tag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post481010273303672679..comments2024-02-13T16:17:41.796+01:00Comments on Kalamuija ja lappilifestyle: SairaalamaailmaKalamuija ja lappilifestylehttp://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comBlogger29125tag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-10440086841386703092014-01-02T17:30:42.468+01:002014-01-02T17:30:42.468+01:00Mä oon ihan kyynelsilmissä täällä. En ole pitkään ...Mä oon ihan kyynelsilmissä täällä. En ole pitkään aikaan näemmä piipahtanut täällä ja mitä oli vastassa.<br />Olen tosi pahoillani ja surullinen, että kohdallesi sattui näin inhottava sairaus. En oikein muuta osaa sanoa. Asenteesi on kuitenkin ihailtava - siitä saa moni ottaa oppia. Vaikka toki tiedän, ettei niitä itkuja, pelkoa ja epätoivoa tänne blogiin 100%:sti tuokaan.<br /><br />Kiitos kuitenkin, että jaat kokemuksiasi täällä - uskon, että siitä on hyötyä monelle samassa tilanteessa olevalle sekä myös meille muille terveydenhuollon ammattilaiselle.<br />Tunnistin postauksessasi useamman asian, jotka minua myös risoo... Se, ettei tuloksia mm. kerrota heti! Ettei se puhelu ole heti meetingin jälkeen. Vaikka sitten vaan ne kaksi lausetta: Jatkoon leikkaus. Tauti ei ole levinnyt.<br />Olet ajatuksissani, voimia ja tsemppiä. Päätä sinäkin, että tästä tulee hyvä vuosi.<3<br /><br />Halit,<br /><br />AlmaAlmahttps://www.blogger.com/profile/18233495414856707124noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-29690375976516243522013-12-14T21:50:20.635+01:002013-12-14T21:50:20.635+01:00Voin kuvitella, että se touhu näyttää juuri tuolta...Voin kuvitella, että se touhu näyttää juuri tuolta jos sairaalamaailma ei ole tuttu:) Mutta vaikka on rautaisen asiallinen ja ammattitaitoinen ei tarkoita sitä, että ei voisi kysyä mitä kuuluu ja olla sen hetken näyttämättä kiirettä kun siinä potilaan luona on. Hoitajissa on kyllä sellaisia "juttelijoitakin" kuten esim. itse olen. Mua ei varmaan hyvällä katsottais jollain kiirellisellä ensiapupoliklinikalla tai kiireisellä osastolla:) Mutta potilaat tykkää:)<br />Juu nuo monen hengen huoneet ovat kyllä haaste. Niin hoitajille kuin potilaillekin. <br />Ja esim. minuthan laitettiin lastenosastolle ja muutama muukin (huonekaverini). Jälkikäteen mietin, että heillä ei ollut kyllä tarpeeksi ammattitaitoa hoitaa meitä leikattuja aikuisia. Esim. naapurirouvalta oli avattu imusuonia käsistä. Hän ei olisi missään nimessä saanut taivuttaa kättä kyynärpäästä tai ranteesta. Osastolla tullessa hänellä oli pehmeät taitokset käsivarressa. Hän toimeliaana rouvana touhusi siinä vaikka mitä ja todellakin käytti kättä ja ihmetteli miten hyvä käsi onkaan. Ei kipuja ei mitään... ja seur päivänä kuulimme, että eka 3 päivää olisi pitänyt kättä pitää suorana ettei imusuonet tukkeudu. Hieno ja hyvin sujunut leikkaus olisi voinut kärsiä tästä hoitajien huonosta informoinnista todella. Samoin omalla kohdalla. Vielä tänäkään päivänä en tiedä miten paljon saisin oikeesti käyttää tätä jalkaa astumiseen. Korkoa pitää käyttää 3 vkoa ja sen avulla olen liikkunut, mutta huomaan (vielä nyt 2 vkon jälkeen), että jos kävelen enemmän niin edessä on kivulias yö. Ja olen miettinyt tekeekö se hallaa paranemiselle.<br />Eli kun potilaita sijoitetaan tilanpuutteen vuoksi "väärille" osastoille niin hienot leikkaukset saattavat kärsiä ... ja siis potilaat tietysti. Eikä se hoitajillekaan kivaa ole. Eihän kaikkea voi osata ja tietää vaikka sh onkin.Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-62072330421368765092013-12-13T16:59:36.742+01:002013-12-13T16:59:36.742+01:00Mä olen joutunut sairaalaan ihan kylmiltään, eli e...Mä olen joutunut sairaalaan ihan kylmiltään, eli ei ollenkaan tuttu ympäristö. Olen yleensä aika jännittynyt kaikista tutkimuksista ja joskus vähän pahastunut hoitajien suoraviivaisesta tyylistä, heille kun monet asiat on tietenkin rutiinia toisin kuin minulle. Mutta kun alkujärkytyksestä olen päässyt, alan aina arvostaa hoitajia ja muuta henkilöstöä tosi korkealle. Kaikki on tehneet työnsä hyvin, toiset fiksummin ja toiset vähän vähemmän asiakasystävällisesti. Se, mitä kaipaisin enemmän, olisi ehkä ripaus juttelua, etenkin, jos potilas on osastolla useampia päiviä. Suomalainen sairaanhoitohenkilökunta on rautaisen asiallista, eikä ylimääräiselle tietenkään ole aikaa. Olisi vaan kiva tulla nähdyksi ajattelevana ihmisenä, jolla on sairauden ulkopuolinenkin elämä, eikä vain potilaana, jolta tullaan säännöllisesti mittaamaan verenpaine. - Monen hengen huoneet on varsinaisia sulatusuuneja, onneksi niissä en ole paljon ollut. Pari dementiahäirikköä on tullut koettua, mutta hekin olivat hyvinä hetkinään mitä sydämellisimpiä :) t. PotilasAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-5863150189916222902013-12-12T09:52:05.336+01:002013-12-12T09:52:05.336+01:00Niin mistä saadaan hoitajia kun isot ikäluokat jää...Niin mistä saadaan hoitajia kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle? Mä pelkään, että käy niin kuin Norjassa. Hoitajan ammatti ei ole kovin "seksikäs". Joka puolella puhutaan kuinka rankkaa työtä se on ja miten siitä maksetaan huonoa palkkaa.<br />Tosin itse olen vähän erimieltä. Palkka ei ole päätä huimaava, mutta se maksetaan takuu varmasti pennilleen joka kuukausi. Myyntityössä kun esim usein on provikkapalkka niin epävarmuus on aika rasittava tekijä. Sitten kun sairauslomia jne niin se näkyy heti palkassa.<br /><br />Se on meidän hoitajien onni, että töitä on. Sinä anonyymi joka opiskelet th:ksi niin varmasti löydät mieleisen paikan. Jos se ei ole se eka työpaikka niin tod.näk aina on töitä tarjolla muuallakin. Ei anneta periksi:)<br /><br />Mutta nyt kuin olen nähnyt tämän asian myös potilaan näkökulmasta niin entistä enemmän arvostan lääkäreitä ja hoitajia, jotka jaksavat tätä työtä tehdä. Potilaan ovat vaativia ja tilat aikansa eläneitä, mutta silti on niitä sissejä, jotka ympäri vuorokauden tekevät tätä epäseksikästä työtä!Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-52059026488520291382013-12-11T21:00:52.743+01:002013-12-11T21:00:52.743+01:00Voi että. Itselläni ei sairaalakokemusta ole neljä...Voi että. Itselläni ei sairaalakokemusta ole neljää normaalisti sujunutta synnytystä enempää. Kolmannen lapsen kohdalla kyllä koin juuri tuota epäonnistunutta potilassijoittelua. Samassa huoneessa oli äiti, jonka vauva oli teholla ja koko ajan tuotiin huonompia uutisia. Minä koitin hoitaa tervettä vauvaani melkeinpä salaa ja kuunnella parhaani mukaan vieruskaverin murhetta. Varmasti meitä molempia helpotti, kun hänet päästettiin kotiin toipumaan, vaikka vauva jäi sairaalaan. <br /><br />Itse opiskelen terveydenhoitajaksi. Kyllä tuo resurssipula hirvittää ja välillä miettii, miksi ihmeessä valitsin tällaisen alan, mutta en siltikään aio vaipua synkkyyteen :) Ajattelen itsepäisesti, että löydän kyllä kohtuullisesti kuormittavan työpaikan, jossa on vielä mahdollisuus olla hyvä hoitaja. Ei anneta periksi :) Ja koskeehan ne säästöt monia muitakin aloja, esim. opettajia, ei me yksin olla. Yhteistä tahtoa meiltä kaikilta kysytään, liika itsekkyys ajaa tämänkin maan muuten suohon. Kukaan ei voi poimia pelkkiä rusinoita pullasta. Vapaaehtoisia tarvitaan varmasti kaikkialla, kouluissa, sairaaloissa ym. julkisissa laitoksissa. Kuka tahansa voi ilmoittautua vanhuksia ulkoiluttamaan tms. Sinne vaan!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-5599772533382835352013-12-10T15:55:18.111+01:002013-12-10T15:55:18.111+01:00Valitettavasti huonompaan suntaan ollaan menossa. ...Valitettavasti huonompaan suntaan ollaan menossa. Jo nyt on sairaaloissa pula henkilökunnasta ja miten käy seuraavan 10 vuoden aikana, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Kuka hoitaa hoitoa tarvitsevat? Ehkä edessä on USA:n malli, jossa vakuutuksen ottaneet saavat kunnollista hoitoa ja muut sitten sitä, mihin yhteiskunnalla on varaa. Toivottavasti ei kuitenkaan näin, vaan meillä kaikilla on mahdollisuus hyvään hoitoon ikään ja sosiaaliluokkaan katsomatta. