Tervetuloa seuraamaan elämäämme Norjan Lapissa:)

Tervetuloa seuraamaan lapsiperheemme paluumuuttoa Suomeen.
Vietimme 3 vuotta Pohjois-Norjassa ja nyt yritämme päästä takaisin tähän etelän hektiseen elämäntyyliin:)
Kasvukipuja, sisustusta ja ihan normaalia lapsiperhearkea.

maanantai 25. marraskuuta 2013

*pikkujoulut*





Huomenna on jännä päivä.
Jo viikkoja olen tiennyt, että kropassani on kutsumaton vieras.
Mutta olo ei ole ollut sellainen kuin olen aina kuvitellut, että
se on kun potilas saa kuulla kasvaimesta.
Olen luullut, että uutisen kuultuaan ei muuta ajattelekaan kuin
tuota möykkyä ja haluaa siitä eroon a.s.a.p!
Itse en ole ajatellut asiaa juurikaan. Toki olen pelännyt, että
mitä jos se on levinnyt. Lähettänyt veren mukana kavereitaan
keuhkoihini. Tosin kun kuulin diagnoosista ja siitä, että kyseessä
on keskiagressiivinen tyyppi joka saattaa hyvinkin tämän tehdä
ajattelin ekana, että ei se ole. Tuntisinhan minä sen voinnissani.
Onneksi ajattelin noin ja oikein hengittelin syvään ja totesin, että
ei.. mitään ei ole, koska mitään en tunne. Sillä jälkikäteen olen 
kyllä niitä kaikennäköisiä oireitakin sitten kehitellyt. 
Mutta alan ihmisenä tiedän, että pää se tässä vain tekee tepposia.

Nämä viikot ovat menneet päivä kerrallaan.
Hyviä enemmän kuin huonoja.
Olen ollut itselleni armollinen.
Väsynyt olen ja tukka lähtee tupottain, joten 
onhan se merkki jostain.
Eli olen ottanut rennosti. Mennyt jumpaan /
lenkille vain jos siltä on tuntunut, lämmittänyt saunaa 
lähes joka ilta, syönyt herkkuja ja antanut ihmisten huolehtia
minusta, ottanut apua vastaan.

Viime viikko meni sairastaessa ja perjantaina jäi 
sitten firman pikkujoulutkin väliin.
Mutta voihan sitä juhlia kotonakin:)
Haettiin iskä illalla lentokentältä ja syötiin hyvin.
Keväällä (vielä kun nostin norjalaista palkkaa) 
ostin laivalta pullon oikein hyvää ja kallista viiniä.
Perjantaina ajattelin, että nyt jos koskaan on aika 
avata se pullo. 
En ole koskaan ollut sellainen "sitkuihminen", että 
eläkkeellä sitten... nykyään vielä vähemmän.
En todella usko, että aikani on vielä,
mutta niinhän se on että elämästä ei koskaan tiedä,

Hyvää yötä kaikille!
Ootteko te juhlineet pieniä jouluja?

ps. pitäkäähän peukkuja huomenna!
*palaillaan*

17 kommenttia:

  1. Voi, minulla tuli ihan kylmät väreet tästä postauksesta. Vaikutat varsin sitkeältä ja positiiviselta ihmiseltä. Toivotan sinulle paaaljon voimia.
    T. Satunnaisesti blogiasi lukeva kristiina

    VastaaPoista
  2. Peukut pystyssä ja tsemppiä täältä :)
    En ole ollut pikkujouluissa vuosiin, enkä taida paljon niitä kaivatakaan. Työyhteisön pikkujoulut kun ovat lähes aina sitä, että sitten sitä puretaan työkavereihin koko vuoden ajan kertyneet kaunat ;) Niin olen kuullut sanottavan. Itse olen käynyt firman pikkujouluissa vain syömässä ja ottanut vähin äänin hatkat ennen kuin meno villiintyy liian kovaksi ;) Pärjäile, ja toivotaan parhaimpia mahdollisia uutisia!

    VastaaPoista
  3. Ei oo juhlittu täällä vielä pikkujouluja ja voipa olla että jää juhlimattakin.:)
    Täällä pietään peukut pystyssä! <3 -Eve-

    VastaaPoista
  4. Eipä tähän lisättävää.. Kauheasti toivon parhaita mahdollisia uutisia. Klem

    VastaaPoista
  5. Peukut ja varpaatkin pystyyn.hyvin se menee.

    VastaaPoista
  6. Hanna rakas,kaikki sormet ja varpaat on täällä maalla pystyssä!!!!Hyvin kaikki on, uskon niin!!Pia

    VastaaPoista
  7. Peukut on pystyssä täälläkin. Mulla kontrolli torstaina.

    VastaaPoista
  8. Ei olla juhlittu, lasten kanssa luultavasti näin teemme joulukuun puolella. Kauniita unia <3

    VastaaPoista
  9. Sormet ristissä, hengessä mukana!Voimahali! Heidi Oulusta

    VastaaPoista
  10. No täällä pidetään peukkuja kans!!! Nyt se epätietoisuus sitten päättyy!

    Minäkään en ole pikkujouluihmisiä. Firman juhlat on vähän väkinäisiä, pakkojuhlimista. Onneksi ei ole viime vuosina ollut pakollisia pikkujouluja. Meillä oli kyllä kaverin kanssa tosi kiva Turun reissu, olisin melkein voinut matkia ja ottaa skumppakuvat hotellilta... :)

    VastaaPoista
  11. Olen ajatellut sinua♥
    Kaikki menee ilman muuta hyvin, mutta tiedän myös ne epätoivon hetket, jollaoin siihen on vaikea uskoa. Miehellänihän leikattiin runsas kaksivuotta sitten erittän vaikea syöpä...nyt voi oikein hyvin...positiivista mieltä vaan ja armoa itselle....lepäät kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  12. Peukut on pystyssä!

    -k.ä.

    VastaaPoista
  13. Peukut ja varpaat pystyssä! Toivon sydämestäni kaikkea hyvää!!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
  14. Peukut on pystyssä!!! Olet ajatuksissa:)
    Kiljusen Äippä

    VastaaPoista