Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

lauantai 24. elokuuta 2013

Karavaanari on kaikkien kaveri

Kun mietin omaa lapsuuttani niin parhaat muistot liittyvät ehdottomasti kesään.
Meillä oli asuntovaunu ja kun isällä alkoi loma niin vaunu pakattiin ja me lähdettiin tien päälle.

Olen yrittänyt houkutella miestäni vuosia. Mutta hän ei ole syttynyt. Karavaanarit ovat juoppoja kaikki tyyni.... parkkeeraavat vaunun ja korkkaavat heti ekan kaljan.

No mutta nyt 17 vuoden taivuttelun jälkeen meistä tuli karavaanareita:) Tai ainakin meille muutti asuntoauto:) Se kyllä oikeesti ostettiin ihan tarpeeseen. Mieheni käy Pohjois-Norjassa töissä ja reissaa siis tätä väliä koko ajan. Lisäksi hänellä on ollut pieni vuokra-asunto siellä pohjoisessa josta hän maksaa vuorkaa on hän siellä tai ei.

Nyt on tarkoitus kokeilla miten tuo työnteko ja reissaaminen onnistuisi tällaisen auton kanssa. Matka on pitkä, 1500km suunta, mutta "koti" kulkee mukana. Hän voi yöpyä pienten tunturijärvien rannalla ja vaikka kalastaa:) Onhan se nyt paljon kivempi kuin joku kellariyksiö. Tai saa nähdä. Toiv. hän ei jäädy sinne autoonsa kun pohjoiseen tulee talvi:)

Mies on nyt Norjassa, mutta auto tuli meille eilen. Ingrid oli yökylässä mummulla, koska päiväkoti oli kiinni. Päätin, että heti kun töistä pääsen niin me lähdemme poikien kanssa pienelle retkelle. Pakkasin auton ja pojat kyytiin. Siinä kohtaa alettiin poikien kanssa miettimään mihin olemme matkalla.

Päädyimme Lohjan Haikariin. Leirintäalueelle joka on viimeistä kesää pystyssä. Haikari on ollut olemassa niin kauan kuin muistan.. siis aina. Mutta nyt alueelle on kaavailtu omakotitalotontteja ja karavaanarit saavat lähteä. Mikä surku! Mutta ehdin kuin ehdinkin näyttämään lapsille minkälaista elämää minä olen pienenä elänyt:)

Hauskinta oli tietenkin se, että en tuntenut autoa ollenkaan. Kysyin myyjältä vain, että mitä pitää tehdä, että saa jääkaapin ja valot päälle. Yhden yön reissulla ei ihmeitä tarvi.. kuten lämmitystä:) Mutta kun paikallemma saavuimme niin samalla hetkellä kaikki naapurit olivat auttamassa sähköjohtojen ja etumarkiisien kanssa:) Avuliaita nuo karavaanarit:)

Eniten odotin saunaa ja iltanuotiota. Ne olivat lapsena se paras osa tuota elämää. Ja niin ne olivat vieläkin. Naisten sauna oli heti kun perille pääsimme. Ei kun sekaan. Sauna oli täynnä naisia ja meidät "neitsytmatkalaiset" otettiin heti mukaan porukkaan. Jos mieheni olisi ollut kärpäsenä katossa hän olisi vain hymähdellyt, että "mitä mä sanoin". Juu kyllä perjantai-iltana yks jos toinenkin oli avannut sen perjantaipullon, mutta ei se meitä haitannut. Juttu luisti ja nauru raikasi:)

Oi miten olinkaan kaivannut tuota elämää. Sitä kun ahtaassa tilassa törmäillään toisiimme, saunotaan, kuljetaan collegeasuissa muovipussit kainalossa saunalle... protyypeillä oli kyllä ihan kylpytakit, istutaan nuotiolla ja höpötellään niitä näitä (tällä kertaa aihe oli luonnollisesti tämä leirintäalueen sulkeminen... moni oli viettänyt Haikarissa jo lähet 20 kesää), illalla toiletlaukut kainalossa mennään huoltorakennukselle pesemään hampaita ja aamulla elo alkaa pikkuhiljaa kun ihmiset avaavat vaunujensa ovet ja tulevat ulos kahville.

Pojatkin tykkäsivät:) "Mennään joka viikonloppu leirintäalueelle", he toivoivat:)






Itse olen päässyt veneilemään nyt aikuisiällä muutaman kerran
ja siinä on tosi paljon samaa kuin tässä asuntovaunuelämässä.

