Koiria ja kylmiä varpaita

(kuva netistä)

Huomasin eilen paikallislehdessä ilmoituksen, että tänään on Pasvikissa ulkoilutapahtuma jos sää sallii. Tapahtuma pidettäisiin jos pakkasta ei ole enempää kuin -15 astetta. Aamulla kun heräsimme mittari näytti
-14 astetta joten ei kun vaatteet päälle ja menoksi. Miehelläni oli aamuvuoro joten lähdin poikien kanssa matkaan. Tapahtumapaikalle oli n. 50 km matkaa. Täällä kun mikään ei ole lähellä jos tapahtuma ei satu olemaan tuossa Kirkenesin keskustassa:) Ei muuta kuin kieli keskellä suuta ajelemaan kohti tapahtumapaikkaa (pienemmät tiet ovat kapeita ja huonossa kunnossa)  ja vatsanpohjassa jännitys, että onko siellä mitään vai näyttääkö mittari siellä muutaman asteen enemmän pakkasta, koska paikka on meiltä katsottuna pohjoisessa?

No olihan siellä. Paikka on turistikohde. Siellä voi yöpyä, viettää pikkujouluja, varata huskyajelun tms.
Kivaa oli! Pojat pääsivät kahteen otteeseen kierrokselle, paijasivat kovasti koiria ja lämmittelivät pienessä "kahvilassa" johon oli tehty tulet.

Kiva kun täällä järjestetään tällaisia tapahtumia myös meille "paikallisille". Päivittäinhän täällä pääsee huskyajelulle jne. mutta ne ovat tarkoitettu turisteille ja näin ollen hinnat ovat hirveät.
Mietimme esim. lahjaa tälle ystävällemme joka täytti viime viikolla 30 vuotta. Olisi ollut kiva antaa joku elämyslahja. Tutkimme netistä vaihtoehtoja. Jopa 2 tunnin lumikenkäkävely olisi maksanut 750 nok eli melkein 100e! Saatikka jos olisi halunnut moottorikelkkasafarille, hyskyajelulle tms. Elämyksistä osataan rahastaa ja turistit ovat valmitta maksamaan. Toki tämä on ymmärrettävää... sesonki on lyhyt.

Pojat olivat innoissaan. He ovat tässä vähitellen päässeet kokeilemaan kaikennäköisiä "lappijuttuja".
Nyt on varpaat jäässä. Muki glögiä, takka päälle ja hernerokka liedelle porisemaan.

(kuva netistä)

ps. mitenköhän sitä pitäisi pukeutua, ettei olisi kylmä? Nyt ei tosiaan ollut edes 15 astetta pakkasta..

pps. nyt ei tee enää mieli poistua kotoa mihinkään. Tällainen minusta on tullut. 1 tapahtuma päivässä riittää. Olin ihan pulassa siellä Rovaniemellä kun kaverimme etelästä tulivat meidän kanssa sinne. Aamulla saatoimme käydä kaupungilla ja pulkkamäessä ja vielä illalla olisi pitänyt lähteä uudelleen ulos/keskustaan tms. En jaksa sellaista enää nykyään:) En tiedä olenko näin nopeasti oppinut lapin tavoille vai onko se tämä kaamos vai mikä? Turha hötkyily ei vaan nappaa:)

Huskyt ovat täällä pohjoisessa

vähän tällaista kapeampaa mallia..

vai kuuluuko niiden olla tällaisia?

Etelässä näkee niitä sopusuhtaisia / paksu

karvaisia yksilöitä enemmän.

Johtuneeko siitä, että täällä nämä tekevät töitä

ja etelässä ovat lemmikkeinä.. en tiedä!

Kova on koirilla hinkku vetää pulkkaa..

kamala meteli jos vain paikalla piti olla:)

Näin ne asuivat...

ja olivat tosi onnellisia kun viitsimme

paijata heitä. Haisivat "raukat" ihan ulolle!

Siellä oli muutama tällainen vähän

isompikin yksilö.

Nämä olivat varsinkin persoja rapsutuksille.

Ei meinattu päästä lähtemään kotiin kun pojat

eivät voineet jättää koiraraukkoja kun ne niin

nätisti pyysivät lisää rapsutuksia:)

Pölse med bröd maistui oikein hyvältä

"rantalaavulla":)

Anteeksi kuvien huono laatu. Kamera unohtui matkasta, joten kuvat on otettu kännykän kameralla.

