Sillisalaatti

 

Hyvää sunnuntaihuomenta!
Täällä on munat ja pekonit syöty ja kukkakedollakin käyty.

Keskimmäisellä oli kaveri yökylässä. Meillä on vintti jossa voi kesällä nukkua.
Siellä onkin tämän tienoon joka toinen poika tänäkesänä viettänyt yönsä:) On ihanaa kun on tilaa ja lapset tuovat mielellään kavereita kylään. Huonoa tuossa vintissä on se, että sinne on helppo hillota kaikenmaailman tavaraa. Viime viikonloppuna oltiin kirpparilla myymässä... ja nyt on haaste, ettei aleta täyttää sitä vinttiä uudelleen.

Haltialasta mun piti kirjoittaa. Siis siitä Hkin kaupungin maatilasta, joka sijaitsee ihan tossa meidän lähdellä. Me ollaan käyty lasten kanssa siellä paljon. Ja Ingrid nimittääkin sitä "meidän Haltialaksi":) Käydään katsomassa/syöttämässä eläimiä, leikkimässä leikkipuistossa, keräämässä herneitä ja kukkia ja joskus ihan aikuisten kesken hampparilla ja huurteisella. Ihana paikka <3
Tänään kävin poimimassa kukkia sieltä.

Valmistelen täällä kutsuja. Pidän elämäni ekat House of Lola - vaatekutsut. Lapset ovat kasvaneet ulos me&i:sta... ja mä vähän kyllästynyt. Kyllähän niitä tulikin käytettyä ja myytyä aika monta vuotta. Mutta Lolalla on ihania naistenvaatteita. Olin kutsuilla ja hurahdin ja nyt ajattelin tarjota ystävillenikin mahdollisuuden nähdä nämä vaatteet livenä. Onko merkki teille tuttu?

Yllä muutamia kuvia menneeltä viikolta. Mies on taas työreissussa ja yh:na arkea pyöritän. Töitä, päiväkotia, treeneihin kuskaamista jne. You name it :)

Olenhan kertonut, että teen vain 50% työaikaa sairaanhoitajana. Tälläkin viikolla olin töissä vain ma ja to. Mutta en mä laakereilla lepää vapaapäivinäkään. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa mun kakkostyöstä, joka tuli elämääni ihan vahingossa ja on ihanaa! Niin kivaa, että vapaapäivät vaan hurahtavat ohi. Mutta siitä siis lisää seuraavalla kerralla.

Nyt pitää laittaa pullataikina kohoamaan ja imuri heilumaan. Naiset tulevat viideltä:)

*weekend*

Mites teidän viikonloppu on mennyt?

Mä olin perjantaina työkavereiden kanssa vähän ulkoilemassa.
Ensin illallisristeily Helsingin edustalla ja sen jälkeen tanssittiin jalat kipeiksi Sir Einossa.
Talvella sytostaattihuuruissa olin ihan vakuuttunut siitä, että en enää IKINÄ aio itselleni omatoimisesti aiheuttaa pahaa oloa... niin se ihmisen muisti on lyhyt. Tänään on ollut vähän huono happi, mutta kivaa oli. Kai siitä tarvii vähän veroa maksaa?

Huonosta olosta huolimatta ollaan oltu tänään heppailemassa.
Kohta 4 vuotta olen odottanut, että meidän Ingridin jalat kasvaa niin, että päästään ratsastamaan.
Aina ollaan hepan selässä käyty kun jollain markkinoilla tms. on poniratsastusta ollut, mutta nyt vihdoin ollaan aloitettu "oikea" ratsastus:) Muutama kerta ollaan jo käyty ja voi, että. Äitiinsä on tullut. Kun hepan selkään pääsee niin kasvoille leviää leveä hymy :) Mun pikku heppatyttö!

 

Oottekos jo kuulleet Johanna Kurkelan uusimmat?

 

 

<3

Me ollaan aina kuunneltu paljon Johanna Kurkelaa.

Jopa Ingridin ristiäisissä ystäväni esitti "Ainutlaatuisen".

Ja nyt meidän Inkulla on nimikkolevy!

 

 

*love is...*

Perjantaina perhoset lentelivät mahassa. En ole pitkään aikaan matkustanut ulkomaille. Olimme sopineet miehen kanssa treffit Osloon. Vähän kiire töistä suoraan kentälle... Pitäisikö minulla olla matkalippu tulostettuna vai riittääkö tekstari? Apua hirveä jono turvatarkastuksessa, ehdinkö? Kone lähtee 10 minuutin päästä ja minä jännitän piippaako turvaportti. Lääkäri sanoi, että saattaa piipata, mutta kassissa on todistus, että jos piippaa niin miksi piippaa. Ei piipannut. Reppu selkään ja juoksuksi. Miehelle tekstari: "ehdin"!


