Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hauskaa Wappua :)

Pikapostaus koto-Suomesta:)

Tällä kertaa reittimme tänne kulki Rovaniemen kautta, koska norjalainen Norwegian on alkanut lentämään edullisesti Hki-Rovaniemi väliä. Nyt siis täällä kotikonnuilla eli Länsi-Uudellamaalla. Täällä on jo ihan kevät. Valkovuokkoja ja koivut hiirenkorvilla:) Upeeta. Ja mikä vasta upeaa on: suomalainen mäntymetsä!
Iltalenkki keväisessä mäntymetsässä on nyt parasta mitä tiedän.. näin on! Eli melko hurjaa vappua täällä vietetään:)

OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE <3




Kummipoika Uunokin on jo 8,5 kk:)


tiistai 26. huhtikuuta 2011

Arvonta.. paras me&i vaate ikinä :)

Tänään olen taas puuhaillut kovasti tämän 2.työni kanssa eli pyöritellyt me&i asioita. Ja siitä tulikin mieleen, että voisin järjestää pienen arvonnan.

Jos haluat osallistua arvontaan niin jätä viestiä kommenttilaatikkoon:)
Kysymys kuuluu: Paras me&i vaate ikinä? Ja lisäksi kerro lapsesi sukupuoli ja koko.
Arvon yhden me&i vaatteen. Arvonta päättyy 4.5.2011.

Itse mietin tätä tänään. Mikä on ollut "paras" me&i vaate... Olen ostanut me&i:ta viimeiset 4 vuotta ja kun katsoo valokuvia taaksepäin niin meillä on ollut näitä vaatteita paljon:) Mutta ei tarvinnut kauaa miettiä kun tämä tuli mieleen:

Meidän paras ja käytetyin vaate on ollut tämä:)
Papu sai sen nimpparilahjaksi kummitädiltään joka
on myös me&i myyjä.
En muista edes tämän t-paidan nimeä.. jotenkin se
liittyi juhliin ja muffinseihin:) kai??
Mutta tätä paitaa pidetiin, pestiin, pidettiin....
Missäköhän se nyt on?

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Lammelår

Eikö pääsiäisen pidäkin olla rauhoittumisen aikaa? Täällä se on ainakin ollut.
Huominen on vielä pyhäpäivä ja näin ollen pojilla vapaata koulusta, kaupat kiinni jne. Odotan tiistaita:) Normaalia arkea.
Meidän pääsiäinen meni ihan kotona. Itse olin kipeä ja aika on todella tuntunut pitkältä. Onneksi meillä oli vieraita. Muuten olisimme varmasti sammaloituneet sohvaan kiinni.
Lauantaina kaupat oli hetken auki. Lähdimme porukalla kaupunkiin, mutta mitä? Kävelykatu oli aivan kuollut. Ravintolat ja kahvilat kiinni. Jokunen urheilu-ja ruokakauppa vain auki.
Onneksi kadullamme sattuu asumaan muutama epätyypillinen norjalaisperhe. Heillä ei siis ole hytteä (mökkiä) ja näin ollen hekin olivat kotona. Lapsilla on siis leikkiseuraa:)

Jos syksyllä kauppojen pakastealtaat olivat täynnä Fårikål-lihaa ja sitä oli vähän niin kuin pakko tehdä niin nyt pääsiäisen alla kauppojen mainokset ja pakasteet ovat olleet täynnä Lammelår-lihaa. Eli olihan minunkin otettava riski ja valmistettava elämäni ensimmäinen pääsiäislammas:)
En ole mikään lampaanlihan suurin fani, mutta tämä oli todella hyvää!

Estettisesti ei mikään kaunis näky, mutta
maku oli loistava:)

Lammelår:
- lampaan reisi (onko suomeksi näin?)
- 20 valkosipulin kynttä (tehdään lihaan puukolla reikiä ja upotetaan sinne)
-1 dl öljyä
-suolaa, pippuria, kuivattua rosmariinia ja timjamia
-paistipussi

Uuni n. 180 astetta ja annetaan olla niin kauan, että mittari näyttää 75 astetta.
Peitetään pyyhkeellä ja annetaan vetäytyä hetki.

ps. Lammelårin ohjeita oli lehdet ja netit täynnä ja jokainen oli erilainen.
Tämä on minun ja anopin versio ja oikein onnistunut sellainen.
Tuoreita yrttejähän täältä on melko mahdoton saada. Ja me teimme tämän
paistopussissa, mutta sen voi valmistaa ilmankin.

Mehukas eikä yhtään villasukan makua :)

torstai 21. huhtikuuta 2011

God påske...