Pienissä tiloissa pyöritään, porukalla saunotaan ja myöskin tuo 
alkoholi on yhdistävä tekijä... lähes jokainen paatin kannella touhuava
ihminen kantelaa omaa tölkkiä mukanaan.
Mutta veneilyä pidetään kunnon väen touhuna
ja karavaanarit ovat urpåja??

Saaneen olla eri mieltä:)



20 kommenttia:

  1. Olipas hyvä juttu!!!
    Mekin olemme olleet karavaanareita...joskus...eikä sitä tarvitse kaljatölkin kanssa huhkia jos ei halua....ja veneeseen en halua nukkumaan. Pelkään ,uppoaa yön aikana...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ois varmaan kans vähän tollainen olo. En ole ikinä ollut veneessä yötä:)
      Juu ihan oma valinta se on kantaako sitä tölkkiä mukana vai ei. Ja toi on yleistämistä, että kaikki karavaanarit juoppoja:) Kyllä siitä nuotiolla oli illalla myös ihmisiä jotka joivat limua:) Niin kuin esim. meikäläinen.

      Poista
  2. Mekin reissataan paljon asuntoautolla. Mutta leirintäalueita välttelemme. Paljon mukavampaa etsiä rauhallinen ja idyllinen paikka vaikkapa järven rannalta ja kuunnella hiljaisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mekin haaveillaan, että päästään iskän mukana Lappiin ja voidaan parkkeerata auto mihin huvittaa. Kaivaa kalavehkeet esiin ja kertakäyttögrillillä/nuotiolla laittaa iltapalaa:)
      Kun asuttiin siellä Pohjois-Norjassa niin siellä näki paljon vanhempia pariskuntia jotka ajelivat asuntoautolla. Ja kun Jäämeren rannalle meni (esim. Grense Jakobselv) niin siellä oli aina noita autoja parkissa. Pariskunnalla retkituolit auton edessä ja lukivat kirjaa/kahvittelivat siinä. Ajattelin aina, että toi on meidän juttu kun saadaan lapset maailmalle:)

      Poista
  3. Näitköhän sä meidän iskää? On Haikarin leirinvetäjä. Pekka nimeltään.Me oltiin siellä kans viime viikonloppuna kun oli Haikarin läksijäiset. Musta on ollut ihana tänäkin kesänä viettää siellä aikaa ja käydä uimassa ja saunomassa. On se sääli että loppuu. Nyt saa Saloon asti mennä.Ja muuten meidän porukat on kans aina naureskellu tota samaa karavaanari touhua ja just tota kupin otto hommaa. No on siellä fiksuakin porukkaa...
    Nyt ovat itse olleet siellä jo jonkun kesän.
    Terkut Helmen talosta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla. Tapasin niin monta avuliasta herrahenkilöä, ettei nimet jääneet muistiin:) Mutta luulen, että hän muistaa kyllä meidät. Tämä oli vähän sellainen "kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään"-tyyppinen case;) Kysy muistaako sellaista hopeista retkeilyautoa.
      ON tosi sääli, että Haikari lopetetaan!!!
      Moni siellä oli sitä mieltä, ettei aio Saloon lähteä. Moni tulee pääkaupunkiseudulta/Keravalta tms. Matka Saloon on aikamoinen.
      Leirintäalueilla on tosiaan kaikenlaista porukkaa. Laidasta laitaan. Ja parasta siellä on se, ettei saunan lauteilla ole väliä kuka olet ja mistä olet vaan kaikki on "vain" karavaanareita:)

      Poista
  4. No hei, arvaa mitä, taas.... Terveisiä Pohjois-Norjasta ja terveisiä karavaanarielämästä!! :))) Tehtiin huippureissu Lofooteille (blogistani löytyy kuvia, paljon....) ja vietettiin karavaanarielämää. Oikeasti me ei olla mitään karavaanari"tyyppejä", mutta Norjan reissulle otettiin mukaan miehen työnantajan vanha vaununrämä ja säästettiin kosolti kustannuksissa (tarkoitan hotellimaksuja ja ulkona syömistä ;) Eikä se karavaanarihomma pöllömpää ollutkaan, vaikka varustuskin oli mitä oli. Mutta jääkaappi ja lämmitys toimivat, joten kun tärkeimmät asiat olivat kunnossa, niin loppujen kanssa pärjäsi!