Pippuria kolmekymppiselle

Pippuria???? Hva helvete??

Eilinen ilta meni juhliessa. Olin parhaissa yllätysbileissä ikinä.. johtuneeko siitä, etten ole ennen ollut yllätysbileissä? Ei. Nämä olivat tosi kivat bileet. Ystäväni järjesti miehelleen kolmekymppiset. Miehellä ei ollut aavistustakaan näistä juhlista. Luuli, että vain meidän perhe tulee vähän kahville.. ja surprise.. ovikello soi ja soi. Talo täyttyi muista suomalaisista ja miehen työkavereista. (jotka ovat siis minunkin mieheni työkavereita):)
Oli tosi hauskaa!

Heillä on 3 kerroksinen talo. Meidän pojat olivat ainoat lapsivieraat. Heille lautaset täyteen herkkuja ja yläkertaan pleikkari päälle. Ja lasten viihtyminen oli taattu:) Ja me aikuiset pidimme hauskaa alakerrassa. Hyvää ruokaa ja juttuseuraa suomeksi, englanniksi ja norjaksi:)

Norjassa on sellainen vanha traditio, että naimattomille kolmekymppisille annetaan lahjaksi pippuria. Tai siis kaikki pepper-alkunen käy... joten Emil sai paljon pippuria.. pepperonia ja turkinpippurivodkaa:)

Juhlakalu!

Ja yllätyksen järjestäjä!

Huippu juttu:)

Itse en pystyisi pitämään salaisuutta

ja järjestämään mitään näin hienoa

kenenkään seläntakana.

Hatunnoston arvoinen suoritus:)

Huutonettailua:) i Norge

Täällä on eletty jännittäviä hetkiä! Pari viikkoa sitten selailin paikallista "huutonettiä" ja huomasin, että Oslossa joku nainen myi käyttämättömiä UGG:ja. Tekstasin hänelle ja hänellä sattui olemaan vielä nämä kengät ja juuri minun kokoa. Jihaa!
Ilmoituksessa luki, että hän toivoo, että ostaja noutaa nämä kengät häneltä, mutta matkaa meiltä Osloon on yli 2000km. Lopulta hän itse ehdotti postitusta. Sovimme hinnasta ja hän lupasi postittaa kengät seuraavana päivänä. Itse jäin miettimään milloin maksan kengät. Jos hän onkin huijari jne? Joten päätin, että odotan pakettia ja jos kengät ovat hyvät niin maksan samantien.

2 päivän päästä tuli tekstari: "En ole saanut rahojani"! Ei edes viestin lähettäjän nimeä. Laitoin hänelle vastaukseksi: "Laitoitko paketin tulemaan? Meillä ei ollut puhetta milloin minun pitää maksaa. Mieheni joka on poliisi kielsi minua maksamasta ennen kuin näen, että paketti tulee perille ja tuote on se mitä olen tilannut". Tästä seurasi pitkä hiljaisuus... ja sitten vastaus. "Minullakaan ei mitään takuuta, että maksat"! No lopulta sovimme, että maksan postiennakolla.

Olimme viikon reissussa ja odotin kotiin paluuta jännityksellä. Onko kengät tullut? Ei ollut! Ajattelin jo, että tämähän oli arvattavissa... olin jo nähnyt untakin siitä kuinka kävelen uusilla lämpimillä UGG:lla ja nyt en saakaan niitä. Mutta mitäpä tapahtui seuraavana päivänä??? Postista tuli ilmoitus, että paketti on saapunut. Ja siellä oli juuri sitä mitä olin tilannut:)

Maksoin kengistä postikuluineen 1190nok eli n. 150 euroa kun samat kengät olivat juuri Rovaniemellä 260e. En tiedä näiden kenkien taustaa.. enkä voi olla varma ovatko ne aidot (mistä sen muuten voi tietää?)... mutta olen hyvin iloinen uusista kengistäni:) Kyllä ihmisiin sittenkin voi vielä luottaa:)

Olen monta vuotta kulkenut feikkiuggeissa...

Nämä tuntuvat hyvältä:)

ps. tosin tänään olisi ollut paikallisessa

kenkäkaupassa Emut puoleen hintaan.

