin me saimme sen.
Koiran!
Meillä on ollut aina koira kotona. 
Ja mieheni ja minun eka vauvakin oli koiravauva.
Ronja oli sakemanni joka eli 9-vuotiaaksi.

Ronjan jälkeen meillä on ollut krooninen koirakuume.
Mutta koskaan ei ole oikea hetki ottaa koiraa.
Ensin lapset ovat liian pieniä, sitten asutaan ulkomailla,
sitten syntyy vauva taloon, sitten elämäntilanne on muuten vain 
sellainen, että tuntuu, että ei ole aikaa / energiaa koiravauvalle.

Ei nytkään varmaan olisi ollut oikea hetki jos järjellä ajattelee.
Mutta nyt talossa ei ole vaippaikäisiä, me ollaan paljon kotona,
pojat ovat jo sen ikäisiä, että he voivat ulkoiluttaa koiraa jne.
Miksi enää odottaa?

Pienen etsinnän jälkeen se löytyi. 
Nimittäin Lyyli.
Sakemanni on edelleen meidän mielestä ainut oikea koirarotu.
Tai oli vielä hetki sitten. Mutta sen kokoista koiraa ei vaan voinut edes ajatella.
Ja olen aina miettinyt, että jos pienen koiran otan niin se on Jack Russell.

Viime päivät ovat olleet täynnä odotusta.
On laskettu aamuja. 
Koska Lyyli on niin iso, että voi muuttaa meille.
Ja eilen se vihdoin koitti.

Nyt on matot rullalla, lattia täynnä koiran leluja ja sanomalehteä.
Yövuorot on jaettu ja olemme valmistautuneet taas vauva-arkeen.
Mutta onhan koira-ja ihmisvauvassa eroja.
Lyyli sammui illalla ja antoi meidän nukkua. 
Tosin kello 5 aamulla hänestä kuoriutui suuri saalistaja:)
Pikku pissat ulkona ja puolituntia kyytiä lelulle ja taas oli väsy.

Eka vuorokausi on siis mennyt odotettua paremmin.
Tyyntä ennen myrskyä, tod näk!
Mutta on ihanaa, että meillä on vihdoin se kauan odotettu koira.
Lapset ovat innoissaan ja mieskin on jo myöntänyt, että
aika hyvä tyyppi toi Lyyli <3

Oletteko te koira-vai kissaihmisiä?
Mä olen 100% koiraihminen.
Kissoille vähän allerginenkin, joten niistä
ei ole paljoa kokemustakaan.
Sanotaanko, että olen koira- ja heppaihminen.

Eläimet ovat ihania <3

31 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon Lyylin johdosta! Aikamoisen söpö tapaus.

    VastaaPoista
  2. Voi miten söpö :) En ole aiemmin ollut kumpaakaan, mutta kyllä olen löytänyt itsestäni sekä kissa, että koira ihmisen :)

    VastaaPoista
  3. Minä olen kissaihminen, mutta Lyyli on kyllä aika söpö. :) Näyttää kuvissa ihan pehmolelulta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin näyttää:) Mulle tulee ihan ne R-kioskin nenukat siitä mieleen :)

      Poista
  4. Mulla on 4kk ikäinen Dalmatialainen :-) Ja kissa. Onnea pennun omistajille ja itse pennulle tietenkin.

    VastaaPoista
  5. Ihanainen Lyyli =) Itse olen liian laiska koiraihmiseksi, joten siksi meillä kaksi kissaa. On koiratkin silti kivoja mutta niitä joutuis lenkittään sillä kamalimmallakin säällä... -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odotan, että Lyyli kasvaa niin saan itselleni lenkittäjän ;) Toki tulee varmaan aamuja, että täällä kinastellaan kuka joutuu pissalenkille Lyylin kanssa lähteä.