Nyt se sitten alkoi. Kovin odotettu pääsiäinen. Me hälytettiin anoppi ja appiukko oikein Suomesta asti tänne lapsenvahtihommiin, koska lapsilla on loma ja me aikuiset olemme töissä. Mutta miten kävikään? MÄ OLEN KIPEÄ eikä työnteosta tule mitään. Ja nyt vähän hävettää, että "vanhukset" ajelivat tänne melkein 1500km matkan ja mä en olekaan töissä;( No saahan täällä silti olla ja kiva kun ovat, mutta...


Monesti olemme puhuneet, että
joku kerta tehdään yhdessä sushia ja nyt se
sitten toteutettiin. Ja täytyy sanoa, että
näissä "vanhuksissa" on potentiaalia:)
Hyvin maistui ekakertalaisille:)

Tekniikkakin opittiin ensimmäisellä kerralla!!

Ja jälkkäriksi mitäs muutakaan kuin suomalaista
MÄMMIÄ:)

Täälläkin ehdin jo kirjoittaa, että pajunoksia ei ole löytynyt ja epäilin, ettei paju pärjää näin pohjoisessa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Meidän ikkunasta bongasin pajupensaan:) Olin mennyt merta edemmäs kalaan:)


Oho.. mistäs noi on tohon tullut???

Ja äkkiä hakemaan omat oksat sisälle:)

Mutta oikein hyvää Pääsiäistä kaikille!!! Pysykää terveinä!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Retkeilyä ja pilkkikauden avaus:)

Aamulla kun heräsimme ulkona paistoi aurinko.
Eli ei muuta kun eväät ja lapset autoon ja pilkille...
mutta kun pääsimme kohteeseen taivaalta tuli räntää.
 Joten jatkoimme matkaa ja päädyimme paikalliselle
raviradalle:)

Ei siellä oikein mitään tapahtunut.
Jotkut treenailivat ja taivas alkoikin repeilemään.

Joten takaisin autoon ja lähimmän järven jäälle.
Olimme siis Pasvikissa.

Hui... oli jännää. En tykkää yhtään siitä
olosta, etta jää saattaa pettää jalkojen alta.
Varsinkaan kun lapset ovat mukana.

Mutta kyllä sitä jäätä oli varmasti n. puolimetriä.

Kalaa ei tullut, mutta oli kiva tehdä reikiä
kairalla ja ulkoilla.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa
tulla kesä:)

Oskari sai joulupukilta oman puukon ja tänään
se pääsi käyttöön.

Retkikoira Frodo oli menossa mukana.
Tosin hän väsähti ekana. Meille lämmikkeeksi
tarkoitettu talja meni luonnollisesti väsyneen
koiran pehmikkeeksi:) Ja isännän
takki peitoksi kun tuli vielä vilu!!

Pojat rakastavat retkeilyä:)

Kävimme kesälläkin kerran tämän järven rannalla kalassa.
Täällä on kivaa kun ympärillä on tällaisia yleisiä laavuja
ja puutkin löytyy paikan päältä. Makkarat vaan reppuun
ja menoksi.

Jännä ilma tosiaan.. hetkessä räntäsateesta auringonpaisteeksi
ja toisinpäin:)

Oskari on jo taitava puukon käsittelijä


Onneksi otettiin makkarat matkaan.
Kalat jäivät järveen, mutta maha tuli täyteen:)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Påskeferie :)

Tanaan alkoi pojilla paasiaisloma. Meilla ei ole mitaan ihmeellisia suunnitelmia. Tuntuu, etta kaikki tuttavat lahtevat møkeilleen viettamaan vapaita. Me olemme tøissa ja nain ollen pysyttelemme kotona. Mutta ihanaa, etta pojilla on vapaata. Kylla ne ovat reippaasti kayneet koulua ja ovat ansainneet taman pienen tauon tahan kevaaseen. Påskevær:sta ei ole tietoakaan.. ulkona sataa vetta!


Mutta katsokaas! Norjassa kaikki on mahdollista.
Jopa Kalamuija kylvøt saavat satoa aikaiseksi.

Rairuoho, ohra ja herne kasvavat iloisesti.
Saa nahda onnistuuko ruohosipuja ja orvokit?!

Huomenna olisi tarkoitus lahtea pilkille. Saimme viikonlopuksi koiran hoitoon ja sen kylkiaisena kairan:) Toivottavasti kelit suosii.


