Askel kohti oikeaa arkea...

Palattuamme Suomenlomalta tajusin, että kesä on ohi. Lappiin oli tullut ruskan merkkejä ja ilma oli selkeästi viilentynyt. Samalla tajusin, että koulun alkuun on enää muutama päivä. Eli ensi maanantaina alkaa meidän pojilla koulu!

Alkusyksy. Metsä mustikkaa täynnä:) Lakat oli poimittu jo...

Tänään kävimme tutustumassa opettajiin ja katsomassa koulun tilat. Lapset ovat oppineet jonkin verran norjaa kesällä. Lähinnä telkkarin välityksellä ja äidin omassa “kotikoulussa”. Mutta poikia ei ole kovasti kielenopiskelu kiinnostanut joten kielitaito on edelleen hyvin alkeellinen. Lähipäivinä olen yrittänyt opettaa lausetta “jeg må på do” jotta osaavat edes kertoa jos pissa tai kakka meinaa tulla housuun.

Vähitellen alettiin sanoa kesälle hei hei.. ja keskittymään tulevaan..

Mutta hyvin mielin lähdimme koululta koko porukka. Opettajat olivat todella mukavia ja he loivat meihin luottavaista mieltä. Koulussa ei ole muita ulkomaalaisia oppilaita, joten tilanne on jännittävä ja uusi myös opettajille, mutta luottavaisilla mielillä he olivat ja hyvä niin. Kyllä mekin uskomme, että hyvin se menee. Monet itkut varmasti itketään, mutta lopussa kiitos seisoo. Kyllä minä välillä mietin, että mikä hirviö oikein olen. Laittaa nytten 2 viatonta lasta vieraassa maassa kouluun! Saattaa heidät sinne ja poistua itse paikalta… kyllä Siperia opettaa. Hirveä ajatus. Mutta pakko ajatella eteenpäin. Joskus tulee vielä se päivä, että meidän pojat puhuvat kahta kieltä ja toivottavasti myös se päivä kun he itse sanovat, että “mutsi ja faija.. se oli hyvä veto”!

Niin varmaan...