Junalla lentokentältä keskustaan. Kaikki on niin tuttua. Maisema, kieli, junan kuulutukset. Aurinko paistaa. Mies on vastassa asemalla. On ihana nähdä pitkän eron jälkeen. Siitä on 10v kun menimme naimisiin. Siksi Oslossa ihan kahdestaan.


Mies on varannut meille upean huoneen Holmenkollenilta. Matkalla hyppäämme ulos metrosta ja poikkeamme pieneen pizzeriaan. Se on kuin kioski. Kaivan kassista punaviinipullon jonka ostin lentokentältä. Kohta kioskin pitäjät ovat loihtineet meille pöydän junaradan varteen. Juomme italialaista viiniä, aurinko paistaa, pizza on parasta mitä olemme koskaan syöneet. Ihan kuin olisimme Italiassa.


Näin jatkui koko viikonloppu. Emme tehneet mitään erikoista. Kävelimme metsässä ja nautimme toistemme seurasta. Oli ihanaa olla kahdestaan.


Edellisellä viikolla oli tapahtunut asioita, jotka saivat pysähtymään. Parhaan ystäväni sisko joutui vakavaan pyöräonnettomuudessa. Tapahtumasta on nyt viikko ja hän on edelleen tajuttomana sairaalassa. Luonnollisesti ystäväni ja hänen läheisensä ovat aivan tolaltaan.


Meidän ystäväperheessä koettiin kamala tragedia. Perheen isä otti hengen itseltään. Siinä perheessä eletään nyt hyvin raskaita aikoja. On tapahtunut jotain peruuttamatonta.


Itse en odottanut tältä viikonlopulta ihmeitä. Odotin vain, että pääsen mieheni lähelle. Puhuimme paljon. Olemme onnellisia pienestä perheestämme ja siitä, että saamme olla yhdessä. Ei ole mitään akuuttia hätää. Yritämme auttaa ja tukea näitä läheisiä joilla on nyt kriisi.


Miten elämä onkin tällaista? Hetkessä siltä voidaan viedä pohja? Ja miten se on niin vaikea arjessa muistaa ja osaa arvostaa sitä, että asiat on hyvin. Ja kertoa läheisille, että he ovat rakkaita.


Olen kiitollinen siitä, että olen rakastettu ja että saan rakastaa. Juuri tällä hetkellä meillä ei ole akuuttia hätää, mutta on raastavaa ajatella näitä kahta perhettä joilla hätä on nyt suuri. Toivon voimia heille.


Muutenkin tuntuu, että elämme nihkeitä aikoja. Uutisia ei meinaa uskaltaa katsoa. Tuntuu, että ahdistaa jo ihan tarpeeksi muutenkin.


Tulevalta viikolta toivon positiivisia asioita. Parasta olisi se, että parhaan ystäväni sisko avaisi silmänsä ja aloittaisi matkan kohti kuntoutumista! Nuori, sporttinen, terve ja vahva. Hän kyllä pystyy siihen.

Arkivapaa

Mähän teen vain 50%:sta työviikkoa. Käytännössä niin, että olen noin puolitoista viikkoa töissä ja saman verran vapaalla. Ennen tuon toisen puolikkaan täytti lastevaatemyynti, mutta nyt en ole enää siihen palannut.

Tämä tuntuu nyt sopivalta. Hoitotyötä kun tekee ja itse on sairas niin siinä on puolensa ja puolensa. Meillä on mm. paljon syöpäpotilaita ja joinain päivinä työ tuntuu tosi raskaalta. Mutta sitten taas kun on nää arkivapaat niin tilanne rauhoittuu. Saa ladattua akkuja ja kohta on taas ikävä töihin.

Nautin siitä, että saan käydä töissä. Se tuo rytmiä elämään. Sellaista tuntua normaalista elämästä. Ja nyt kun lasten koulukin on alkanut ja mies on työmatkoilla niin meidän arki on vihdoin taas sitä samaa. Tuttua ja turvallista.

Tänään päätin vakaasti, että kun olen vienyt pienimmän päiväkotiin niin pidän siivouspäivän. Mutta miten hairahdinkaan kauppaan ja mukaan tarttui ihan uusi sisustuslehti. Sen verran siivosin, että revin petivaatteet sängyistä ja laitoin pyykkikoneen pyörimään. Sitten rojahdinkin kahvikupin kanssa mun uuteen ihanaan löhötuoliin ja nautin hetkestä. Meillä ei paljon kesällä reissailtu ja sijoitin kesälomarahat nojatuoliin josta olen aina haaveillut. Nyt saa syksy tulla ja tv-sarjat alkaa. Mulla on ihana pesä johon käpertyä:)

Kirpakkaa tiistaita teillekin:)

Oli vähän syksyn tuntua kun koiran kanssa aamulenkin tein!