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-90909768008033004792013-12-10T14:40:41.004+01:002013-12-10T14:40:41.004+01:00Totta tämäkin. Olisi ihanteellista jos sairaalassa...Totta tämäkin. Olisi ihanteellista jos sairaalassa olisi mahdollisuus hyvään hoitoon, kunnolliseen kohteluun ja sellaiset tilat joissa olisi yksityisyyttä ja rauhaa sen verran, että voisi keskittyä parantumiseen. Mutta näin ei kyllä Suomessa tänä päivänä ole. Ja päivän teema on: säästetään, säästetään. Mistä tässä enää säästää??<br />Ei mene aikaakaan kun tilanne on sama kuin esim. Norjassa. Suomalaiset eivät enää halua tehdä hoitotyötä huonojen työolojen ja - palkan vuoksi. Silloin meitä hoitaa noissa huonoissa ja ahtaissa tiloissa sitten hoitajat jotka eivät puhu edes kunnolla suomea. Sekin on potilaille ja omaisille rankkaa kun kommunikaatio ei pelaa.<br />Kiitos kun jätit kommentin. Tätä toivon kun postausta tein. Sairaalahoidossa on suuria puutteita ja niihin pitäisi saada parennuksia. Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-55835663907895349762013-12-10T14:35:38.448+01:002013-12-10T14:35:38.448+01:00Kamalaa:( Vaikka puhutaan aina, että Suomessa asia...Kamalaa:( Vaikka puhutaan aina, että Suomessa asiat ovat hyvin, mutta käytännössä näköjään ei todellakaan ole. <br />Hyvä, että kerroit asiasi ääneen. Eihän asiat muutu parempaan suuntaan jos niistä ei kukaan puhu rehellisesti. Sitä vaan tuntee olevansa niin pieni, että ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä jos haluaisi vaikuttaa siihen, ettei tällaista enää tapahtuisi. Ehkä minun tekoni voisi olla se, että palaan hoitotyöhön ja hoidan oman tonttini hyvin.<br />Hyvää joulua myös teille <3Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-81474604337386674172013-12-10T14:30:48.037+01:002013-12-10T14:30:48.037+01:00Juuri näin. Tietääkseni kaikissa sairaaloissa ei o...Juuri näin. Tietääkseni kaikissa sairaaloissa ei ole esim. tilaa vanhemmille yöpyä. Muistan kun yhden uuden vuoden vietimme Oskarin kanssa Jorvissa niin juuri ja juuri patja mahtui lattialle lapsen sängyn viereen. Eli kyllä. Tiloissa on parantamisen varaa. Ja olisihan se hoitajille, lääkäreille ym. henkilökunnalle hyvä, että olisi ajanmukaiset / turvalliset ja toimivat tilat joissa tehdä tärkeää työtä.Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-81755981678446470722013-12-09T21:20:52.928+01:002013-12-09T21:20:52.928+01:00Sairaalassa tuli vietettyä kuukausi ja siihen maht...Sairaalassa tuli vietettyä kuukausi ja siihen mahtui monenlaista kokemusta. Suurin ongelma mielestäni ovat monen hengen huoneet, joissa on sitten laidasta laitaan monenmoista potilasta. Yksi haluaa yöllä katsoa televisiota, yksi oksentaa, yhdellä on sydänvaivoja jne. Siinä, kun yrittää itse toipua tappajabakteerista, niin itku ei ole kaukana, mutta vaikka kuinka valittaisi, niin ei sillä suurta merkitystä ole. Mutta tämä johtuu puhtaasti siitä, että sairaalat ovat niin vanhoja ja väärin suunniteltuja. Lisäksi, kuten potilaissa, myös hoitohenkilökunnassa on mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä. Toiset välittävät potilaistaan enemmän kuin toiset. Näin ei asian pitäisi olla, vaan sairaaloissa pitäisi olla mahdollisuus yksityisyyteen ja parantumiseen. Toivottavasti jossain vaiheessa asiat ovat parempaan päin. <br /><br />No, tällaisia ajatuksia sairaalasta ja nyt toivotan Sinulle voimia, paranemista ja iloa elämääsi. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-27562358020494063032013-12-09T00:19:23.666+01:002013-12-09T00:19:23.666+01:00Onpa ikävä lukea, millaisia kokemuksia sairaalassa...Onpa ikävä lukea, millaisia kokemuksia sairaalassa on ollut. Se sairaalassaolo kun ei muutenkaan herkkua ole. Tsemppiä ja voimia vaan jatkoon, ja toivotaan että kaikki menee parhain päin!