Frodo:)

Talla viikolla hammaskeiju on vieraillut talossamma tiuhaan:) Kohta tilanne on se, etta suussa on enemman koloja kuin hampaita:


Meidan ekaluokkalaisella...

on todellakin "koulunportit auki":)

Ja han on onnellinen siita,

koska hammaskeija vierailee harvase yø:)

Ja mika parasta. Sain tanaan ihanaa postia. Kerrankin onni suosi minua. Voitin nimittain http://miia-smycken.blogspot.com/ blogissa ihanan korun. Kruunupyylainen korusuunnittelija Miia pitaa blogia ja hanella on aivan ihania koruja. Voittamani korun nimi on : Rakkaani <3

En muista koska olen viimeksi voittanut mitaan....

mutta nyt ainainen arvontakuponkien tayttaminen palkittiin
aivan ihanalla palkinnolla. Kiitos Miia!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Vapaille lompsis:)

On kiva kun käy vieraita...

Silloin "pitää" aina lähteä vähän näyttämään paikkoja
ja huomaa itsekin miten kaunista ympärillä on.

Nyt on vieraat lähetetty takaisin kotiin ja
minullakin alkoi juuri 5 päivän vapaa.

Aion levätä, urheilla ja nauttia <3

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Vuorotyø

Olen sairaanhoitaja ja on aika luonnollista, etta teen vuorotyøta. Vaikka voisihan se olla toisinkin. Suomessa kun asuimme tein viimeiset 3 vuotta 8-16.00 tyøta ja yllatyksekseni tykkasin siita. Samaa aikaa mieheni opiskeli eli hanellakin oli aika saannølliset "tyøajat". Joten paasimme hetkeksi maistamaan ns. normaalia elamaa;)

Nyt taas teemme kumpikin vuorotyøta. Valilla ottaa paahan niin kuin esim. eilen. Meilla on vieraita Suomesta. He tulivat sunnuntaina ja eilen me sitten lammitimme paljun, søimme hyvin ja muut ottivat muutaman saunaoluenkin. Mutta en mina. Minun piti lahtea tøihin kello 22.00. Voi kertoa, ettei ihan hirveesti tehnyt mieli...

Vuorotyøssa on puolensa. Toissaalta tykkaan siita, etta tøissa ei tarvi kayda ns. joka paiva niin kuin monen muun. On arkivapaita jne. Parhaita arkivapaat ovat silloin kun miehellani sattuu vapaa samalle paivalla. Lapset ovat koulussa ja me voimme lahtea vaikka lounaalle keskustaan ihan kahdestaan.

Mutta nyt taas on palautunut elavasti mieleen "entinen elamamme" tai siis elama johon olemme tottuneet. Mina olin esim. joulun tøissa. Ei ollut kiva juttu! Muu perhe panee nukkumaan saunan ja ruoan jalkeen ja minun piti pukea paalle ja lahtea hommiin:( Samoin nyt paasiaisena. Olemme kummatkin tøissa. Paasiainen on iso juhla Norjassa. Siita puhutaan jo. Silloin ostetaan paljon hyvaa ruokaa, paljon hyvaa juomaa, pakataan perhe mukaan ja lahdetaan rentoutumaan møkille. Me taidamme olla ainut perhe joka jaa "kaupunkiin". Joiden elama jatkuu normaalina lapi pitkan paasiaisen. Tosin pojilla on viikon loma koulusta. Ja se hankaloittaa elamaamme entisestaan. He ovat vapailla ja me vanhemmat tøissa. Onneksi anoppi on luvannut tulla apuun:)

Niin kuin sanoin. Vuorotyøssa on puolensa. Mutta jos saa toivoa niin en kylla halua tehda tata lapi elamani. Olisi kiva tietaa aina, etta joulu on vapaata. Etta viikonloppuisin kun ihmisilla on juhlia jne. niin voisi vastata, etta kylla kiitos, tulemme mielellamme. Eika aina: "Kiitos kutsusta. Palaan asiaan kunhan olen tarkastanut olemmeko tøissa silloin."

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kansalaisvelvollisuuksia ja haasteita

Sain Vuonot ja minä-blogin Fjordinnalta valokuvahaasteen.