Pitkävartiset olisi saanut samalla hintaa

mitä maksoin näistä...

mutta nämä ovat nätimmät ja sisuskarva tuntuu

paremmalta... ostokrapula selittelyä?! Ehkä;)

Täällä on tänään tuhottu viimeisiä joulusuklaita...

vihdoin ne on syöty ja lisää ei osteta vähään aikaan:)

Kävin tänään kaupungilla pyörähtämässä.

Joka paikassa oli kovat alet.

Löysin Papulle Månetoppenin

villavaatteita puoleen hintaan.

Så der... söpö ja lämmin:)

Paidalle jäi hintaa n. 10e.

Nyt me lähdemme juhlimaan... koko perheen voimin!

Tiedossa yllätysbileet:)

Rauhallista loppiaista

Täällä Norjassa ei vietetä loppiaista. Ihmettelinkin eilen illalla Facebookissa miksi kaikkien statukset olivat hieman juhlallisia..."baariin, korkkasin siiderin jne" kunnes tajusin, että tänäänhän on loppiainen.

Harmi, että tuo joulunaika menee aina niin nopeasti. Hirveä hössötys ja odotus ja sitten se onkin jo ohi. Tänään olen keräillyt joulukoristeita pois ja kuusi pitäisi kantaa pihalle. Hirveä vaiva oli saada se kuusi ja nyt se jo joutaa kompostiin:( Mutta kyllä ajatus keväisestä tulppaanikimpusta piristää mieltä...

Eikun kohti tätä uutta vuotta. Mitähän se tuo tullessaan:)

Tällainen näky odotti minua keittiössä kun heräsin... nyt mieheni on jo tullut kaapista:)

Ei vaan... jääkaappi oli rikki ja

oma "sähköputkimieheni" pisti sen kuntoon:)

Tyøkriisi

Olen taalla ennenkin purnannut tasta nykyisesta tyøstani.
Olen tehnyt hoitoalan tøita viimeiset 16 vuotta monessa eri paikassa. Olen ollut tøissa kehitysvammaisten asuntolassa, sairaalassa, terveysasemalla, laakariasemalla, vanhainkodissa, kotisairaalassa jne.

Nyt olen vanhainkodissa taas. Tarkeaa tyøta, sita en kiella, mutta raskasta ja valilla saa hakea motivaatiota tøihin lahtoon ihan tosissaan. Perushoitoa, vajaalla miehityksella ja ihan vaaraan vuorokauden aikaan...
En osaa sanoa mika on unelma-ammattini, mutta talla hetkella tuntuu, etta se olisi tyø jossa yhdistyisi myynti/markkinointi, mutta tasta hoitajan koulutuksesta ja tyøkokemuksesta pitaisi olla siina tyøssa hyøtya.
Nyt kun asumme taalla Norjassa ja viela aika pienella paikkakunnalla minun on mahdoton saada tuollaista tyøta. Joten teen tyøta joka ei tyydyta minua. Ja ajattelen, etta tama on valiaikaista.

Mutta mielestani tyøn pitaisi olla mielekasta. Tyø vie niin paljon aikaa ihmisen arjesta, etta tyøn pitaisi myøs antaa jotain eika vain ottaa. Olen huomannut, etta tyø vaikuttaa kaikkeen. Esim. meidan perheen arkeen. Otin taman yøtyøn sen takia, etta saisin olla enemman kotona. Jotta olisin kotona joka paiva kun lapset tulevat koulusta. Mutta nyt olen alkanut miettimaan, etta onko tassa jarkea? Olisiko se yhtaan huonompi vaihtoehto, etta lapset menisivat koulun jalkeen iltapaivakerhoon niin kuin moni heidan ikatoverinsakin tekee... kuin se, etta he tulevat kotiin, jossa aiti viela nukkuu tai odottaa heita vasyneena/kiukkuisena tukka pystyssa?

Tanaan tajusin, etta varsinaisesti minua ei ole vasyttanyt ja ketuttanut tama tyø. Vaan se, etta taalla tyøpaikalla on paljon asioita joihin en ole tyytyvainen enka kuitenkaan voi vaikuttaa niihin.
Tama talvi on ollut raskas taalla. Itse olen osastolla jossa on 20 potilasta. Talossa on 4 osastoa ja muilla osastoilla on 7-11 potilasta. Eli minun osastolla on n. tuplasti enemman hoidettavia. Mutta 1 hoitaja niin kuin muillakin osastoilla.