<br />Minulla on kokemusta sairaalassaolosta vain synnytyksen yhteydessä. Kokemus ei ollut hyvä, mutta henkiin jäin. Sen sijaan sekä äitini, että mummini sairaalahoidosta jäi aika paljon huonoja muistoja. Molemmat kuolivat noin vuosi sitten, joten eipä sen kai väliä, vaikka ajatuksiani kirjoittaisinkin, vaikka eivät suorastaan itseäni koskekaan. Äitini sairastui varhain dementiaan ja joutui aikanaan sairaalahoitoon, kun ei enää pystytty kotona hoitamaan. Surkeus oli siinä, että jalat toimivat, mutta pää ei. Oli ollut aina kova kävelemään, mutta nyt kun henkilökuntaa ei ollut, niin ei päässyt enää kävelemään, vaan istui päivät pitkät kiinni sidottuna penkkiin. Tuli mieleen, että ihan kuin joku elukka häkissään. Mihinkään ei pääse. Siinä istut. Aamulla siirretään siihen ja illalla sänkyyn. Välissä ehkä joku vaipanvaihto tai joku. Samalla kun äitiä kävin katsomassa, sain huomata mitä tarkoittaa se, että hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Joku saattoi pyytää päästä vessaan, mutta kun ei ollut käyttäjää, kaikui potilaalle huuto, että sulla on vaippa, k*se siihen. Ai niin. Ja äidillä ei ollut mitään diagnoosia vielä siinä vaiheessakaan, kun oli jo niin vihannes, ettei tunnistanut edes omaa perhettään. Diagnoosinteko oli vain jotenkin unohtunut. <br />Mummini puolestaan oli sairaalassa samaan aikaan. Kuolion vuoksi jouduttiin tekemään amputaatio jalkaan, ja kun sukulainen meni leikattua mummia katsomaan, siellä mummi makasi (keskussairaalan) petissä ilman vaatteita, kaikki lääkkeet antamatta viereisellä pöydällä ja oli tuskissaan. Loppuvaiheessa hoitajat eivät antaneet lääkärin määräämää määrää kipulääkettä ja mummi koki kovia tuskia viimeisinä aikoinaan. Niin anteeksi, en tiedä miksi tämän kaiken tähän kirjoitin. Ehkä vain tuntui hyvältä päästää se pois. Tämä nyt ei kyllä muiden oloa paremmaksi tee, eikä sinunkaan, mutta minua se ainakin vähän helpotti. <br />Täytyy unohtaa nämä rutinat, joilla ei tässä vaiheessa enää ole merkitystä. Toivotan teille oikein ihanaa joulun odotusta ja voimia hässäkän keskelle! :)Suvihttp://jetan.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-65897788222451957682013-12-08T20:03:25.410+01:002013-12-08T20:03:25.410+01:00Jäätävintä on ajatella että lapset sairastavat/toi...Jäätävintä on ajatella että lapset sairastavat/toipuvat vielä huonommissa oloissa (näin olen ymmärtänyt) :( Toivotaan että ainakin lapset saavat nopeasti paremmat tilat!<br />-H-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-48042274346361353302013-12-07T20:22:41.986+01:002013-12-07T20:22:41.986+01:00Mietin myös omaiseni kohdalla yksityisen hoidon kä...Mietin myös omaiseni kohdalla yksityisen hoidon käyttöä, mutta sillä ei olisi saavuttanut merkittävää etua hoidossa. Ehkä lääkärit/hoitajat olisivat ehtineet paremmin valmistautua hoitoihin. (Leikkausvalmistelut, allergioiden huomioiminen jne) Sen sijaan syövän jälkeisessä seurannassa olen tiukasti käskenyt hakeutua yksityiselle puolelle tutkimukseen säännöllisen tiuhaan ja aina kun tarvetta tuntuu olevan. Winnie Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-82447197021087446272013-12-07T13:16:28.063+01:002013-12-07T13:16:28.063+01:00No olet säkin Heidi kokenut jo kaikenlaista. Uskom...No olet säkin Heidi kokenut jo kaikenlaista. Uskomatonta (sairaanhoitajana ajattelen), ettei kanyylia vaihdettu lääkärin määräyksestä huolimatta! Tossakin huomaa sen, että tuurilla on iso rooli... Joku toinen hoitaja olisi muistanut asian. Sinä potilaana sait kärsiä. Kyllä Töölö on parhaat päivänsä nähnyt ja tilat ovat auttamatta liian pienet. Voisikohan asioihin jotenkin vaikuttaa?Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-65081334737532315842013-12-06T23:29:47.769+01:002013-12-06T23:29:47.769+01:00Onnellinen saa olla että asuu Hus:n alueella. Oman...Onnellinen saa olla että asuu Hus:n alueella. Oman sairauden kohdalla siis TODELLA olen ja olin onnellinen, töölön neurologinen osasto on maailmankuulu osaamisestaan... Itselläni on myös huonoja kokemuksia, koska sain kaulavaltimokanyylista verenmyrkytyksen. Lääkäri oli kyllä määrännyt sen vaihdettavaksi perjantaina, mutta sitä ei vaihdettu ja kärsin hirmuisista kivuista su/ma välisenä yönä ja sitä kautta sain aivoverenvuodon jälkeen kaupan päälle verenmyrkytyksen :( Lääkäri on todella vihainen, ja on sääli etten toipuessani jaksanut tehdä valitusta koska hoidossani kävi selvä virhe... Mutta kun toipuu tuollaisesta kun minä silloin (ja koko perhe koittaa selvitä) ei ekana ollut mielessä valittaa. Ja sitten aikaa oli jo kulunut ja valitus oli aina vaan hankalampi tehdä ja lopulta jäi. Harmi, nyt jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt. Ja ne tilat!! Ainakin silloin olin sellaisella osastolla mikä oli täysin aikansa elänyt, ahdas ja pinttyneen likaisen oloinen esim. suihkutiloiltaan... Huoneen jossa minä olin kolmen muun kanssa (sinne olisi ehkä mahtunut hyvin kaksi vuodetta) ovi pysyi kiinni kun oven ja yläkarmin välissä oli pyyhe. Ikkunan edessä oli pyyhe ettei sieltä vetäisi liikaa. Koitin vain ajatella että onneksi sentään leikkaussali ja teho olivat kertakaikkiaan tip top kunnossa, ja huippulääkäreitä löytyy. Mutta kyllä se toipumiseen vaikuttaa, sillä kun minut siirrettiin Lohjalle niin ihmettelin mitä siitä sairaalasta valitetaan että se on huonossa kunnossa. Laitoin huoneen ovea kiinni/auki, kiinni/auki ihan siitä ilosta että se meni. Lattiat kiilsivät puhtauttaan ja vessatkin tuntuivat puhtailta. Huoneissa oli tilaa vieraille. Kyllä mieli piristyi Lohjalla, jo senkin takia kun tilat olivat niin paljon paremmat! (ja perhe ja ystävät pääsivät useammin käymään). Kun sitten parin viikon päästä kävin siellä töölön osastolla tarkistuksessa tajusin kuinka kamalat ne tilat olivat! Itse en ollut tajunnut sitä potilaana, mutta kyllä minua siellä katsomassa käyneet sanoivat niiden järkyttäneen kaiken sen tilanteen kamaluuden päälle. Mä voisin tästä kirjoitella vaikka kuinka, ja ajatuksia on tosi paljon... Ihanaa Joulun aikaa teille, ja toivon että Joulun sanoma ja tunne tulee tänä vuonna muusta kuin niistä tavanomaisista asioista. Tsemppiä hirmuisesti koko perheelle! :) <br />T:HeidiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-60096885541162351172013-12-06T21:29:15.534+01:002013-12-06T21:29:15.534+01:00Oi kuulostaa loistavalta. Voi kun noin olisi muual...Oi kuulostaa loistavalta. Voi kun noin olisi muuallakin. Taitaa olla rahakysymys:)<br />Kyllä Suomessa ja Norjassakin saa mennä tutustumaan osastoon ennen synnytystä. Ja järjestetään synnytysvalmennusta ja tuollaisia ryhmiä jossa kokoontuu äidit joilla on saman ikäisiä vauvoja. Ei ehkä joka kunnassa, mutta ainakin näissä kaupungeissa joissa itse olen synnyttänyt. <br />Kotisynnytykset eivät taida olla kovin yleisiä Suomessa. Joistain tapauksista olen lukenut lehdistä, mutta luulen, että 99% synnyttää sairaalaolosuhteissa ja sitä myös suositellaan.<br />Hyvää joulunaikaa myös sinne:)Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-55126318055267183912013-12-06T21:25:13.689+01:002013-12-06T21:25:13.689+01:00Totta. Tuollaiset negatiiviset asiat jäävät mielee...Totta. Tuollaiset negatiiviset asiat jäävät mieleen ja kun synnytyksen jälkeen (tai yleensäkin sairaalassa kun pitää olla, on sairas tms) niin on aika herkässä tilassa. On niin tuurista kiinni minkälaisen hoitajan/lääkärin kanssa joutuu vastatusten.<br />Aika omatoiminen/ aktiivinen saa olla jos haluaa ohjeita ja hoitoa sairaalassa nykyään. Rahaa säästetään ja se alkaa näkymään sairaalan arjessa. Hoitajista revitään kaikki irti ja se valitettavasti alkaa vähitellen näkymään. Ei saisi olla näin! Ja toi on kauheeta, että äidin pitää kertoa ammattilaisille, että lapsessa on ehkä jotain vialla:( Kyllä vanhempien pitäisi päästä lähtemään sairaalasta vauvan kanssa sillä mielellä, että vauva on tutkittu ja siinä vaihessa terveeksi todettu.