Paluu arkeen... ja terkut ultrasta.

Anteeksi hiljaiseloni. Loman jälkeen on ollut pakko palata töihin ja muutenkin arkisiin puuhin.
Keskeneräinen koti odotti meitä, nurmikko oli/on metrin mittainen ja retkilläkin on ollut "pakko" käydä:) Joten bloggaaminen on vähän niin kuin jäänyt. Nyt lupaan ryhdistäytyä. Näköjään se on niin kun tekee postauksia ahkeraan niin sitten muka niitä aiheitakin on ja kun ei sitten jaksa kirjoittaa mitään niin ei muka keksi edes yhtään aihetta josta voisi kirjoittaa.

Mutta siis ehkä tärkein asia mitä täällä on tapahtunut on se, että me kävimme vihdoin ultrassa. Tämä neuvolasysteemi(kin) on täällä Norjassa vähän omanlaisensa juttu. Suomessa kun odotin kuopustamme minusta tuntui, että jatkuvasti sai hypätä neuvolassa. No täällä ei ole samaa ongelmaa:)
Viikolla 10 oli eka käynti kätilön luona. Silloin lähinnä täyteltiin papereita. Lopuksi hän huikkasi, että soittele sitten kun olet käynyt ultrassa niin tavataan TAAS. Täällä tehdään ultra vain kerran raskauden aikana ja se on noin viikolla 18. Minulle se tehtiin viikko sitten kun viikkoja oli yli 20, koska olimme kesälomalla kun tuo oikea ajankohta olisi ollut. Eli jos olisin ihan tämän norjalaisen mallin mukaan mennyt niin olisin tähän päivään mennessä käynyt kerran kätilöllä ja nyt sitten tuolla ultrassa. Ja seur. käynti kätilön luona on vasta 16.8! Mutta ennen kun lähdimme lomalle Suomeen soitin kätilölle ja pyysin saisinko tulla käymään. Halusin tarkistaa, että vauvan sydänäänet kuuluu ja että kaikki on ok.

Terkut siis ultrasta. Sain esikoiseni kun olin 25v. Hänkin syntyi Norjassa, aikaa tästä on nyt 9v. Kaikki meni silloin hyvin. Nyt olen raskaana ja siis melkein 10v vanhempi kuin tuolloin... saanen suositella: tehkää lapsenne alle kolmekymppisinä:) Tämä raskaus on ollut jotenkin erilainen kuin edelliset. Alussa olo oli tosi huono, vatsa tuli tosi nopeesti ja koko ajan on vähän raskas olo. Ja nyt ollaan siis vasta vähän yli puolessa välissä. Kun valitin vaivojani ja epävarmaa oloani kätilölle niin hänkin vain ystävällisesti totesi, että "ethän sinä ole enää ihan nuori". Kiitos:)

Jännitin ultraa ihan hirveesti. Kymmenen vuotta sitten menin ultraan lähinnä tarkistamaan onko tulokas tyttö vai poika. Nyt valvoin edeltävän yön.. olin varma, että vauvalta puuttuu käsi, pää tai jokin muu juttu mikä sillä tulisi olla. Suomenlomalla moni arvaili, että mahassa saattaa olla kaksoset kun se on niin iso. Tätä en muistanut murehtia tuolloin yöllä. En myöskään sitä onko tulokas tyttö vai poika. Kun ajelimme mieheni kanssa sairaalaan tunnelma oli aika jännittynyt. Ei ollut hirveesti juteltavaa.... mutta lopulta kaikki meni hyvin. Vauvalla oli kaikki ruumiinosat mitä pitääkin... lopulta kätilö kysyi haluammeko tietää sukupuolen. Nyökkäsimme varovasti... hiljaisuus... TYTTÖ:) Täh? Itkuhan siinä tuli. Vauvalla näytti olevan kaikki hyvin ja tyttö! En ole ikipäivänä kuvitellut, että tuon miehen kanssa voisi saada tytön. Heillä on vahva poikageeni..näin olen laskeskellut kun tuntuu, että koko suku saa vaan poikia. No en kyllä usko ennen kuin joulukuussa livenä näen, mutta täytyy myöntää, että eilen kun kävin kaupungilla mukaan tarttui eka TYTTÖVAATE:)

Kesällä Rhodoksella.

Raskaus ei edes puolivälissä..

ai kuin niin iso maha???

Kerroimme pojille, että heille tulee pikkusisko.. ehkä:)

Heti alkoi kova nimen miettiminen.

Papu 6v keksi, että Lottahan se on, mutta siis koska

sen pitää olla kansainvälinen nimi niin se on Glotta.

Glotta ja toinen nimi tietysti Jussinpoika niin kuin

isoveljilläkin.

Siis saanen esitellä: Glotta Jussinpoika;)