    Taidetaan olla sitten vähän epäkaravaanareita, kun ei koko reissun aikana korkattu minkäänsortin pulloja ;) Hih! :)

    Onnea asuntoautosta! Miekin olen sellaisesta haaveillut iät ja ajat, olisi niin kätevä kiertää kisareissuilla ja muutenki lomamatkoilla. Ehkä vielä sitten joskus... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Pitää mennä katsomaan kuvia:) Itsekin haaveilen, että pääsisin Lofooteille. Norjassa noi välimatkat ovat niin pitkiä, että vaikka siellä pohjoisessa asuttiin niin ikinä ei Lofooteille ehditty:(
      Kyllä tollainen auto on kiva. Tavarat ja "koti" kulkevat mukana:)

      Poista
  5. Kuulostaa hauskalta! Haluaisin joskus kyllä itse kokeilla karavaanarielämää edes yhden reissun verran. Pienenä asuntovaunuissa vieraileminen oli aina tosi jännää, kun piti ihmetellä, että miten niin pieneen tilaan onkin saatu mahdutettua kaikki tarpeellinen :) Mutta missäs on kuvat teidän vaunusta?!! :D

    -k.ä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla kuva siitäkin. Voin laittaa joskus tänne:) Se on sellainen hopeanharmaa retkeilyauto. Peugeot merkiltään:)
      Juu meidänkin auto on herättänyt mielenkiintoa tässä meidän kadulla. Lapset pyörivät ympärillä ja kyselevät kovasti:)

      Poista
  6. Teidän entisten kotikulmien paras puoli on juuri siinä, että parkkeeraat auton jonnekin meren rannalle ja alat nauttia. Finnmark on täynnä ihania paikkoja. Sitten hilpaset kalaan tai tunturiin tai jollekin ihanalle rannalle. Toivottavasti ostitte auton jossa on pohjoiseen sopivat eristeet ja lämmitys :-). Suosittelen lämpimästi paksuja untuvatäkkejä ja lampaankarvoja sekä villasilkkiasua yöksi. Niillä saa elämän mukavaksi. Norjastahan saa sitten kaikkia ihania pöytiä ja tuoleja ja karavaanarivarusteita ostettua ihan tavan marketeistakin.

    S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuollainen retkeilyauto hankittiin. Kori on Suomessa valmistettu eli tehty koviin olosuhteisiin:) Voi kun pääsis nyt norjalaiseen kauppaan ostamaan pelit ja rensselit:)
      ps. siellähän asuessa toi olis pitänyt hankkia, mutta Norjassa noi on tosi kalliita.

      Poista
    2. Tarvikkeita sieltä raaskii kyllä ostaa, mutta ei noita autoja. Ihan järkyttävän hintaisia.

      Nythän tietäkin parannetaan Tanasta länteen, että kohta on hyvä ajella. Itä-Finnmarkissa auton saa ihan takuuvarmasti johonkin parkkiin. Oikeastaan vain Hammerfestissa on jouduttu jonkun aikaa etsimään yöpymispaikkaa. Sitten vaan rantaan, kalalle tai tunturiin kun on koti valmiina mukana :-).

      S.

      Poista
    3. Ai siellä korjataan teitä. Hyvä homma. Se Norjan teiden taso on kyllä ihan vitsi:)

      Poista
  7. Onko se auton Suomen rekkareissa? Miten miehesi voi sitä Norjassa ajaa kun on siellä töissä?? Eihän siihen voi enää ajolupaakaan saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan riippuu ihan siitä missä omistajan kirjat ovat. Mun mies käy Norjassa töissä.

      Poista
    2. Niin no kaipa se käy sit niin jos kerran on kirjoilla Suomessa. Jos olis kirjoilla Norjassa niin sittenhän se ei onnistuisi vaan joutuisi ´kiinni jäädessään´ maksamaan autoveron Norjaan.

      Poista
  8. Kyllä voi ajella Norjassa , kun muistaa välillä poiketa Suomen puolella . Tulli kyllä tarkkailee , minun tuttava ei saannut enää autoo viedä mukanaan oli oleskellut autonsa kanssa tiiviisti Norjan puolella , rajan oli tuskin ylittänyt mitä lomilla nyt jäi auto kotimaahan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Kirkeneshän sijaitsee 50km: päässä Suomen rajalta. Ja mun mies (ja auto) on paljon enemmän Suomessa kuin Norjassa.

      Poista
  9. Täällähän kaikki vaihtoehdot lukee, ei tarvi arvailla.. :) http://toll.no/templates_TAD/MainTopic.aspx?id=221728&epslanguage=no

    Sieltä vain valitsemaan sopiva vaihtoehto

    t. Päivi

    VastaaPoista