Kuva-haasteen idea on:

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi

2. valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se

3. selitä kuva

4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama


Tällainen kuva oli minun neljännessä kansiossa neljännellä paikalla. Tämä on otettu noin viikko sitten.
Niin kuin lukijoille on ehkä tullut selväksi olen aikas impulsiivinen tyyppi;) 10 minuuttia ennen tämän kuvan ottamista olin suihkussa ja sen jälkeen kampailin hiuksiani peilin edessä. Ja sain ällin: ETUTUKKA! Parasta tässä on se, että minun mielestäni minulle ei ole koskaan sopinut etutukka, mutta tuona aamuna se idea tuntui hyvältä. Ei muuta kun Fiskarsit käteen ja naps;) Kuvan otti meidän Oskari 8v.
Kuvan nimi voisi olla "Sitä saa mitä tilaa";)

Haastan seuraavat blogit mukaan tähän tehtävään:
Jaana http://amandantuvantunnelmia.blogspot.com/
Ekaterina http://ekaterinanajatukset.blogspot.com/
Miia http://miia-smycken.blogspot.com/
Maj http://magicpoks.indiedays.com/

Älkääkä sitten huijatko;)

--------------------------------------------

Toinen päivän aihe on tänään ÄÄNESTÄMINEN. Se päivä oli siis meillä tänään.
Aamulla ekana tietokone auki ja vaalikone surisemaan:)
Onneksi sellainen on keksitty sillä minulla ei ollut hajuakaan ketää aion äänestää.
Äänestyspaikka oli mielenkiintoinen:


Eli ihan tavallinen ok-talo Kirkenesin keskustassa
jossa asui norjalainen perhe.

Ja juhlallisesti paikka oli siis:
Suomen kunniakonsulaatti:)

ps. siellä me sitten erään sedän olohuoneessa äänestimme:)
Äänestys alkoi kello 10.00 ja päättyi 14.00.
Me menimme paikalle noin puolenpäivän aikaan.
Meitä ennen paikalla oli käynyt 5 suomalaista ja täällä
Kirkenesissa kuitenkin meitä suomalaisia on lähemmäs tuhat!
No ehkä ihmiset ovat ennakkoäänestäneet. Ja osa täällä
olevista suomalaisista taitaa olla jo Norjan kansalaisia ja näin ollen
heillä ei ole oikeutta äänestää.
Ystäväni Facebookissa kirjoitti, että hän oli käynyt puoli kahdelta
ja oli 10. äänestäjä!!!


perjantai 8. huhtikuuta 2011

Perjantai eli saunapäivä :)

Aamulla kun heräsin oli tosi tahmea olo.
Eilisillä me&i kutsuilla minulla jämähti selkä ja se oli tosi kipeä aamulla. Lisäksi heti kun nousin ylös ja luin sähköpostin tuli huonoja uutisia. Meidän tarjous siitä rivitaloasunnosta ei mennyt läpi ja enempää emme ole valmiita siitä tarjoamaan. Sanotaanko näin, että päivä olisi voinut paremminkin alkaa!

Saamme sunnuntaina vieraita Suomesta joten päätin, että lähden Suomen puolelle vähän ruokaa hamstraamaan. Näätämön K-kaupalle on n. 50km ja siellä käymme melko usein. Ehkä kerran kahdessa viikossa. Kaupan vieressä on kirpputori josta käyn hakemassa lapsille suomalaisia Aku Ankkoja.

Tämä kirpputori on ihan omaa luokkaansa. Ensinnäkin se on todennäköisesti Suomen pohjoisin kirppari jos Utsjoella ei ole omaansa. Ja se on jotenkin.. söpö. Ei siellä yleensä oikein mitään ostettavaa ole, mutta pakko siellä on aina pyörähtää. Ihan senkin takia, että siellä kuulee aina suomenkieltä kun ovesta astuu sisään ja paikan pitäjä on aikamoinen tarinankertoja. Tänäänkin juttelimme pitkät tovit ja siinä ohella hän ystävänsä kanssa yritti myydä minulle kovasti taloa Näätämöstä. Sain myös maistaa kuivattua poronlihaa ja -banaania:) Sieltä lähtee aina hymy huulilla.

Mutta päivän pelasti perinteinen suomalainen perjantaisauna. Mieheni lämmitti puusaunan ja saunoimme oikein pitkän kaavan mukaan. Sinne jäi huolet ja selkäkivut.


Voi kun olisi parempi kamera.. tai
olisi parempi kuvaaja;)

Usein yritän kuvata jotain kaunista, mutta
kuvasta ei lopulta välity se tunnelma...
Nytkin tuo höyryävä sauna näytti ihanalta,
mutta nämä kuvat eivät kyllä viesti sitä tunnelmaa...

Puusaunassa kyllä parasta on se saunan tuoksu
ja sitä ei kyllä kuviin saisikaan vaikka olisi minkälaiset
objektiivit tai kuvauskurssit käytyinä:)

ja saunan jälkeen näin perjantaina on
saatava kylmä saunajuoma:)

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Töihin ulkomaille

Aika monen haave on lahtea joskus tøihin ulkomaille. Joillain se jaa haaveeksi ja jotkut toteuttavat sen. Minulta on monesti kysytty miten uskalsin. Niin... siihen vaikutti varmasti moni asia.

