Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Suhtkoht normaali










Tällaistako se on kun on terve olo?
Niin muistelisin :)

Sain tosiaan sytostaateista vapaan viikon ja tänään
hätkähdin. Inspiroiduin leipomaan kun uudessa Martta-lehdessä 
oli houkutteleva kahvikehrien resepti.
Koskakohan tällaista on tapahtunut viimeksi?
Huomaan, että en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä
asioita joista oikeasti nautin. En ole leiponut, urheillut, bloggaillut... 
Ei ole ollut voimia eikä inspiraatiota.

Olen miettinyt paljon sitä palaudunko koskaan ennalleen.
Fyysisesti ehkä joo jos joskus terveeksi tulen.
Mutta tuo psyykepuoli!?

Voiko tällaisen kauhean mankelin jälkeen enää ikinä 
olla sellainen nauravainen huoleton ihminen joka olen ollut?
Kirjoituskurssilla vertaisilta asiaa kyselin. 
He vakuuttivat, että voi. 
Sanoivat jopa, että ennalleen ja mikä vielä parempaa niin
kaiken tulee näkemään ja kokemaan paljon syvemmin.
Oh, yes please!

Se oli lohduttavaa kuulla.
Vaikka tällä viikolla olen jaksanut sisustaa ruokahuonetta,
käydä salilla ja leipoa niin tuo pääkoppa ei ole kyllä entisensä.

Miehelle juuri yksi päivä sitä mietin.
Minua on kutsuttu ihan pienestä asti Hanna-huolettomaksi.
Ja sellainen huoleton ikuinen optimisti olen ollutkin.
Elänyt täysillä, tehnyt asioita joista nautin. 
Elänyt spontaania elämää. Miettimättä sitä mitä muut ajattelevat.
Ei edes lasten syntymä ole muuttanut minua.
Mieheni totesi, että se huolettomuushan meiltä vietiin kun 
esikoinen syntyi yli 12 vuotta sitten. Olin eri mieltä. Ei minulta.
Minulta sen on vienyt tämä sairaus. 
Toivottavasti ei lopullisesti!





24 kommenttia:

  1. Voi miten ihania ja tunnelmallisia kuvia! Kyllä se pääkin selviää, ensin kroppa, sitten mieli. Ihan varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon niin. Nyt taas sairaalassa ja pahoinvointilääkkeitä vähän muokattu toiv auttaa. Se vaikuttaa paljon psyykeeseen jos on fyysisesti paha olo.

      Poista
  2. Ihana kuulla sinusta taas ja huippua, että jaksat nyt kuitenkin fyysisesti. Kyllä se pääkin sieltä sitten perässä tulee kun kerran muutkin saman kokeneet niin vakuuttaa. :)
    Ansa

    VastaaPoista
  3. Kevättä saa laittaa jo hiukan rintaan, eikö? Kukat vaasiin ainakin. Kaunista on ja isot tsemmpirutistukset xxx

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä niin painavaa tekstiä, että sivustakatsoja tunnustaa, ettei sittenkään kovin paljoa osaa kuvitella tuosta läpikäydystä mankelista.
    Ole siunattu kaikessa mitä teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ihminen joka tätä ei ole läpikäynyt voi täysin ymmärtää. Eikä tarvikaan. Kiitos Sirkku!

      Poista
  5. Teillä on kaunista. Kuule, kyllä se vanha tutu arki sieltä vielä palaa. Ihan entiseksi itseksesi et tule koskaan palaamaan, sillä kaikki kokemasi ymmärrettävästi muuttavat sinua. Ei kuitenkaa huonompaan suuntaan. Tulet huomaamaan, että osaat iloita ihan vain siitä, että jaksat kävellä ja näet auringon taivaalla. Kun sytöhöyryt helpottivat en meinannut malttaa odottaa seuraavaa aamua, kun menenin nukkumaan.
    Valitettavasti hoitoja seuraaneet leikkaukset ovat aiheuttaneet aina takapakkia ja väsymystä. Juuri nyt tuntuu, että en jaksaisi enää millään seuraavaa leikkausta. On tullut mitta täyteen. Kaikesta huolimatta herään aamulla kiitollisena siitä, että olen elossa. Nyt pystyn taas suunnittelemaan tulevaisuutta. Ja arvaappasi mitä, kyllä sinäkin siihen vielä pystyt. Virtuaalihalaus ja tsemppiä seuraavaan koetukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihanalta kuulostaa toi malttamattomuus:) Odotan niitä aamuja kun uteliaana nousen sängystä kohti uutta päivää. Nyt on vähän vaikea saada itseään liikkeelle. Juuri odottelen, että viimeiset tipat tippuu ja mies tulee hakemaan kotiin. Mä olen aina reilun vuorokauden osastolla. Kyllä koti on koti! Kiitos tsempistä. Pitää mennä blogiisi lukemaan kuulumisiasi. Voimia!