<br />Itse olen synnyttänyt 3 lasta ja kaikki eri sairaaloissa. Yhden Etelä-Norjassa aluesairaala tyyppisessä sairaalassa, toisen Lohjan aluesairaalassa ja kolmannen Tromssassa yliopistollisessa sairaalassa ja kaikki on mennyt hyvin ja olen ollut tyytyväinen. Mutta varmasti juuri siksi, että kaikki on mennyt hyvin:)<br />Juu mulle tuli vahva tunne tuolla sairaalassa, että siellä tarvitaan apukäsiä. Sanoinkin siellä hoitajalle. että kun ite saan tästä jalkani alle niin tulen tänne yösyliksi ja he toivottivat minut tervetulleeksi:)Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-11318964913364969502013-12-06T21:12:14.458+01:002013-12-06T21:12:14.458+01:00Kiva kuulla, että et ole tarvinnut sairaalahoitoa:...Kiva kuulla, että et ole tarvinnut sairaalahoitoa:) Ja silloinhan kokemukset ovat yleensä positiivisia kun kaikki menee hyvin ja synnytyksissä yleensä onneksi näin on:)Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-67884491895845337942013-12-06T21:11:12.634+01:002013-12-06T21:11:12.634+01:00No harmi jos omaisellasikin on (tosi) huonoja koke...No harmi jos omaisellasikin on (tosi) huonoja kokemuksia syöpähoidoista. Tämä taitaa olla niin rutiinia niille jotka tämän asian kanssa työskentelee, että he unohtavat, että kuitenkin jokaiselle potilaalle tämä on ainutkertainen, pelottava ja tärkeä asia. <br />Itse olen miettinyt, että jos olisin Norjassa leikkauspöydälle ehtinyt niin miten olisi käynyt. Olisivatko he lähettäneet tämän minun "ganglion" patologille vai miten olis käynyt. <br />Kyllähän noita kuulee, että lääkäri ei ikinä soita eli suomeksi ei ole kukaan katsonut kuvia, lukenut lausuntoja eikä ilmoittanut potilaalle. Siinä pitää potilaan olla aktiivinen, niin se vain on:(<br />Joo se on harmi,että rahalla saa. Itsekin mietin kovasti, että laitanko visan vinkumaan ja nopeutan tätä prosessia (odottaminen oli rasittavaa), mutta olisko se lopulta nopeuttanut tätä hoitoon pääsyä. Ehkä olisin saanut vastauksen nopeammin, mutta leikkaukseen pääsy ei olisi tod.näk nopeutunut. Ja tieto lisää tuskaa... Mutta olen onnellinen, että asun Hus:n alueella. Uskon, että paras hoito ja ammattitaito on täällä.Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-68016229995471382162013-12-06T08:43:40.298+01:002013-12-06T08:43:40.298+01:00Kylläpä kuulostaa tosi kamalalta Suomen sairaala t...Kylläpä kuulostaa tosi kamalalta Suomen sairaala toiminta. Minun sairaalakokemus on Usasta.Valitsin itse sairaalan missä halusin synnyttää. Tosi positiiviset ja ihanat muistot First Begginings osastolta jäi. Oma huone, oma hoitaja koko synnytksen ajan. Hoitaja piti houolen kaikesta ja kätilö oli myöskin mukana. Vauvan synnytä pääsin omaan houneeseen lepäämään, hoitaja sekkailli aika ajoin miten jaksoin ja ruokaa ja välipaloja tuotiin koko ajan. Vauva sai olla huoneessani tai jos halusin nukkua hän meni nurseriin hoitoon. Myöskin avian ihan muisto jäi sairaalan tarjoamasta juhla ateriasta..menusta valitsimme mieheni kanssa alkupalat, pääruuat, jälkiruuat ja halutessa viiniä ja tai olutta...valkoinen liina ja nätti kattaus oli ruokavaunuissa kun ateriaa tarjottiin. Osastolla oli pieni keittiö josta sai hakea virvokkeita, kahvia, jätskiä, voileipiä yms million vaan, Vauvalla oli oma lastenlääkäri joka shuolehti hänen hyvin voinnista ja minulla oma tutu joka huolehti minusta koko raskauden ajan. Vauvalla oli bilirubenia ja hänestä pidetiin hyvää huolta..ja jos olisi ollut tarvetta olla sairaalassa yli sallitun 3 vuorokauden (vakuutuksemme korvaa 3 vrk) olisi lääkärimme ollut valmis siirtämään meidät lastenosastolle omaan huoneeseen jossa olisimme saaneet yöpyä vauvan kanssa. Mieheni muuten vietti yhden yön vierasvuoteella huoneessani...perheelle ei ollut vierailu aikoja..ystäville kylläkin. Hoitaja oilivat tosi ihania...auttoivat ja neuvoivat