Olen monesti miettinyt mista tama kaikki alkoi. Jos joku olisi minulle alle 18-vuotiaana sanonut, etta tulet viela lahtemaan au pairiksi Jenkkeihin, lahdet tyøharjoitteluun Norjaan tai etta jopa muutan Norjaan niin olisin nauranut aaneen.

Koulussa en ollut ollenkaan kiinnostunut kielista ja itseasiassa olin niissa aivan surkea. Kaveriporukastamme olisin voinut kuvitella, etta ihan kuka vaan muu kuin mina voisikin lahtea ulkomaille. Mutta en mina.. enhan osaa edes englantia enka ollut edes kiinnostunut ulkomaille muuttamisesta.

1991 paras ystavani keksi, etta lahdetaan Englantiin kielikurssille. Ja mina joka olen vahan sellainen "joo-joo mies", yllytyshullu ja hullun rohkea, tietysti innostuin asiasta. Ei me siella kurssilla kielta opittu, mutta hieman elamaa kylla:) Mutta jalkikateen ajateltuna tuolla reissulla taisi ollakin erittain suuri merkitys ajatellen sen jalkeista elamaani.

Ei minulle jaanyt mitaan matkustelukarpasen puremaa tai hinkua oppia lisaa englantia tai mitaan muutakaan tuosta reissusta... tai en ainakaan tiedosta sita. Mutta kyllahan se kiva reissu oli. Asua paikallisessa perheessa ja viettaa aikaa parhaan ystavan kanssa kesaisessa Englannissa. Mutta niin kuin sanoin, luulen etta kaikki lahti tuosta. Etta uskalsin silloin lahtea. En olisi uskaltanutkaan ilman ystavaani.

Parikymppisena opiskelin lahihoitajaksi ja muistan kun jollain "hurjan luovuuden tunnilla" meidan piti piirtaa kuva itsestamme 5 vuoden paasta. En ole koskaan miettinyt tallaisia asioita.. missa olen 5 vuoden paasta? Olen aina elanyt hetkea sen enempaa huomisesta huolehtimatta. Mutta pakko oli jotain piirtaa ja piirsin kuvan jossa tyønnan kehitysvammaista lasta ja kuvassa liehui Jenkkien lippu.
En osaa sanoa oliko tuolla kuvalla tai silla ajatuksella mika silla hetkella paassani oli mitaan tekemista sen kanssa mita myøhemmin tapahtui.

Mutta muutamaa vuotta myøhemmin nain paikallislehdessa ilmoituksen, etta eras perhe hakee au pairia pohjois-Amerikkaan. Perheessa oli suomalainen aiti joten uskalsin soittaa kun tiesin, etta riittaa kun puhun suomea. Olen ehka ottanut naita riskeja aina siina luulossa "ettei tasta kuitenkaan mitaa tule". Minut valittiin tuohon tehtavaan. Esitin tyøhaastattelussa hyvin motivoitunutta lastenhoitajaa joka on aina halunnut matkustaa Amerikkaan:) Tosin valintakriteerina saattoi olla myøs erittain huono kielitaitoni. Perheen aiti halusi nimenomaan, etta lastenhoitaja puhuu lapsille suomea ja minun tapauksessani han saattoi olla hyvin varma siita, etta nain tulee myøs kaymaan;)

Jatin opiskelut kesken ja ilmoitin melko tuoreelle poikaystavalleni (nykyiselle aviomiehelleni), etta lahden 9kk:ksi vahan ulkomaille. No se projekti jai kesken. Jaksoin esittaa motivoitunutta lastenhoitajaa vajaat 4kk kunnes rakkaus voitti ja mieheni tuli hakemaan minut kotiin:)

Usein mietin myøs, etta miksi Norja!? Muistan kun eras pelikaverini valmistui terveydenhoitajaksi ja kun han ei saanut tøita Suomesta han lahti au pairiksi Norjaan. Mietin silloin, etta miksi han johonkin tylsaan Norjaan lahtee kun voisi lahtea vaikka Espanjaan:)

Mutta ehka siksi Norja, koska opiskellessani sairaanhoitaksi nain koulun ilmoitustaululla lapun jossa haettiin lahihoitajaopiskelijoita opiskelijavaihtoon etela-Norjaan. Taas sen kummempia ajattelematta marssin yhdyshenkiløna toimineen opettajan juttusille. Selitin, etta en ole lahihoitajaopiskelija, mutta Norjaan voisin lahtea:) Ja taas mentiin. Ja tuo lappu on syypaa ehka siihen, etta taalla sita ollaan taas.
Nimittain asuin kuukauden kestaneen harjoittelujakso ajan aivan ihanassa norjalaisessa perheessa.
Keski-ikaisen pariskunnan kotona. Heidan omat lapset olivat muuttaneet jo kotoa ja minua 24-vuotiasta tyttøa pidettiin siella kuin kukkaa kammenella. Ajattelin, etta kaikki norjalaiset ovat sellaisia. Ihania, iloisia ja hyvin epaitsekkaita ihmisia. Olen edelleen tuohon perheeseen yhteydessa.