Talla osastolla on pari henkisesti raskasta potilasta. He eivat nuku ja jos joutuvat olemaan yksin niin he alkavat huutamaan tai soittavat kelloa vahan valia. Sen lisaksi, etta minulla on nama 20 potilasta minulla on puhelin, joka tarkoittaa sita etta olen paivystaja. Eli jos muilla osastoilla tarvitaan sairaanhoidollista apua minun on mentava sinne. Ja taman lisaksi joka ilta kello 23.00 lahden yhden toisen hoitajan kanssa "tarkistuskierrokselle" eli kierramme talon kellaria myøden ja katsomme, etta kaikki on hyvin. Ikkunat lukossa, hanat kiinni jne. Ja silla aikaa potilaani ovat osastolla ilman hoitajaa!

Olen alusta asti ihmetellyt (mielessani ja aaneen), etta miksi osastollamme on vain yksi yøkkø? Tyøhaastattelussakin sita ihmettelin, mutta silloin se ohitettiin vastaamalla, etta talossa on 4 hoitajaa ja aina voi pyytaa apua toiselsta osastolta. (Ei toimi kaytannossa)! Saastøsyista tietenkin.

Viikkoa ennen joulua yritin soittaa pomolleni. Olin ollut yøn tøissa ja osastolla oli potilas joka oli tosi kipea, sekava ja kulki itse eli oli vaarassa kaatua jne. Pomoni ei vastannut, joten jatin viestin vastaajaan: " nyt on osastolla sellainen tilanne, etta 1 yøkkø ei riita. Osastoa ei voi nyt jattaa missaan nimessa yksin ja muutenkin minun aikani ja voimani eivat riita taman potilaan ja naiden 19 muun kanssa". En saanut ikina vastausta tahan viestiini.

No joulu meni ja eilen aloin taas valvomaan. Sama juttu.. osastolla 20 potilasta: huutavia, kuljeskelevia ja 1 terminaalivaiheenpotilas eli potilas joka voi kuolla hetkena mina hyvansa. Soitin pomolle silta istumalta... ei vastausta. Toisella osastolla sattui onneksi olemaan yøvuorossa kyseisen osaston osastonhoitaja. Kysyin hanelta mita tehdaan.. han oli varovainen. Meilla ei ole lupaa soittaa lisaa vakea. Sanoin, etta ei kay. En aio ottaa vastuuta tasta. Pitaakø tapahtua jotain kauheeta ennen kuin he reagoivat? Lopulta han sanoi, etta ok... paata itse. Mina paatin ja soitin itselleni apua.

Aamulla sitten tørmasin pomooni kun olin jo lahdossa kotiin. Han pahoitteli ettei ollut vastannut kun soitin ja sanoi, etta oli saanut viestini vasta aamulla. Sanoin, etta ei haittaa. Ja kerroin, etta minulla oli yølla apuvoimia. Han oli hammentynyt ja sanoi, etta meilla ei ole ison pomon lupaa palkata ekstra tyøntekijøita. Kehoitin hanta puhumaan uudestaan pomonsa kanssa. Sanoin, etta nain tama ei voi jatkua.

Ja tanaan kun tulin tøihin. Yllatys! Minulla oli taalla tyøkaveri:) Tulinpa hyvalle mielelle. Juuri nain sen pitaa olla:) Silloin kun tilanne on se, etta lisavoimia tarvitaan niin niita pitaa myøs saada. Meinasin jo menettaa toivoni. Mietin mita pitaa tehda. Pitaako minun jaada sairauslomalle, koska en halua ottaa sita vastuuta joka minulla oli naista potilaista ja tiesin, etten voi hoitaa tyøtani kunnialla?Vai pitaako jopa turvautua potilaiden omaisiin? Kertoa heille miten huono tilanne on. Etta heidan laheinen on hoidossamme, mutta meilla ei ole resursseja hoitaa hanta kunnolla. No onneksi tassa kavi nyt nain. Ja toivon, etta jatkossa tama homma toimii myøs.

Tiedan, etta moni kolleegani ei olisi ollut yhta sinnikas/uskalias. Esim. osastomme muut yøkøt (heita on 2) eivat ole ottaneet asiaa pomomme kanssa puheeksi, mutta he ovat ihan samaa mielta kuin minakin. Nyt pitaa yrittaa kutsua yhteen nama muut yøhoitajat (mehan emme tapaa ikina) ja toivoa, etta myøs pomomme saapuu paikalle. Joku jarkihan tahan toimintaan on saatava. Ei ole kiva lahtea tøihin jos joutuu pelkaamaan, etta edessa on yø josta ei selvia. Tai selviaa, mutta aamulla ei voi ajatella, etta on tehnyt tyønsa hyvin. Niin, etta potilaat ovat saaneet tarvitsemaansa hoitoa.