kaikessa..varsinkin imettämisessä tarvitsin apua ja aina sitä oli. Ennen kotiin lähtöä hoitajat tarkastivat autonturvakaukalon sopivuuden reilut 3 vk etuajassa syntyneelle pikkuiselle...istuimeen laitettiin extra tukia ja tarkailtiin pikkuisen hengitystä ja sydäntä...ekalla kerralla hän ei läpäisyt koetta (hengitys pyshätyi 30 sekuntiksi), toisella yritksellä kolmen tunnin kuluttua ongelmaa ei enää ollut..En voi muuta sanoa kuin että kaikesta pidettiin huolta...meidä saatetiin autoon asti..hoitaja työnisi minut rullatuolisaa toinen kantoi vauvan kaukalossa... kaksi päivää myöhemmin visiting nurse tuli kotiin katsomaan miten meillä menee.. kävin myöskin sairaalan järjestämissä new mom ryhmissä..toisi ihana tuki ryhmä, jossa new mommies saa kaikkea tietoa, tukea neuvoja, uusia ystäviä ym. ... kuuluuko Suomessa muuten tutustumiskäynti synnysosatoon ennen laskettua aikaa? Me vierailimme osastollamme..saimme tietoa mitä ja miten asiat hoituu. Synnyskursille en mennyt...moni ystäväni kertoi että ei siellä niin paljoa opi. Myöskin meillä olisi ollut mahdollisuus valita "koti oloinen" synnytys sairaalan viereisessä talossa, joka oli sitä varten tehty. Minulle tuo sairaala tuntui jotenkin asiaan sopivammalta paikalta. Moni täällä kyllä synnyttää ihan omassa kodissa kätilön avustamana..se taitaa olla harvinaista Suomessa. <br />May the Christmas be blessed and happy to you and yours!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-22330482738449316062013-12-06T07:47:28.379+01:002013-12-06T07:47:28.379+01:00Minä olen kahdesti synnyttänyt yliopistosairaalass...Minä olen kahdesti synnyttänyt yliopistosairaalassa. Ensimmäisen synnyttyä vanhempani matkustivat tuonne 400km päähän katsomaan ensimmäistä lastenlastaan. Tosi ikävänä on jäänyt mieleen miten töykeästi heitä kiellettiin huoneeseeni tulemasta. Ymmärrän että säännöt on säännöt, mutta vieruskavereilla, lestad. äideillä oli 13 lasta ja miehet vierailuajoilla huoneessa. Töykeys tuossa vaiheessa jää mieleen, vaikka toinen hoitaja antoikin sitten luvan vanhemmilleni tulla vauvaa katsomaan.<br />Juuri ennen kotiinlähtöäni yksi hoitaja kysyi osaanko vaihtaa vauvalle vaipan. Tuossa kaikki neuvot esikoisen äidille. Onneksi osasin lapsia hoitaneena ja olisin kysynyt kyllä jos olisin apua tarvinnut.<br />Toinen poika syntyi samassa paikassa. Hänellä oli abo-immunisaatio. Tuo todettiin kaksi pvää myöhemmin kuin itse olin alkanut puhumaan että lapsella on jokin vialla. Minulle onni oli että ystävä oli samalla osastolla työharjoittelussa ja toi minulle asiasta kertovia kirjoja kansliasta. Niistä sain tietoni.<br />Tytöt sitten syntyivätkin ihanassa pienessä sairaalassa täällä etelämpänä. Sain valita yo-sairaalan ja tuon välillä enkä kyllä miettinyt. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Niin ihana hlökunta, synnytykset käytiin läpi moneen kertaan ja minulle jäi vain hyviä muistoja. Harmittaa kovasti että tuollakin synnytyksiä ollaan lopettamassa. <br />Kamala lukea teidän kokemuksia. Ihan käsittämättömän huonoa kohtelua, epäinhimillistä.<br />Tuo idea vapaaehtoisista vauvojen sylittäjistä on hyvä. Nyky työttömyyden ja resurssipulan aikana tuo voisi olla oikein hyvä ratkaisu.<br />Voimia kaikille sairastaville toivon.Sarihttps://www.blogger.com/profile/17007154892612591909noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-76545688964175352692013-12-05T20:57:37.640+01:002013-12-05T20:57:37.640+01:00Itse en ole käynyt sairaalassa muuta kuin synnyttä...Itse en ole käynyt sairaalassa muuta kuin synnyttämässä nyt aikuisiällä ja niistä kokemuksista on vain positiivista sanottavaa.Tuulahttps://www.blogger.com/profile/14609402557807031471noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-49128777656532895622013-12-05T20:43:15.032+01:002013-12-05T20:43:15.032+01:00Tuo on kaikki aika pientä siihen, miten omaistani ...Tuo on kaikki aika pientä siihen, miten omaistani kohdeltiin