Ei minulle taman kuukauden kestaneen Norja-kokemuksen jalkeen jaanyt kuitenkaan sellaista oloa, etta sinne on pakko paasta takaisin tai ainakaan, etta minun pitaisi muuttaa Norjaan.

Valmistuin vuonna 2001 sairaanhoitaksi ja tyøllistyin heti Meilahden sairaalaan. Mutta se oli sita " lyhyiden maarayskirjojen kulta-aikaa". Oli aina tøita seuraavaksi 2kk:ksi ja sitten taas kahdeksi kuukaudeksi...
Minua otti se paahan ja sanoin osastonhoitajallemme, etta jos en saa vakkaripaikkaa niin lahden Norjaan tøihin. En tieda mista tuo tuli, mutta koska iso suuni oli sen aaneen lausunut eika vakkarivakanssia tullut niin pakkohan se oli:)

Sopivasti tørmasin veljeni hyvaan ystavaan joka kertoi, etta hanen aitinsa on Norjassa sairaanhoitajana.
Ei muuta kuin puhelinnumero yløs ja soitto Norjaan. Ja taas mentiin:) Norjasta luvattiin vakkaripaikka, starttiraha, muuttokorvaus ja apua asunnon løytamiseen. Tassa kohtaa pitaa kiittaa miestani <3 Han on ollut ihana. Ja mainittakoon, etta han ei ole yhtaan tallainen "maanikko" kuin mina. Mutta olemme monta kertaa puhuneet, etta naista jokainen liike on kannattanut.. nain jalkikateen katsottuna.
Yksi jannitysmomentti tassa projektissa kuitenkin oli. Nimittain tuleva tyønantajani halusi soittaa minulle ennen kuin palkkaa minut ja haastatella minua vahan. Ja koska tyøhakemukseen olin tietysti kirjoittanut, etta ruotsinkielen taitoni on hyva niin kuin luonnollisesti kaikki muutkin kielet niin minuun iski pieni paniikki. Mutta rakas mieheni pelasti minut jalleen. Mietimme yhdessa, etta mitakøhan se tuleva tyønantaja oikein haluaa minusta tietaa. Sitten han opetti miten ruotsiksi vastataan kyseisiin kysymyksiin ja sen mita pitaa sanoa jos ei nyt ihan ymmarra mita tama toinen osapuoli siella toisessa paassa oikein haluaa. Sitten vaan odottelemaan tuota puhelua ja oikeesti... se meni kuin elokuvissa;)

Tuo oli siis ensimmainen asumisjaksomme Norjassa. Sita kesti 1,5v ja kun esikoisemme syntyi niin muutimme takaisin Suomeen.

Nyt asumme taas Norjassa. Suomessa vietetyn 7 vuoden jalkeen. Ja talla kertaa mieheni on "syypaa" eli taman pohjois-Norja reissun motivaattori oli se, etta mieheni haki taalta tøita ja tyøllistyi myøs. Eli kiitokseksi siita, etta han on roikkunut matkassani kaikissa ihmeellisissa mutkissa mina "joudun" nyt maksamaan velkaa ja asumaan taalla Jaameren rannalla jossa on 8kk:n talvi:)

Ei vaan.. mutta summa summarum: Ulkomaille lahtoon ei tarvitse kielitaitoa, ei hyvaa koulumenestysta, ei matkustelutaustaa eika historiaa jossa on aina haaveillut asuvansa ulkomailla. Mielestani siihen tarvitaan enemman tuuria, kykya tarttua mahdollisuuksiin ja ehka hieman rohkeutta... siis sellaista hullun rohkeutta:)

ps. mainittakoon viela, etta tuon 7 vuoden aikana jonka Suomessa tuossa valissa asuimme mietimme monta kertaa ulkomaille muuttoa ja aina kirkkaana mielessa oli se, etta se on tehtava ennen kuin lapset menevat kouluun. No toisin kavi. Elama kuljetti eika mahdollisuutta ulkomaille muutolle tullut. Kun vasta nyt kun kummatkin lapset ovat kouluikaisia. Tana paivana en ymmarra sita miksi ajattelimme noin. Miksi olisi pitanyt ehdottomasti muuttaa ennen lasten kouluikaa? Hyvin tama on mennyt nainkin:)