Tassa nyt vain muutama asia mika minua on taalla mietityttanyt:) Parannusehdotuksia olisi roppa kaupalla, mutta pitaa yrittaa vahitellen taalla ottaa puheeksi naita asioita. Mutta tuntuu, ettei taalla pade edes ihan normaalit kaytøstavat. Esim. viimeyøna tarvitsin kuumemittaria niin se ei toiminut, sitten piti mitata verenpaine, mutta mittarista patterit loppu! Sitten piti antaa potilaalle laake niin purkki tyhja ja ei kun alakerran varastosta hakemaan lisaa. Kaikki kasihuuhdeannostelijat tyhjia jne. Argh!!! No nyt takaisin hommiin. Kyllapa helpotti:)

Hoi hoi: Roi ja Napapiiri!

Rovaniemi valloitti kauneudellaan...

Isohko kaupunki, ihana luonto,

hyvät urheilumahdollisuudet,

positiivinen ilmapiiri, eläväinen jne.

Voisin asua siellä:)

Anoppi täytti juuri pyöreitä vuosia ja

pääsi eläkkeelle. Katsotaan mitä mummu

keksii eläkepäivien kunniaksi:)

Vuokramökki oli ihana.

Kivalla paikalla joen rannassa ja

tilaa oli...

Rovaniemen keskustassa oli vilinää.

Joululomalaiset olivat liikkeellä. Paljon

turisteja ja raha liikkui.

Halusimme "Lappiruokaa" joten

meidän neuvottiin tänne. Suosittelen!

Poroa kahdella tapaa.. oli HYVÄÄ!

Kummityttö 1v. tuli ilahduttamaan meitä

etelästä:) Hän on IHANA! Niin kuin kuvasta näkyy:)

Ulkoilua ja hyvää ruokaa...

niistä on kiva loma tehty:)

Kävimme myös laskettelurinteessä

ja pojat innostuivat täysin:)

Ahh, vihdoin ollaan siinä pisteessä,

että voimme mm.lasketella koko perhe!

Teimme poroa myös kämpillä:)

Maailman parasta poronkäristystä!

Voita ja tummaa olutta sekaan ja hyvää tulee.

Lapset pääsivät Napapiirillä myös poroajelulle:)

Joulupukin maa oli positiivinen kokemus;)

Uuden vuoden aattona piti tietysti ampua

raketteja! Isit ja lapset tykkäsivät:)

ja valaa tinaa....

Ihana loma ja nyt taas eletään arkea isolla Aalla:)

Hilsen fra Rovaniemi

Kuka pikakelasi viikon elämästäni?? :)
Terveiset Rovaniemeltä. Vuokrasimme mökin viikoksi ja pikkuloma oli oikein onnistunut.
Alkuviikosta anoppi oli ilonamme ja loppuviikosta tuli kaveripariskunta lapsineen.
Olipa ihana nähdä aurinko pitkästä aikaa! Ja Joulupukki:)

Lomarenkaan kautta löysimme kivan mökin.

Olimme myöhään liikenteessä ja tuurilla saimme

vielä uudeksi vuodeksi katon pään päälle...

Ensimmäisenä aamuna oli lähes 30 astetta pakkasta hrrr...

... mutta viikon mittaan pakkanen laski ja lopulta oli

oikein kivat ulkoiluilmat!

Saunaa ja makkaraa.. pala parasta Suomea:)

En meinannut ensimmäisenä aamuna uskoa...

mikä tuo valonlähde on!? Ihanko oikea aurinko?

Nyt alan ymmärtämään miksi täällä pohjoisessa vietetään

aurinkojuhlia kun aurinko vihdoin tammikuussa nousee:)

I love sunshine:)

ps. nyt täytyy lähteä töihin. Arki on täällä taas!

Mutta palaan vielä tämän Rovaniemi-asian kanssa:)

pps. tällä välin oli mennyt 20 000 rikki:)

Eli blogiani on luettu jo 20782 kertaa!!

Kiitos kaikille jotka täällä käyvät:)