Loviisan Wanhat Talot

Nämä ovat "asuntomessut" minun makuun.
Käytiin me ihan oikeillakin asuntomessuilla kesällä, mutta kyllä on paljon kivempi päästä tällaisiin koteihin, joissa oikeasti asutaan. Koteihin joita on laitettu vuosi tolkulla vanhaa kunnioittaen.

Upeita vanhoja taloja, kauniita ja persoonallisia koteja, loistavia pihakirppiksiä ja vielä ilmakin suosi.

Ja oli sellainen olo, että te olette mukana. Pitkästä aikaa oli kamera matkassa. Vaikka nautin joka hetkestä niin mielessä oli, että nyt pitää muistaa ottaa kivoja kuvia, että tekin pääsette kurkkimaan näihin fantastisiin koteihin.

Toissaalta oli kiva olla yksin matkassa. Jos koti ei ollut mieleen pystyin tekemään u-käännöksen jo ovelta, söin kun sopiva koju tuli vastaan, tutkin kirppareita oikein ajan kanssa ja lähdin kotiin kun alkoi väsyttämään:)

Tosi kiva päivä! Suosittelen. Tapahtumahan jatkuu vielä huomenna sunnuntaina:)

 

 

 

 

Kyllä wanhoissa taloissa on sitä jotain <3

 

 

 

Mites teidän kesä meni?

Heippa taas :)

En meinannut enää osata kirjautua blogiini... se on vissiin merkki siitä, että kesän mittainen blogitauko on tehnyt tehtävänsä.

Mites teidän kesä on mennyt?
Mun piti oikein puhelimella otetuista valokuvista katsoa mitä me ollaan kesällä tehty:)

Ei hirveesti mitään ihmeellistä. Mähän aloitin työt kesäkuun alussa ja sen jälkeen on ollut 2 vkoa kesälomaa. Mies oli kotona monta viikkoa ja tehtiin pieniä retkiä tähän lähimaastoon. Laitettiin pihaa, grillattiin, tavattiin kavereita jne. Ihan niin kuin toivoinkin.

Syöpäkin on ollut kesällä mukana. Valitettavasti. Leikkausta kirurgi ei lähtenyt tekemään. On kuulemma liian iso operaatio versus tilanne. Eli parin pienen patin takia ei kannata taas koko mahaa avata. Päädyttiin sädehoitoon ja siellä tässä muutaman viikon juoksin töiden jälkeen.

Kävin myös parilla aiheeseen liittyvällä leirillä. Tapaamassa vertaisiani. Mutta enpä tiedä... ahdistava aihe. Unohtaisin mielummin koko jutun kun puin sitä ventovieraiden kanssa.

Mutta kesä oli kaikkineen onnistunut. Ja ihanaa, että se tuntuu jatkuvan vielä. Tosin tänään heräsin kaatosateeseen, mutta kyllä elokuu on ollut upea. Ollaan pyöräilty, lenkkeilty koiran kanssa, käyty Haltialassa kertaa sata ja seisty futiskentän laidalla riittävästi.

Nyt mies on Norjassa pari viikkoa ja itse olen lasten kanssa kotona. Onneksi on vapaata tässä niin jaksaa. Pienin meni tänään mummulle yökylään. Jos aamulla olo on ok eikä vettä tule kaatamalla taidan lähteä ajelemaan Loviisaan. Siellä on Loviisan Wanhat talot tapahtuma. Se on ihana tapahtuma, olen vuosia sitten siellä käynyt. Pitäkää peukkuja, että säät suosii... lupaan muistaa teitä valokuvilla:)

 

Eiköhän tämä postaaminen tästä taas lähde. Tähänkin pitää olla sellainen rutiini vai mitä muut bloggaajat? Kun aktiivisesti postaa niin mielessä on koko ajan uusia aiheita. Ja kun taukoa pitää niin ihmettelee, että mistä sitä edes kirjoittais kun elämä on tavallistakin tavallisempaa:) Mutta nyt teen ryhtiliikkeen. Mielessä onkin jo pari aihetta:)

Kesäterkut Tenholasta!

Yksin puhelua

On mennyt vähän yksin puheluksi tämä blogin pitäminen.

Sen siitä saa kun postaa aina vaan harvemmin ja harvemmin.

Tulinkin nyt toivottelemaan hyviä kesälomia kaikille.

Ei ole oikein kirjoittelumotivaatiota.

Nautitaan kesästä ja jatketaan syksyllä jos silloin vaikka olisi 

jotain kirjoiteltavaa.

AURINKOISTA KESÄÄ :)