pps. eraana paivana (ihan muutama paiva sitten) luin lehtijuttua/ jotain blogia jossa kasiteltiin suomalaisten vaatimattomuutta. Siina kasiteltiin mm. sita miten suomalaiset tyøllistyvat ulkomaille.. valitaanko suomalainen hakija muiden hakijoiden joukosta. Suomalainen kertoo rehellisesti hakemuksessaan vahaisen kokemuksen kyseiselta alalta, epavarman kielitaitonsa jne. Kun toisen maan edustaja kehuu itsensa maasta taivaaseen ja omaa luonnollisesti mielettøman kielitaidon (vaikka totuus olisi ihan muuta). Ulkomaalainen tod.nak saa taman paikan ja juhlii valituksi tulemistaan ja vasta sen jalkeen alkaa miettimaan parjaakø oikeesti tassa kyseisessa tyøssa. Ja yleensa parjaa hyvinkin:)
En kannusta talla eparehellisyyteen, mutta hei suomalaiset. Vahan pilketta silmakulmaan ja takki auki! Me ollaan haluttua kauraa tyømarkkinoilla!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Våren er på vei...

Täällä mennään edelleen tosi keväisissä merkeissä. Joka aamu viimeisen parin viikon ajan olen herännyt auringonpaisteeseen. Se on ihan kummallista. Kesällä ei ollut koskaan aurinkoa kahta päivää peräkkäin ja nyt se sitten paistaa koko ajan:) No en valita. Hienoahan se vaan on!


Täällä ollaan jo vähän hankittu kevätjuttuja ja
pääsiäinenkin on jo tullut tähän taloon...


Kylvetty siemeniä ja jos vanhat merkit paikkansa
pitävät niin mitään elävää näistä ei koskaan tule:)
Kerran sain chilin ja herneen kasvamaan, mutta
silloin meillä oli lasitettu parveke.


Pajuun en ole täällä törmännyt.
Ehkä ne eivät menesty näin pohjoisessa???
Mutta koivunoksatkin käyvät paremman puutteessa:)



Mieliala on siis korkealla jos huomioon ei ota tätä ärsyttävää asuntotilannetta. Nyt kun pari mieleistä asuntoa on löytynyt niin ahdistus rinnassa kasvaa. Täällä on todella myyjien markkinat eli näitä kahta ihanaa kotia haluaa niin moni muukin. Ja tuntuu, että paikallisella taksmannilla ole mitään moraalia:) Hän on siis herra joka käy arvioimassa myyntiin tulevat asunnot silmämääräisesti ja antaa oman näkemyksensä asunnonarvosta...

Toinen näistä kiinnostavista taloista on ok-talo. Ja siinä ei taida olla muuta ongelmaa kuin se, että hinta näyttää nousevan pilviin. Oikeesti kohta aletaan puhumaan puolesta miljoonasta eurosta. Kyse on siis siitä pienehköstä punaisesta talosta josta täällä kuvankin julkaisin pari postausta sitten.

Toisen asunnon ongelma on se, että se on rivitaloasunto ja näin ollen siis taloyhtiö. Ja täällä Norjassa nämä asiat menevät vähän erilailla kuin Suomessa. Tämä asunto on juuri sellainen "andel" josta kaikki varoittelevat.
Tämä tarkoittaa kiteytettynä sitä, että yhtiölainasta voi luistaa tietyillä ehdoilla jolloin laina napsahtaa muiden osakkaiden maksettavaksi. Ja me emme vasta maahan tulleina oikein tiedä onko tämä ihan todellinen ongelma ja riski.. vai enemmänkin joku norjalaisten mörkö. Siinäkin taloyhtiössä on kuitenkin yli 100 asuntoa ja jokaisessa niissä joku asuu eli joku näitä kuitenkin ostaakin:) Ja taloyhtiö on ollut pystyssä vuodesta 1954 eikä ole tähän päivään mennessä mennyt konkurssiin:)
Jos jollain lukijoista on "oikeaa" tietoa tästä asiasta niin kommentoikaa ihmeessä!!! Olemme kahlanneet läpi Forbrukerrådetin nettisivuja ja siellä onkin hyvin tietoa asiasta, mutta että ei vaan mikään jäisi huomaamatta;)

Pää on pyörällä, hermo kireällä ja parisuhde voi kaikkea muuta kuin hyvin... voi kun tämä asuntotilanne nyt ratkeaisi johonkin suuntaan. Saisi mielenrauhan ja voisi alkaa lukemaan sisustuslehtiä sillä silmällä.

