Eilinen valoisahetki oli näin hämärä...
illalla tulikin sitten kunnon lumimyräkkä.
Tänään sitten paneuduin internetin ihmeelliseen maailmaan. Googlasin sanan "kaamos". Sieltähän sitä faktaa löytyi. Kävin erinäisillä sivuilla ja yhdellä niistä kaamos selitettiin näin:
"Lapin talviajan auringotonta aikaa. Tuolloin aurinkoa ei näe, mutta kirkkaalla säällä kuutamossa näkee liikkua lähes yhtä hyvin kuin normaalisti päivällä. Aurinko kajastaa horisontin takana ja luo taivalle kauniin värityksen."
Kaamos johtuu maapallon kiertoradasta. Talvella pohjoinen napa-alue on kääntyneenä poispäin auringosta, eikä aurinko nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Mitä pohjoisemmas matkataan, sitä kauemmin kaamos kestää ja sitä pimeämpiä päivät ovat. Täällä Kirkenesissä esim. kaamos kestää n. 2kk. Se alkoi marraskuun lopulla ja kestää tammikuun puoliväliin.
Lumi tuo valoa:)
Ja yöllä voi nähdä revontulia.
Sitä en ole vielä kokenut.
Miten ihminen sitten reagoi kaamokseen? Jotkut kokevat, että se on ihanaa aikaa. On aikaa rauhoittua ja uusiutua. Ihana sytytellä kynttilöitä ja vaan olla. On aikaa ajatella ja kuulostella itseään.
Jotain taas pimeys väsyttää, toisella menee unirytmi sekaisin ja kolmas tuntee makeanhimoa. On tutkittu, että lääkäriin hakeudutaan herkemmin kuin valoisaan aikaan. Tullaan valittamaan pienintäkin vaivaa.
Jotkut ihan oikeasti sairastuvat kaamosmasennukseen. Oirekuvalle on ominaista unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen.
Jostain naistenlehdestä luin juuri jutun "Miten selviät kaamoksesta". Nyt en löydä mistään tuota lehteä, mutta siinä suomalainen lääkäri oli tehnyt tutkimuksen aiheesta. Siinä todettiin, että ihminen joka muuttaa etelästä pohjoiseen joko sopeutuu tai ei sopeudu tähän valottomuuteen. Ensimmäinen talvi menee kuulemma ihmetellessä ja ihaillessa (kuulostaa tutulta), toisena talvena vi...ttaa ja kolmantena sitten muuttaa takaisin etelään jos niikseen tulee. Olisi jännä tietää mihin ryhmään sitä kuuluu. Käykö nämä pimeät ja pitkät talvet ylitsepääsemättömän vaikeiksi.
Kaamos on kaunis:)
Kyllä täytyy sanoa, että ei tämä varmasti helppoa tule olemaan. En osaa sanoa mikä menee tämän yötyön ja mikä kaamoksen piikkiin.. mutta oireita on jo. Unirytmi sekaisin, hirveä makean/hiilihydraatin himo ja lievä saamattomuus. Illat tuntuvat pitkiltä. Kello 14.00 tuntuu, että on ilta ja sitten tajuaa, että eipäs olekaan.. Toissaalta se on ihanaa. Ehtii tehdä asioita ilman kiirettä. Mutta katsotaan kun tätä jatkuu muutaman kuukauden. Kesällä ja alkusyksystä teimme paljon retkiä ja kävimme kalassa kun mieheni tuli töistä kello kolmen aikoihin. Nyt ei tule mieleenkään lähteä mihinkään enää tuohon aikaan.
Olo on kuin talviuntaan kaipaavalla karhulla.
Pitää varmasti hankkia kirkasvalolamppu ja ottaa tavaksi matkustaa etelän lämpöön näin talvella. Tutkitusti nämä kaksi asiaa auttavat kestämään kaamosta paremmin.
Yritän nauttia tästä kiireettömyydestä. Nyt on aikaa kutoa, leipoa, valmistella joulua jne. En ole tottunut kaamokseen, mutta en kaipaa etelä-Suomen mustaa talvea ja kurahousukelejä. Kyllä tästä talvesta hengissä selvitään:)