      Poista
  6. Ihana pikku Lyyli! <3 Koiraihminen täälläkin. Pikkukoirat ovat parhaita. Jack russeli täälläkin oli alunperin mielessä... Cairniin päädyttiin kun oli silloin sopivasti tarjolla. :D Pieni kokoinen koira on varmaan hyvä juurikin lapsille ja jaksavat pitää taluttaessa kiinni jne. Cairnikin on semmonen sisupussi kävelessä että ei uskois miten isot voimat pienestä koirasta saa. Toki jos opettaa että ei esim.kisko jne. Mutta kuitenkin. Kuvatkin ovat hellyyttävät, rakkauden näkee poikienkin kasvoilta! Onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyyli on <3 Katsotaan miten poikien käy kun Lyyli kasvaa ja laittaa nelivedon päälle:) Kyllä lapset ovat onnellisia :)

      Poista
  7. Viikko sitten sain pitää sylissä aikuista tuon rotuista koiraa. Hämmästyin miten kevyt se oli mäyräkoiraan verrattuna (Frodo). Onnea ! Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyyli painaa nyt kilon :) Isona sitten n 5 kg. Mitäs Frodo painaa? Pojat just yks päivä muistelivat kun Frodo oli meillä hoidossa. Oskari oli ehkä 8v ja Frodo oli lähtenyt yllättäen juoksemaan niin Oskari oli roikkunut mahallaan perässä. Se oli talvi ja eihän Kirkenesissä katuja hiekoteta niin oli luistanut hyvin :)

      Poista
    2. Joo, Frodo on vanttera voimapussi. Painaa n. 12 kg. Pian se saa alkaa mielipuuhaansa, ajamaan rusakkoa, ym. otuksia takaa, siis metsällä.Viime syksynä siltä kaadettiin kauris. Meni sen päälle maata ja murisi miehille, että tämä on MUN! 4-5 tuntia juostuaan se on aluksi ihan sippi, mutta kunto kasvaa nopeasti. Lyylillä on myös riistavietti. Tutun perheen samanrotuinen koira, joka asustaa myös siellä Kartanonkoskella, haki metsästä supikoiran. Että varokaa vain! :) Raija

      Poista
    3. Hyvä Frodo :) Joo russeleilla on metsästysvietti!

      Poista
  8. Voi mikä ihana Lyyli <3 Pennut ovat niin hellyyttäviä, kun niillä on vielä tuollainen pyöreä pinkki pentumaha ja ne tuoksuvat pennulta... Toki aikuiset koirat ovat aivan yhtä ihania, mutta pentuaikaa muistellaan aina välillä haikein mielin, kun toinen oli vielä ihan silkkiturkkinen, terävähampainen vauva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toi masu ja tuoksu... aah <3 Toki odotan kovin, että Lyyli kasvaa ja saan siitä lenkkikaverin:)

      Poista
  9. Minä lukeudun sekä koira- että kissaihmisiin. Lajit ovat sen verran erilaisia keskenään, että niitä on vaikea verrata :) Lyyli on uskomattoman ihana! Onnellisia hetkiä koiran kanssa, ne ovat kyllä aivan vastustamattoman suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kissa pari vkoa hoidossa. Oli kyllä ihana, mutta nukkui koko ajan ja ei ollut niin sosiaalinen kuin koirat yleensä. Toki kissoissakin on eroja. Ja kissa tietysti vähän "helpompi" lemmikki kun ei tarvi ulkoiluttaa ja voi olla yksin kotona pidempiä aikoja. Se oli mun ainut "kissakokemus" ja vaan vahvistui se, että koira se olla pitää :) Mutta makuasioista on turha kiistellä. Kaikki eläimet ovat ihania... paitsi matelijat :)
      Näin tänään kyltin jossa luki " Talo ilman koiraa on vain talo"... vai oliko eka sana koti? Mutta hauska oivallus :)

      Poista
    2. Kyllä se on minustakin kummallista, kun lapsuudenkodissani oli aina koira eikä elämäntilanne ole tähän asti sallinut oman koiran hankintaa. Olen kyllä kotonani, mutta jotakin puuttuu. Samoin lenkillä, kyllä se koiran kävelyttäminen on niin verissä! Varsinainen viisaus tuossa lausahduksessa on! :)

      Poista
  10. Oi mikä suoinen Lyyli, oikea rakkauspakkaus!
    Minä olen koiraihminen enemmän kuin kissaihminen.
    Nyt talossamme ei tassuttele nelijalkaisia ystäviä, rakas, vanha
    beaglevaarimme nukkui pois alkuvuodesta :-(