Nämä kaksi asuntoa ovat ihan erilaisia. Tämä ok-talo on 13 v. vanha puutalo ja se on vähän sellainen, että se pitäisi mielestäni sisustaa vähän romanttisemmin... Tämä rivitalo on rakennettu 50-luvulla, mutta remontoitu ihan lähiaikoina aika moderniksi eli sinne toimisi sitten vähän toisenlainen sisustaminen... Kumpi se näistä on vai ihan joku kolmas???? Argh!

Puisen ok-talon sisustus voisi olla jotain tällaista:)
Tämä on ehkä enemmän minua, mutta kyllä nykyään selkeä
ja modernimpi tyylikin kiinnostaa...

Rivitaloasunto voisi olla jotain tällaista:)
On se hyvä, että nyt etsitään vain kämppää!
Vatsahaavahan tässä tulisi jos vaikka talo pitäisi rakentaa.
Tänään haluaisin puisen pitsihuvilan ja huomenna jämerän kivitalon:)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Ulkoilua ja matkakuumetta

Viikonloppuna oli todella keväinen ilma ja sen vuoksi tuli ulkoiltua paljon. En olekaan ennen törmännyt täällä sellaiseen asiaan kuin loska:) Tänään oli oikea kunnon loskakeli niin kuin huhtikuussa kuuluu ollakin. Kotoisaa!


Läts... ihanaa! Kyllä 5kk:n pakkanen
riitti. On aika siirtyä eteenpäin:)


Loskakeliin kuuluu tietysti aurinko. Aurinko paistoi kunnolla ja sulatti lunta niin, että sen pystyi kuulemaan.
Ja lisäksi se sama aurinko tunki kaihtimien raosta sisään. Ja kyllä... meillä on pölyä PALJON! Tai oli. Nimittäin meidän yli-innokkaan naapurin rouvan ansiosta intouduin pesemään ikkunoita. Ensin ajattelin, että saamarin norski.. ei osaa pyhittää lepopäivää. Mutta sitten narttu minun sisälläni nosti päätään ja hetken päästä olin itsekin rätin kanssa heilumassa terassilla. Siitä seurasi tietysti se, että aurinko pääsi vielä paremppin sisätiloihin ja sisälläkin oli pakko tarttua luutuun. No voihan sen sunnuntain joskus näinkin viettää:)



Armoton aurinko....

..mutta nyt näkee taas ikkunoista ulos:)

Petivaatteet, matot ja LAPSET pihalle ja hommiin:)


Siivouksen päälle siivouskaffet tai
siis kaakaot:) Mies ajeli eilen
Näätämöön ja nyt meillä on taas suomalaisia herkkuja:)

Viikonloppu oli sellainen, että miehenikin totesi: "Tänään tuntuu siltä, että ei tämä Sør-Varanger olekaan paskempi paikka elää".  Minusta tuntui ihan samalta, mutta yhteen ääneen totesimme, että kohtahan on SE toukokuu ja eiköhän ääni kellossa taas muutu:)


Aurinko saa kyllä aika kovin paistaa ennen
kuin kaikki lumet sulavat.. ehkä sitä on vielä
Juhannuksenakin:)

Pojat surivat tänään, että huomenna
ei voi enää mennä potkukelkalla kouluun.
Se on totta...

Yhdessä ulkoilu on ihanaa!

Illalla haaveilimme matkasta. Meidät on kutsuttu tuttavien luokse Pariisiin ja sinne olisi ihana matkustaa ilman lapsia. Olemme viettäneet tosi perhekeskeistä elämää täällä tämän vajaan vuoden ja olisi ihan kiva tehdä pikku reissu ihan vaan kahdestaan. Istuimme illan netissä ja mietimme.... työvuorot, lasten koulu, lastenvahti jne. No jos nuo vielä saataisiin järjestettyä niin sitten pitäisi miettiä, että millä.. no lentäen tietenkin. Ensin Helsinkiin, jotta lapset saataisiin jonnekin hoitoon ja sieltä sitten eteenpäin. Mistä hyvästä joillekin lehtoyhtiöille on annettu lisätitteli "halpayhtiö"... halvalla Pariisiin.. sellaista vaihtoehtoa ei vaan löytynyt.
Eli matka jäi taas tilaamatta. Mutta nyt ollaan jo sen verran lähempänä tätä unelmaa, että mahdollinen ajankohta on löytynyt:)