      Poista
  6. Iihanan kodikkaita kuvia. Hienoa , että olet saanut vähän lomaa hoidoista. Kyllä vakava sairaus aina muuttaa ihmistä, mutta parempaan päin onnellisemmaksi, kiitollisemmaksi ja opettaa iloitsemaan pienistäkin asioista. Opettaa myös ottamasta kaikkea niin vakavasti. Nyt kun jaksat vähän tapella sen pirulaisen kanssa ja nakitat sen :) Voimia sinulle ja taikapölyä <3

    Leena

    VastaaPoista
  7. Hei siellähän näyttää ihan valmiilta! Kivalta!
    Kyllä se pääkoppa sieltä perässä tulee ja Hanna-Huoleton palaa kehiin! Tämä on nyt vaan tämä vaihe... Tsemppiä sen pääkopan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Nonna! Mä luulen, et ton pääkopan kanssa joutuu tekemään töitä. Mutta vähitellen. Huoleton musta ei varmaan tule. Aina tää peikko varmaan kulkee mukana. Mutta toiv ei tällainen ahdistus jatku.

      Poista
  8. Voi miten kaunista. Toivottavasti tästä tulisi sinulle ja teille hyvä vuosi!

    Itse olen koko aikuisikäni ollut kova huolehtimaan pienistä ja tietty isoistakin asioista, joten mulla sikäli pääkopan puolella toinen tilanne. Toivoisin oppivani iän myötä sitä huolettomuutta.. ps. Lapsikokoonpano sama kuin teillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet varmaan ihan "normaalitapaus". Mä olen ollut vähän sellainen vilpertti. Koita ottaa rennosti ja olla huolehtimasta asioista joihin et voi vaikuttaa. Tsemppiä. Kyllähän toi jälkikasvu tietysti välillä huolta aiheuttaa.

      Poista
  9. Isot tsempit myös Kirkenesistä!
    Ja tervetuloa käymään ihan koko pataljoona, jos ikävä entisille asuinsijoille käy kovaksi, irtiotto on tarpeen ja kunto sallii.

    - Rouva Lisko -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä sinne on kova! Olen päättänyt, että Lappiin pääsen vielä. Kiva kuulla, että ollaan tervetulleita😊

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos:) Vähitellen ja nollabudjetilla. Mutta kyllä siitä valmis tulee:)

      Poista
  11. Ihanan lämpöiseltä ja kotoisalta teillä näyttää. Toivottavasti hyvät fiilikset jatkuu pitkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä välissä käytiin jo ottamassa taas uusi satsi ja viikko meni kaikkea muuta kuin hyvissä fiiliksissä. Nyt taas jo pää pinnalla:)

      Poista
  12. Tulin uutena lukijana kertomaan, että hyvä blogi sulla.Kirjoitat sujuvasti. Kuvissa kiva tunnelma. Kovasti voimia tippahoitoihin, viime vuonna panssarivaunu nimeltä syöpä jyräsi meidänkin lähipiirissä. Ollaan sen yliajon jälkeen noustu polvillemme,katsotaan päästäänkö vielä seisomaan asti. Toivon teidän perheelle paljon mukavia asioita tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Miten ton panssarivaunun sais deletoitua tästä maailmasta!? Niin veemäinen/yleinen/ ärsyttävä!!!!! Toivottavasti pääsette pian jaloillenne. Kyllä tämä jäljet jättää... mutta toivotaan paranemista ja hyviä elinvuosia.

      Poista