    VastaaPoista
  11. Ihana Lyyli pieni palleroinen, hän tuo varmasti paljon iloa. Meillä on leonberkinkoira ja kaksi kissaa. Olen kylläkin enempi koiraihminen, mutta rakastan eläimiä yleensä. Onnea uudesta perheenjäsenestä. >3

    Leena

    VastaaPoista
  12. Onnea koko perheelle - ihana Lyyli! Minä olen sekä koira-, kissa- että hevosihminen. Hevosta meiltä ei löydy (sentään vielä), mutta koira ja kissa täällä hallitsevat ja tekevät elämästä entistä mukavampaa.

    VastaaPoista
  13. Suloinen pentu!
    Minä oon ennemmin koiraihminen.:) "Kotikotona" onkin jo kolmas koira menossa mukana. -Eve-

    VastaaPoista
  14. Voi, ihana Lyyli! <3 Mä oon koira -ja hevosihminen, vaikka tykkään kyllä kissoista ja muistakin eläimistä. Meillä oli lapsuuden kodissa kolme kissaa ja koira samaan aikaan ja voisin ottaa kissan vieläkin. Mies pitää sitä järjen ääntä yllä, joten toistaiseksi meillä on vain koira ja toisesta haaveilen enemmän ja vähemmän. Mutta meidän cockerimuori täyttää syksyllä 13 v., sitten kun siitä aika jättää niin on uuden koiran aika.

    VastaaPoista
  15. Ihana Lyyli <3
    Olen koiraihminen,ei tulisi lenkkeiltyä ilman koiraa. Onnekseni pääsen lenkille joka säällä,siitä pitää englanninspringerspanielimme huolen. :)
    Koirat on ihania, jokainen oma persoonansa. Sitä en ennen osannut ajatella. Lapsuuteni koirasta haaveilin,mutta en sitä koskaan saanut. Eka koirani mullakin sakemanni,mutta oli TOSI sairas, allergioita PALJON. Jopa ihmisen hilse (!!) 4v:nä jouduttiin lopettaan. Kaksi vuotta olin ilman koiraa,sitten se oli menoa taas :) nyt sprinkkuherramme 4v ja toivottavasti vielä toisen ja kolmannenkin samanmoisen saamme koiraa pitää,on se niin rakas <3
    T.Sanniska

    VastaaPoista
  16. Voi miten suloinen! Aivan ihana pentu! Ja huom. minä olen kissaihminen :-) En silti malta odottaa, että törmään teihin iltalenkillä. Tai ehkäpä tuot hänet joskus marttoihin? ;-)

    Tiina

    VastaaPoista
  17. Onnea koiran saapumisesta perheeseen! Aika söpö :) Itse olen ollut intohimoinen koira- ja hevosihminen koko ikäni. Olen sitä mieltä, että myös lapsille lemmikin hoitaminen opettaa paljon, esimerkiksi vastuuntuntoa, mutta paljon muutakin. Sain ekan oman koiran v. 1998, enkä ole sen jälkeen päivääkään elänyt koiratonta elämää. Nyt vain koiralle sattui ikävä tapaturma, ja se joutuu elämään pelkkää häkkielämää 6 viikkoa (josta onneksi jo yli puolet takana, jos kontrollikuvissa näyttää hyvältä, onneksi), niin eipä tuota oikein osaa edes lenkille lähteä ilman koiraa!
    Onnea ja tsemppiä eloon uuden perheenjäsenenne kanssa ja paljon rapsututksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, siis sain ekan oman koiran vuonna 1988 eikä -98, vuodet (vuosikymmenet) ne tässä vaan hoksimatta vierähtää :)
      Suvi

      Poista
  18. Lyyli on aivan käsittämättömän suloinen ja lutuinen <3. Arvaa vaan, onko Lyyli nostattanut meidän poikien jo kyteneen koirakuumeen tappiin. Meillä on muuten teidän yksi sukka :). Pesen sen ja kuljetus on maanantaiaamuna kouluun.

    T. Susanna

    VastaaPoista