syöpähoidoissa, mutta en kerro, kun ei ole minusta kyse. Hoitovaste saattaa olla hyvä, mutta homma ei toimi. <br />Omista kokemuksistani mm sen verran, että olen saanut hoitovirheestä pysyvän vamman. Kerran meni puoli vuotta, ennen kuin sain lääkäreistä ulos diagnoosin poskiontelotulehduksesta. (Kuvat oli otettu jo ensimmäisellä kerralla, mutta kukaan ei niitä muistanut lukea.) Pysyvän sairaiden kontrollit unohtui alkuunsa vuosiksi, kun lausuntokokeista (dg) ja kontrollisuositus tuli toisesta sairaalasta (yliopistosairaala) "hoitavaan" keskussairaalaan. Hoitokin sitten jäi. Moka huomattiin vasta, kun vaihdoin opiskelujen jälkeen kirjat isompaan kaupunkiin ja kävin siellä hoidattamassa juuri tuota poskiontelotulehdusta. Sanomattakin selvää, että käytän yksityistä, vaikka ei se hoito ole siellä sen parempaa, mutta rutiinit toimivat eri tavalla - ja hoitohenkilökunnan ja kuuntelevat korvat saa rahalla. WinnieAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-41746980110466892672013-12-05T20:41:24.584+01:002013-12-05T20:41:24.584+01:00Voimia Merja ja toivotaan, että sädehoidot menevät...Voimia Merja ja toivotaan, että sädehoidot menevät hyvin.<br />Vieressäni oli tosiaan rouva joka oli käynyt rintasyövän läpi. Rinta poistettu ja säde-ja sytostaatit päälle. <br />Lääkäri antoi minun ymmärtää, että sädehoito on läpihuutojuttu. Polille mennään ja muutama minuutti niin hoito on ohi. Tätä 3kk ja homma on paketissa. Mutta tämä vieruskaverini kertoi, että se oli käytännössä kyllä ihan muuta. Klinikalla pitää olla aina ajallaan, mutta harvoin siellä ollaan aikataulussa. Lisäksi koneet ovat usein rikki jne. Ja hänellä oli tullut n. 10.kerralla tosi kovat kivut eikä käsi ollut enää liikkunut jne. Ja nyt rinta on tosi arpeutunut ja kova joten korjausleikkauksia joutuu tekemään vähän kerrallaan. Nyt häneltä otettiin rasvaa vatsasta ja ruiskutettiin rintaan,mutta oikein mitään näkyvää ei saatu aikaiseksi kun rinta oli niin kova, ettei sinne voinut laittaa rasvaa kuin ihan vähän. Eli operaatioita on useita edessä. Lisäksi käden imusuonia avattiin samalla. <br />IHmettelen vain miten tuon sädehoidon voi työssäkäyntiin soveltaa. Kun jo tämä aika kun tutkittiin ja hutkittiin oli haastavaa. Kävin töissä koko ajan, mutta välillä oli soitetttava asiakkaille, että sorry... olen sairaalassa enkä pääsekään tulemaan vaikka olin mielestäni varannut aikaa tosi hyvin.<br />No näistähän ei tiedä miten ne menee. Ja pääasia on, että leikkaukset on takana ja meitä hoidetaan. Mutta ei tämä kivaa ole.<br />Voimia sinulle. Krijoittele tänne aina välillä missä mennään. Tsemppiä.Kalamuija ja lappilifestylehttps://www.blogger.com/profile/05394870622176042499noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8531054392060959598.post-6871708993539690392013-12-05T19:37:05.302+01:002013-12-05T19:37:05.302+01:00Hei Kalamuija
Minäkin sain kuulla diagnoosin alkav...Hei Kalamuija<br />Minäkin sain kuulla diagnoosin alkavasta rintasyövästä puhelimitse.<br />Tämä tapahtui samaan aikaan kun duunirintamalla minut & kollegani oli ulkoistettu, ja meillä oli juuri samana päivänä lähtö uuden firman tervetulotilaisuuteen.<br />Ei ollut hirveän hauskat fiilikset siellä meikäläisellä.<br />Tänään minut operoitiin Kirurgisessa sairaalassa ja leikkaus meni hyvin, pääsin kotiin jo samana iltana. <br />Sikäläisestä henkilökunnasta minulla on vain hyvää sanottavaa, kaikki olivat ystävällisiä ja hoitivat hommansa hyvin. <br />Toki sitä piinaavaa odottelua tässä on joutunut kestämään diagnoosin jälkeen erinäisissä tutkimustilanteissa melko paljon. <br />Kahden viikon päästä on jälkitarkistus ja myöhemmin sädehoidot, toivotaan että nekin sujuu niin kivuttomasti kuin mahdollista.<br />Toivotan sinulle voimia paranemiseen, elämä jatkuu, nautitaan täysillä siitä!<br />Jouluvalmisteluni tänä vuonna = konvehteja napaan sohvalla lappeellaan :-)<br />t. MerjaAnonymousnoreply@blogger.com